VETOUISTELU

vetouistelu vapoja rivissä veneen perässä

Onginta ja pilkintä ovat suhteellisen saalisvarmoja kalastusmuotoja, mutta vetouistelu on helpompi kalastusmuoto päästä painimaan isojen petokalojen kanssa. Ison kalan väsyttäminen on jännittävämpää kuin perussärkien onkiminen ja toisaalta ruokakokoisten kalojen saaminen on vieheellä jonkin verran todennäköisempää. 

Kalastajan Kanavan Anne-Maarit Sepling vetouistelemassa

Jos on mahdollisuus käyttää venettä ja muutamaa vapaa, on vetouistelu oiva tapa tutustua omaan lähivesistöönsä kalastaen. Vetouisteluvälineistön hankkiminen on suunnilleen hieman edullisempaa kuin hettokalastusvälineiden ostaminen erona, että nyt todellakin täytyy olla käytössä jokin vene ja veneeseen kannattaa asentaa muutama vapateline helpottamaan uistelua. Tavallinen soutuvene käy tähän kalastusmuotoon ja sen aloittamiseen hyvin. 

KALASTUSLUVAT 

Yhdellä vieheellä ja vavalla kalastaminen vaatii 18-64-vuotiailta aina kalastonhoitomaksun suorittamisen Metsähallitukselle. Jo mainittuja virtavesiä ja istutuskohteita (erityislupakohteita) lukuun ottamatta uistimellakin voi kalastaa melkeinpä missä tahansa, kunhan maksu on maksettu.

Kalastonhoitomaksu, jota saatetaan kutsua vielä muun muassa ”valtion luvaksi” tai ”kalakortiksi”, maksaa 45 euroa vuodessa, 15 euroa viikossa tai 6 euroa vuorokaudessa. Jos kalastaa vain muutaman kerran vuodessa, vuorokausimaksu on hyvä vaihtoehto.

Jos uistelet useammalla kuin yhdellä vavalla tarvitset aina lisäksi vesialueen omistajan luvan kyseisiä lisävapoja varten. Löydät yleensä alueesi kalatalousalueen verkkosivuilta tiedot lisäluville sekä mahdollisille lisärajoituksille alueelle, jolla haluat vetouistella. Huomaa, että vapaluvat koskevat myös alle 18- sekä yli 64-vuotiailla, joiden ei muuten tarvitse maksaa kalastonhoitomaksua. Lue lisää kalastusluvista ja kalastusrajoituksista.

VÄLINEIDEN HANKINTA

Vetouisteluvälineet

vetouistelu kelaVetouisteluun soveltuvat välineet saa varsin edullisesti. Vetovavan saat 15-25 eurolla ja tähän vetokelan n. 40-60 eurolla. Huomaa, että heittokalastukseen suunniteltua vapaa ei kannatta käyttää vetovapana, sillä se ei ole siihen suunniteltu ja vapa väsyy käytössä eikä sitten enää toimi yhtä hyvin heittokalastukseen. Kelaksi kannattaa valita mahdollisimman yksinkertainen hyrräkela, jossa on räikkä. Siimoiksi kannattaa valita monofiilisiima. Jos haluat varmistaa, että saat hyvän ja toimivan vavan, kelan ja siiman vetouisteluun, kannattaa mennä kalastusvälineliikkeeseen ja pyytää sieltä apua. 

Vavan, kelan ja siiman sekä vieheiden lisäksi tarvitset painoja sekä vapatelineet veneeseen. Siiman sidotaan lukkoleikari, johon saadaan viehe kiinni. Katso solmukoulun video tästä . Siimapainoja tarvitaan siihen, että niillä saadaan viehe riittävän syvälle. 

vetouistelu vieheitä

Tämän päivän vieheviidakko on uskomattoman suuri. Aloittelijan kannattaa valita vetouisteluun perinteisiä vaappuja. Monissa vaappupaketeissa lukee miten syvällä viehe ui, joten näitä tietoja kannattaa hyödyntää ja selvittää ennalta oman lähijärven syvyyksiä. Aluksi kannattaa myös valita kelluvat vaaput, jotta vieheet eivät ole pohjassa, jos joutuu tai saa pysähtyä tärpin takia kesken soutu-uistelun. Toisaalta vältä varsin monikoukkuisia vieheitä, sillä sellaiset, joissa on yksi, korkeintaan kaksi koukkua, helpottaa kalojen irrottamista koukuista ja vähentää vaaratilanteita. Kelluvat vaaput voi myös painottaa tarpeen mukaan erillisillä siimapainoilla.

Tarpeelliset työkalut

Vaikka kalaan lähtisi kevyesti, muutamia oheistyökaluja on fiksua kantaa mukana, jotta kalan saa kyytiin, koukun irti kalasta ja kalan halutessaan ruokapöytään.

vetouistelu saalis kannattaa aina napata veneeseen haavillaKalan nostamiseen veneeseen fiksuin väline on kumiverkosta eli -havaksesta tehty haavi. Kumihavas siksi, että koukut eivät tartu heti verkkoon kiinni ja toisaalta, jos kalan aikoo päästää takaisin, kumihavas on kalan limapinnalle parempi kuin esimerkiksi solmittu nailon, joka 1990-luvun haaveissa oli tyypillinen ratkaisu. Vetouistelijalle haavin varressa on hyvä olla pituutta. 

