Hauen heittokalastusKalastajan Kanavan Jyri Kuusisalo poseeraa ison hauen kanssa

Hauen heittokalastus on yksi eniten suosiotaan kasvattaneista kalastusmuodoista. Haukikannat ovat pääasiallisesti vahvoja ja 2000-luvun alussa yleistynyt suurhaukien vapautustrendi on johtanut siihen, että kookkaita haukia on vesistöissämme nykyisin alueesta riippuen paremmin kuin joitakin vuosia sitten. Kun kalastus on samaan aikaan muuttunut puhtaasta ruokakalan tavoittelusta myös elämysten tavoitteluksi, on hauen arvostus virkistyskalastuksen kohteena kasvanut merkittävästi.

Myös välineiden kehitys ja nopeutunut tiedonkulku on johtanut siihen, että suurhauki on yhä useamman kalastuksen harrastajan ulottuvissa. Toisin kuin monia muita kotimaisia petokaloja, suuria haukia on saatavissa periaatteessa kaikkialta Suomesta. Iso koko, petomainen luonne ja monipuoliset kalastusmahdollisuudet tekevät hauesta kiinnostavan pyyntikohteen.

Kalastussesongit

Sen lisäksi, että haukea voi kalastaa melkeinpä missä päin Suomea – tai Eurooppaa – tahansa, sitä voi kalastaa käytännössä mihin vuoden aikaan tahansa.

Avovesikausi eteläisellä merialueella kestää tyypillisesti huhtikuusta joulukuuhun, ja koko sen ajan haukea voi kalastaa monin eri tavoin. Sisämaahan ja erityisesti pohjoiseen päin mentäessä avovesikausi lyhenee, mutta vastaavasti pilkki- ja talviongintakausi ovat pidemmät.

Merialueella haukea, erityisesti suurhaukea, kalastetaan viileän veden aikaan eli huhti-toukokuussa ja vastaavasti loka-joulukuussa. Täsmäkalastus pysty- eli vertikaalijigaamalla on kasvattanut suosiotaan, ja kaikuluotainten kehittyminen mahdollistaa kalojen paremman paikantamisen ympäri vuoden. Virkeän suurhauen pitkä väsyttäminen kesähelteillä voi kuitenkin koitua kalan turmioksi, joten kannattaa harkita, onko kalastus helteillä kovinkaan vastuullista. Ruuaksi haukea  kannattaa kalastaa kesästä myöhäissyksyyn. Tällöin sen liha on parhaimmillaan.

Kalastusluvat

Hauenheittokalastus onnistuu valtaosassa paikkoja pelkän kalastonhoitomaksun turvin. 45 euron hintaisella vuosiluvalla voi kalastaa yhtä vapaa käyttäen jokseenkin kaikkialla lukuun ottamatta lohikalapitoisia virtavesiä sekä erillislupakohteita, joita ovat esimerkiksi yksityiset kirjolohilammet ja tietyt Metsähallituksen kohteet. Lisäksi on hyvä tarkistaa kalastusrajoitus.fi-palvelusta, onko omalla kohdealueella yleisiä kalastusrajoitus- tai rauhoitusalueita. Etenkin monet lintulahdet on rauhoitettu kalastukselta osittain tai kokonaan.

Kalastuspaikat

Kuten sesongeista kerrottaessa jo todettiin, haukea voi kalastaa lähes kaikenlaisissa vesissä. Haukea löytää meri- ja järvivesien lisäksi pienistäkin lammista ja erilaisista virtavesistä. Niin isoista joista kuin pienistä puroista.

Kalastajan Kanavan Jyri Kuusisalo heittokalastamassa haukea

Kun vielä pari vuosikymmentä sitten hauenheittokalastus ja erityisesti haukimatkailu keskittyi merialueelle, nyt monet aktiiviharrastajat etsivät yhä pienempiä vesistöjä ja toisaalta hankkiutuvat yhä kauemmas ruuhka-Suomesta. Lappi ja ennen kaikkea Kemijoki on ollut viime vuosien superkohde. Samoin esimerkiksi Kainuusta ja Itä-Suomesta löytyy valtavat määrät hyödyntämätöntä hauenkalastuspotentiaalia.

