HEITTOKALASTUS

Kalastajan Kanavan Anne-Maarit Sepling heittokalastus hauen kanssa

Onginta ja pilkintä ovat melko saalisvarmoja tapoja, mutta heittokalastus on helpompi kalastusmuoto päästä painimaan isojen petokalojen kanssa. Ison kalan väsyttäminen on jännittävämpää kuin perussärkien onkiminen ja toisaalta kunnon kokoisten ruokakalojen saaminen on vieheellä jonkin verran todennäköisempää.

Heittokalastaen vieheillä eli uistimilla voi periaatteessa kalastaa pienimpiä ojia ja puroja lukuun ottamatta siellä, missä ongellakin. Tosin monissa paikoissa valtalajina ovat pienet ahven- ja särkikalat, joten menestys uistimella voi olla selvästi heikompi. Jos taas on mahdollisuus käyttää venettä tai kalaisaksi tiedetyn veden rannoilla on runsaasti tilaa kalastaa, uistin on kova sana. Välineistön hankkiminen on hiukan onkien ostamista kalliimpaa, mutta toisaalta välinekirjo tuo oman mielenkiintonsa harrastamiseen.

KALASTUSLUVAT 

Vieheellä kalastaminen vaatii 18-64-vuotiailta aina kalastonhoitomaksun suorittamisen Metsähallitukselle. Jo mainittuja virtavesiä ja istutuskohteita (erityislupakohteita) lukuun ottamatta uistimellakin voi kalastaa melkeinpä missä tahansa, kunhan maksu on maksettu.

Kalastonhoitomaksu, jota saatetaan kutsua vielä muun muassa ”valtion luvaksi” tai ”kalakortiksi”, maksaa 45 euroa vuodessa, 15 euroa viikossa tai 6 euroa vuorokaudessa. Jos kalastaa vain muutaman kerran vuodessa, vuorokausimaksu on hyvä vaihtoehto. Lue lisää kalastusluvista ja kalastusrajoituksista.

VÄLINEIDEN HANKINTA

Heittokalastusvälineet

Heittokalastukseen soveltuvat välineet saa parhaimmillaan kohtuu edullisesti. Kannattaa kuitenkin huomioida, että oikein halvalla harvemmin saa kovin hyvää ja huonoilla välineillä saattaa harrastuksen alku tyssätä ”toimimattomiin” välineisiin. Keskinkertaisen aloitussetin (kela, vapa, siima) saa noin 50-60 eurolla. Hyvän saa 80-110 eurolla.

heittokalastus keloja ja vapojaVaikka isä tai äiti olisi kalastanut 80-luvuilla umpikelasetillä, sitä ei välttämättä automaattisesti kannata antaa lapselle ensimmäiseksi setiksi tai edes ostaa vastaavaa uutta hänelle. Vaikka umpikela eli umppari on helppo käyttää, on se myös ominaisuuksiltaan rajoitetuin. Se ei mm. toimi kuitusiiman kanssa, joka on lapselle turvallisuussyitä monofiilisiimaa parempi. Nykyajan kevyet avokela- eli haspelisetit ovat näppäriä, ja samalla sekä laadultaan että ominaisuuksiltaan yleisesti umppareita parempia. Ne sopivat sekä kalastusta aloittavalle aikuiselle että lapselle. 

Jos haluat varmistaa, että saat hyvän ja toimivan heittokalastus vavan ja kelan, kannattaa mennä kalastusvälineliikkeeseen ja pyytää sieltä apua. Lue lisää vavan ja kelan valinnasta.

Valmiissa vapa-kelaseteissä on usein mukana siima. Jos kuitenkin haluat valita kelan ja vavan erikseen, on settiin valittava myös siima. Heittokalastukseen siimaksi suosittelemme venymätöntä kuitusiimaa. Valmisseteissä siimana on usein monofiilisiima. Monofiilisiima käy heittokalastukseen, mutta koska se on venyvää, on tärkeää muistaa, että vieheen jäädessä kiveen tai heinään kiinni, ei viehettä kannata repiä kovin voimallisesti irti. Kun viehe irtoaa pohjasta, linkoutuu se voimalla pahimmillaan kalastajan päälle aiheuttaen vaaratilanteen. Venymätön kuitusiima on hieman kalliimpi, mutta niin kalastustuntuman, kuin juuri vieheidenkin irrotukseen pohjasta, kasveista jne. turvallisempi. Lue lisää siimoista.

