Siimoista asiaa

Kalastuksessa siima on yksi tärkeimmistä asioista kalan ja kalastajan välillä. Se on se kuuluisa heikoin lenkki, myös mikäli siimasta ei pidetä huolta ja valita oikeaa siimaa oikeaan käyttötarkoitukseen. 

Kalastuksessa käytetään pääsääntöisesti kahta eri pääsiimatyyppiä monofiilisiimaa tai kuitusiimaa. Viime vuosina markkinoille on lisäksi tullut fluorocarbon-siima. Monofiilisiimalla on paikkansa uistelussa ja onkimisessa sekä talvella pilkkihommissa. Heittokalastus on pitkälti kuitusiimojen maailmaa. Fluorocarbon on monelle tuttu perukemateriaalina, mutta samasta materiaalista pehmeämpänä valmistetaan myös siimaa, jota voi käyttää niin pilkinnässä kuin myös heittokalastuksessa. Fluorocarbon on kuitenkin siimana vielä harvan valinta.

Kuitusiima

Kuitusiimoja on markkinoilla todella monia erilaisia. Kuitusiiman rakenne on yleensä kuten köydessä. Siima on lettimäisen punosrakenteen sekä mahdollisen pinnoitteen avulla pyritty saamaan mahdollisimman pyöreäksi, sileäksi ja liukkaaksi. Kuitusiimojen osalta moni pitää haittapuolena heikkoa hankauksen kestoa ja etenkin kuitusiimojen alkuaikoina siimojen rispaantuminen ja löyhtyminen oli pienimuotoinen ongelma. Nykyisin kuitusiimojen, valmistusmateriaalien sekä -tekniikoiden kehittymisen myötä, hankauksenkesto on parantunut huimasti ja siimojen rakenne säilyy muuttumattomana paremmin ja pidempään.

Laatu- ja rakenne-eroja siimoissa toki on. Markkinoilla on pääsääntöisesti 4-, 8- ja useampikuituisia siimoja. Mitä useammasta kuidusta siima on punottu, sitä pyöreämpi se on muodoltaan ja sen vähemmän siimassa on kitkaa ja sitä pidemmälle viehe lentää. Monesti kuitenkin hankauksenkesto on parempi siimoissa, joissa on vähemmän kuituja. Nämä siimat eivät yleensä ole niin sileitä ja pyöreitä, vaan muoto kantikkaampi/litteämpi ja pinta on karheampi. Toisaalta kaikkeen kalastukseen liukkain siima ei ole edes tarpeen, vaan karheampi ja hankauskestoltaan parempi siima voi olla juuri oikea vaihtoehto. Siimojen teknisyys näkyy myös niiden hintalapussa, mitä teknisempi ja viimeistellympi siima, sen kalliimpi se on.

Monofiilisiimat

Monofiilisimat ovat tavallaan osa kalastuksen historiaa. Vaikka kuitusiima on syrjäyttänyt monin paikoin monofiilin heittokalastuksessa, on sille edelleen omat käyttökohteensa. Monofiilissa on kuitusiimoja parempi hankauksenkesto, se on lähes näkymätön vedessä ja paljon kuitua edullisempi materiaali. Haasteita kalastukseen sen sijaan aiheuttaa monofiilin venyvyys sekä muisti. Kalan tartuttaminen on haastavampaa, siima on todella nopeasti melkoisella sykkyrällä, kun sitä seisottaa pidemmän aikaa kelan puolalla.  

Onkimiseen, pilkkimiseen, uisteluun ja varauksin heittokalastukseen

Monofiilisimoja ei käytännössä kannata käyttää kalastuksessa, jossa tuntuma heitettävään vieheeseen täytyy säilyä erinomaisena kelauksen aikana. Esimerkiksi jigikalastuksessa monofiilin venyvyys ei yksinkertaisesti toimi ja sama pätee hauenkalastukseen.  Mutta on monofiililla vielä paikkansa heittokalastuksessakin. Tietyissä virtavesikalastustilanteissa ja osin jopa meritaimen heittokalastuksessa, etenkin pakkaskeleillä (kuitusiima tuo mukanaan vettä, joka jäätyy kelalle ja vaparenkaisiin) monofiili on kuitusiimaa parempi vaihtoehto.