Kun kala on ylhäällä, siitä pitää saada koukku irti. Pitkäkärkiset pihdit ovat tähän tarkoitukseen hyvät. Pihdit on hyvä olla matkassa, koska väkisin repimällä satut itseäsi tai kalaa. 

Kun kala on irrotettu, on viimeistään aika päättää, mitä sille tehdään. Jos kalaa ei halua pitää ja se on vielä elinvoimainen ja hyväkuntoinen, voi sen laskea takaisin veteen. Siis laskea, ei heittää. Jos taas kalan aikoo pitää, tulee kala lain mukaankin tainnuttaa heti, tätä varten kannattaa mukana olla kalapappi. Sen lisäksi ruoaksi käytettävä kala kannattaa verestää eli pistää puukolla kiduksiin. Lue lisää kalastajan työkaluista.

Lisäksi tarvitaan pussi tai astia, jossa kala säilytetään ja kuljetetaan. Lämpimänä kesäpäivänä on hyvä olla matkassa kylmälaukku ja muutama kylmäkalle, jotta kala säilyy syömäkelpoisena. Lue lisää kalan käsittelystä.

Vastuullinen kalastus

Vastuullisen kalastuksen pelisäännöt on hyvä opetella jo harrastuksen alkumetreillä. Vastuullinen kalastus alkaa jo ennen kalan saamista, kun viehepaketit, siiman pätkät ja muut roskat otetaan mukaan ja viedään roskikseen eikä heitellä niitä pitkin rantoja ja veneramppeja. Suomen lakikin kieltää roskaamisen.

On hyvä päättää etukäteen, ottaako mahdollista saalista ruoaksi vai ei. Jos kalaa ei ole tarkoituskaan ottaa ruoaksi, pitää vielä miettiä, vapautetaanko kalat vai otetaanko esimerkiksi särjet hoitokalastusmielessä joka tapauksessa ylös. Jos kala vapautetaan, vapauttamisen tulee tapahtua mahdollisimman nopeasti, kuitenkin niin, ettei koukkua revitä väkisin ulos kalasta. Mikäli kala vuotaa verta, joutuu olemaan pitkään kuivilla tai ei muuten vaikuta enää elinvoimaiselta, se otetaan ylös.

Vastuullinen kalastaja tuntee myös alamitta- ja rauhoitussäännöt. Nämä koskevat Suomessa lähinnä kuhaa ja lohikaloja. Iso osa virtavesistä on syksyllä rauhoitettu kaikelta kalastukselta, joten riippumatta kohdelajista niihin ei pidä mennä kalaan rauhoitusaikana. 

Lisäksi vastuullinen kalastaja ottaa saalista sen verran kuin voi järkevästi hyödyntää. Hyvältä kalapaikalta voi päivän aikana saada kymmeniä kuhia tai ahvenia. Kun jo 20 ahvenen perkaaminen on suhteellisen työlästä, sadan ahvenen perkaaminen vie tuntitolkulla aikaa ja saa moneksi päiväksi kipeät sormet. Ota siis vain sen verran kalaa kuin jaksat kerralla perata. Niitä kaloja saa kyllä toistekin.

Lisäksi kuhan kutupatit kannattaa antaa olla rauhassa kesäkuun loppuun saakka. Uroskuha jää vartioimaan mätiä kutualueella ja iskee agressiivisesti kaikkeen mikä lähellä liikkuu. Jos tällaisesta paikasta nostaa kuhan pois, ovat pikkukalat välittömästi mädin kimpussa ja kutu on siltä osin pilalla. Eli jos löydät kalapaikan, mistä saat jokaiseen vieheeseen vetouistellen kuhan, kannattaa tuo jatkossa kiertää kutuaikaan. Hieman sivummalta patin ympäriltä, tasaisilta 5-7 metrin syvyysalueilta, voi löytyä jo kuteneita kaloja syönnöksellä. 

Kaikki Suomesta saatavat kalalajit ovat syötäviä, paitsi rauhoitetut ja alamittaiset. Niinpä esimerkiksi lapsen kanssa kalaan lähtiessä kannattaa varautua siihen, että tuleepa saaliiksi pasuri tai salakoita, lapsi haluaa, että niistä valmistetaan ruokaa. Se on lapselle elämys, jonka tämä voi muistaa vuosikymmeniä. Kokekaa siis elämys alusta loppuun yhdessä ja vaikka et itse osaisi, oppia löytyy runsaasti mm. Kalastajan Kanavalta, katsokaa yhdessä videoita ja opetelkaa.

Kireitä siimoja!
(koska kalaonnen toivottaminen tuo kansanperinteen mukaan huonoa onnea)