Siiman ja vieheen väliin kannattaa heittokalastajan lisätä peruke eli noin 30-50 cm pitkä vahvempaa materiaalia oleva ”siiman pätkä”, joka estää siiman katkeamisen petokalan hampaissa. Lue perukkeista lisää ja katso ohje tekemiseen tästä

heittokalastus vieheitäTämän päivän vieheviidakko on uskomattoman suuri. Aloittelijalle perinteiset lusikat, lipat ja vaaput ovat varsin toimivia, mutta monessa tilanteessa muun muassa kumimaiset jigit ja eri kokoiset spinnerbaitit eli metallihenkarilipat ovat klassikkovieheitä parempia pyytimiä. Lähtökohtaisesti aloittelijan ei kannata valita kovin monikoukkuista viehettä vaan valita vieheitä, joissa on yksi, korkeintaan kaksi koukkua. Tämä helpottaa kalojen irrottamista koukuista ja vähentää vaaratilanteita. Lasten kannattaa opetella heittämään vieheitä ensin ilman koukkuja.

heittokalastus vieheitä jigitaulussa sekä vapoja

Jigikalastus on nykyään todella suosittua. Jigillä saa erityisesti ruokakaloina himoittuja kuhia ja ahvenia. Jos käytössä on vene, jigikalastukseen kannattaa ehdottomasti vähän paneutua. Suositun jigipaikan selvittää silakka- ja siikapaikkojen tavoin aika helposti, kun syys-lokakuussa ajelee salmipaikkoja ylittävien isojen siltojen luona. Mitä enemmän veneitä, sitä todennäköisemmin paikassa on runsaasti kuhaa ja/tai ahventa. Tutustu ahvenen jigikalastukseen tai kuhan jigikalastukseen.

Tarpeelliset työkalut

Vaikka kalaan lähtisi kevyesti, muutamia oheistyökaluja on fiksua kantaa mukana, jotta kalan saa kyytiin tai rannalle, koukun irti kalasta ja kalan halutessaan ruokapöytään.

Kalan kotiuttamiseen fiksuin väline on kumiverkosta eli -havaksesta tehty haavi. Kumihavas siksi, että koukut eivät tartu heti verkkoon kiinni ja toisaalta, jos kalan aikoo päästää takaisin, kumihavas on kalan limapinnalle parempi kuin esimerkiksi solmittu nailon, joka 1990-luvun haaveissa oli tyypillinen ratkaisu.

Kalastaa sitten rannalta tai veneestä haavin varressa on hyvä olla pituutta. Heittokalastajalle vähän isompi haavi on paikallaan, jos vaikka elämänsä hauki sattuu nappaamaan vieheeseen. 

Kun kala on ylhäällä, siitä pitää saada koukku irti. Pitkäkärkiset pihdit ovat tähän tarkoitukseen hyvät. Pihdit on hyvä olla matkassa, koska väkisin repimällä koukkua saattaa satuttaa itseään, kalaa tai katkaista siiman, jolloin koukku jää kalan kitaan. Jos kalan lopulta syö, koukun saa peratessa pois, mutta kalastus saattaa keskeytyä ikävästi, jos koukku puuttuu.

Kun kala on irrotettu, on viimeistään aika päättää, mitä sille tehdään. Jos kalaa ei halua ruokapöytään ja se on vielä elinvoimainen, voi sen laskea takaisin veteen. Siis laskea, ei heittää. Jos taas kalan aikoo pitää, tulee kala lain mukaankin tainnuttaa heti, tätä varten kannattaa mukana olla kalapappi. Sen lisäksi ruoaksi käytettävä kala kannattaa verestää eli pistää puukolla kiduksiin. Lue lisää kalan käsittelystä.  Lue lisää kalastajan työkaluista.