Onkimisessa ja pilkkimisessä monofiilisiima on ykkösvalinta. Nykypäivänä löytyy monofiilisiimoista todella kovapintaisia ja ”vähemmän venyviä” vaihtoehtoja, joita esim. tasapainoilla pilkkivät arvostavat. Jään hankaus ei vahingoita siimaa ja paksumpi siima ei veny, eikä kuoleta tasapainopilkin uintia.  

Uistelusiimoina monofiili pitää vielä valta-asemaa. Esimerkiksi kymmenellä vavalla uistelevilla keloille menee helposti kilometri tai parikin siimaa. Jättipuolasta saa kerralla siimat kaikille keloille ja joka kauteen on helppo lähteä uusilla siimoilla, kun investointi ei ole suuren suuri. Siiman edullisuudesta on myös hyötyä, sillä uistelussa tulee ajoittain väkisinkin sotkuja. Niistä selviää helpoiten leikkaamalla siimasotkun pois ja jatkamalla kalastusta. Tärkeää on myös se, että monofiilisiima pysyy paikoillaan laukureissa (plaanarit sekä takilat) paljon kuitua paremmin. 

Vaihda siima riittävän usein

Siima kuluu käytössä monella eri tavalla: Auringon UV-säteily, kivi- ja pohjakontaktit sekä kalat jättävät siimaan jälkensä. Tuulisolmujen ja harakanpesien setviminen heikentää siimaa ja myös muut välineet kuten vaparenkaat tai kelojen siimanohjaimet kuluttavat siimaa ajan kanssa. Kalastajan on tarkkailtava siimojensa kuntoa ja ajoittain vaihdettava siimat. 

Monofiilisiimat on hyvä vaihtaa aktiivikäytössä vuosittain, jos kalastaa paljon ja varsinkin, jos vapa-kela -settejä säilytetään ulkona auringossa. UV-säteet heikentävät monofiilisiimaa nopeasti. Kuitusiimoja ei tarvitse vaihtaa näin usein, riittää kahden kolmen vuoden välein kalastusmääristä riippuen. Aktiivikäytössä kuitusiiman hyvä vaihtoväli on kaksi vuotta ja vuoden välein voi kääntää siiman. Kääntäminen tehdään siten, että kelalla alla oleva ”käyttämätön” siima pyöräytetään kahden kelan kautta päällimmäiseksi ja kulunut siima jää näin pohjalle. Tämä onnistuu esimerkiksi kelaamalla siima ensin toiselle kelalle ja siitä vielä kolmannelle kelalle tai vaikka tyhjälle siimarullalle ja siitä takaisin alkuperäiselle kelalle. Toimenpiteen ansiosta koko siimapakka kääntyy ympäri ja päälimmäiseksi saadaan käyttämätöntä ja kulumatonta siimaa. 

Perhosiimat

Perhosiimat ovat täysin oma tarinansa, sillä niissä ei ole mitään samaa muiden kalastussiimojen kanssa. Perhosiimat jaetaan moneen eri kategoriaan:

  • eri kaloille ja eri luokkaisille vavoille sopiviin siimoihin

Ensimmäisiä perhosiimoja hankkiessa kannattaa hyödyntää perhokalastukseen erikoistunutta kalastusvälinemyymälää ja heidän asiantuntemusta. Me pyrimme saamaan tänne juttua perhosiimoista lähitulevaisuudessa tarkemmin.

Katso lisää: Kalastajan siimat

Kalastajan siimat infograafi eri kalastusmuotoihinkalastajan siimat infograafi eri kalastusmuodoista