Lisäksi tarvitset pussin tai astian, jossa kala säilytetään ja kuljetetaan. Lämpiminä päivinä on hyvä olla matkassa kylmälaukku ja muutama kylmäkalle, jotta kala säilyy syömäkelpoisena. 

Vastuullinen kalastus

Vastuullisen kalastuksen pelisäännöt on hyvä opetella jo harrastuksen alkumetreillä. Vastuullinen kalastus alkaa jo ennen kalan saamista, kun viehepaketit, siiman pätkät ja muut roskat otetaan mukaan ja viedään roskikseen eikä heitellä niitä pitkin rantoja. Suomen lakikin kieltää roskaamisen.

On hyvä päättää etukäteen, ottaako mahdollista saalista ruoaksi vai ei. Jos kalaa ei ole tarkoituskaan ottaa ruoaksi, pitää vielä miettiä, vapautetaanko kalat vai otetaanko esimerkiksi särjet hoitokalastusmielessä joka tapauksessa ylös. Jos kala vapautetaan, vapauttamisen tulee tapahtua mahdollisimman nopeasti, kuitenkin niin, ettei koukkua revitä väkisin ulos kalasta. Mikäli kala vuotaa verta, joutuu olemaan pitkään kuivilla tai ei muuten vaikuta enää elinvoimaiselta, se otetaan ylös.

Vastuullinen kalastaja tuntee myös alamitta- ja rauhoitussäännöt. Nämä koskevat Suomessa lähinnä kuhaa ja lohikaloja. Iso osa virtavesistä on syksyllä rauhoitettu kaikelta kalastukselta, joten riippumatta kohdelajista niihin ei pidä mennä kalaan rauhoitusaikana, vaikka olisi ostanut luvankin.

Lisäksi vastuullinen kalastaja ottaa saalista sen verran kuin voi järkevästi hyödyntää. Hyvältä jigipaikalta voi päivän aikana saada kolminumeroisen luvun kuhia tai ahvenia. Kun jo 20 ahvenen perkaaminen on suhteellisen työlästä, sadan ahvenen perkaaminen vie tuntitolkulla aikaa ja saa moneksi päiväksi kipeät sormet. Ota siis vain sen verran kalaa kuin jaksat kerralla perata. Niitä kaloja saa kyllä toistekin.

Kuhan kutupatit kannattaa antaa olla rauhassa kesäkuun alusta kuun loppuun saakka. Uroskuha jää vartioimaan mätiä kutualueella ja iskee agressiivisesti kaikkeen mikä lähellä liikkuu. Jos tällaisesta paikasta nostaa kuhan pois, ovat pikkukalat välittömästi mädin kimpussa ja kutu on siltä osin pilalla. Eli jos löydät kalapaikan, mistä alkaa lähes joka heitolla tulla kuhatapahtumia, kannattaa liikkua hieman sivummalle ja katsoa vaikka patin ympäriltä, tasaisilta 5-7 metrin syvyysalueilta, josko siellä olisi jo kuteneita kaloja syönnöksellä. 

Kaikki Suomesta saatavat kalalajit ovat syötäviä, paitsi rauhoitetut ja alamittaiset. Niinpä esimerkiksi lapsen kanssa kalaan lähtiessä kannattaa varautua siihen, että tuleepa saaliiksi pasuri tai salakoita, lapsi haluaa, että niistä valmistetaan ruokaa. Se on lapselle elämys, jonka tämä voi muistaa vuosikymmeniä. Kokekaa siis elämys alusta loppuun yhdessä ja vaikka et itse osaisi, oppia löytyy runsaasti mm. Kalastajan Kanavalta, katsokaa yhdessä videoita ja opetelkaa.

Kireitä siimoja!
(koska kalaonnen toivottaminen tuo kansanperinteen mukaan huonoa onnea)