Kalapaikat

Kalastajan Kanavan Anne-Maarit Sepling hymyilee ison hauen kanssaHauki viihtyy varsin monenlaisissa paikoissa vesistössä. Talvella ja kylmän veden aikaan kala liikkuu vain vähän. Lahtialueiden jäiden vetäytyessä ja vesien hieman lämmettyä, alkaa hauki siirtymään kohti kutualueita. Kutualueille viettävät salmet, kaislikot, penkat ja saarten reunat ovat ennen kutua kaikki potentiaalisia ottipaikkoja. Kun jäät ovat vetäytyneet, on paikkojen ohella, veden lämpötila hauenkalastajalle tärkeä tieto. Potentiaalisilla kalapaikoilla liikuttaessa, on hyvä tiedostaa tuulen merkitys ja hieman ”lukea vettä”. Tuuli liikuttaa nopeammin lämpenevää pintavettä ja tekee täten lahtialueille lämpimämpiä alueita. Kaikuluotain lämpömittarilla on tärkeä varuste, koska nämä nopeammin lämmenneet alueet ovat usein juuri niitä, mistä kalan löytää. Kalasta tarkasti, monta kertaa ensimmäiset heitot paikkaan eivät saa aikaiseksi reaktiota, vaan vasta useamman heiton jälkeen saattaa alueen ”valtias”, iso laiska keväthauki iskeä vieheeseen. Toisinaan taas alueen löydettäessä, saattaa pienessä ajassa saada huimia haukisaaliita. Myös saaliskalojen liikkeet merkitsevät, mutta usein lämpö aktivoi niitäkin. Eli jos olet parkissa kaislikon reunassa, kannattaa heittoja suunnata myös rannasta ulospäin.

Kalastajan Kanavan Anne-Maarit Sepling poseeraa ison hauen kanssa

Kutupoukamissa alkaa melkoinen ralli, kun lämpimät kevätpäivät nostavat niiden lämpötilan 10 asteen tuntumaan. Tämä tapahtuu monilla järvillä jo ennen kuin jäät ovat sulaneet, joten siellä ei ennen kutua kalastaminen monessakaan paikassa onnistu, vaan kalat kutevat sulaneisiin kosteikkoihin. Merellä kuitenkin tämä on erinomaista aikaa tavoittaa vielä suurkaloja. Kutupoukamat kannattaa jättää rauhaan ja keskittää kalastus kutualueiden ulkopuolisiin syvempiin kaislareunoihin tai lahtien keskustoihin alueiden välittömässä läheisyydessä. Kaikki kalat eivät kude yhtäaikaisesti, vaan sekaisin saattaa löytyä jo kuteneita kaloja sekä kutemattomia. Isompien yksilöiden osalta kutu on kuluttava prosessi, joten ne saattavat vetää kudun jälkeen myös hetkisen henkeä näillä paikoilla paikallaan.

Hauki nostetaan vedestä veneeseen

Kun kutu on ohi, kalapaikkaa saattaa hieman joutua hakemaan. Kalat jäävät monilta osin kutulahtiin tai niiden läheisyyteen ja alueella olevat syvien kaislojen reunat, kaislojen ulkopuoliset vesikasvillisuusvyöhykkeet sekä näiden vyöhykkeiden ulkoreunat ovat hyviä kalapaikkoja. Usein kuitenkin kudun jälkeisen syönnin parhaat paikat löytyvät kutulahtien keskustojen kasvillisuusvyöhykkeistä, vedenalaisilta pateilta, alueen kivikoilta (karit, saarten kärkien kivikot, kaislikon jatkojen kivivyöhykkeet jne.). Nämä paikat keräävät parhaimmillaan todella paljon haukia.

Kesällä haukia löytää usein meri- ja järvialueilta, kivikoilta ja virtavesissä syvemmistä montuista tai akanvirroista.

Syksyllä haukea löytää vesien viiletessä kaislikoiden ääreltä sekä kiviltä ja myöhemmin alueilta, jonne pakkaa täkykala suuriksi matoiksi.

Kalastustavat

Hauki on monipuolinen kohdekala myös siksi, että sitä voi kalastaa niin monin tavoin. Sitä voi kalastaa heittämällä, uistelemalla, pilkkimällä, perhokalastusvälinein tai jopa ongella. Vaikka hauki sille päälle sattuessaan saattaa olla hyvinkin valikoiva, parhaana päivänä sille kelpaavat keinotekoiset vieheet pienistä lipoista jättiläismäisiin vaappuihin tai pehmovieheisiin. Saapa haukia toisinaan mato-ongellakin, vaikka se harvemmin on paras mahdollinen haukipyydys.

Heittokalastusviehe irroitetaan hauenleuasta haukipihdeilläHaukea kannattaa pyytää erityisesti sellaisilla metodeilla, jotka itsestä tuntuvat mukavilta. Hauen perhokalastuksen hienous tulee kirjaimellisesti kouriintuntuvasta tärpistä, sillä perhoa uitetaan vetämällä siimaa sisään käsillä. Perinteisiä muotoja ovat hauen vaappu- ja lusikkakalastus. Hieman tuoreempia tapoja ovat jerkkikalastus 2000-luvun alusta ja 2010-luvun isohkot pehmovieheet eli shadit, joista molemmat ovat täysin oman tyylisiä kalastusmuotoja omine välineineen ja vieheineen. Jigiä puolestaan pystyy uittamaan hyvin keveillä välineillä, jolloin taistelut isompien haukien kanssa voivat olla melkoista painia.

Hauenheittokalastusvälineet

Hauenkalastus vieheitä

Hauenkalastusvälineet kannattaa mitoittaa ensisijaisesti sen mukaan, millaisia vieheitä aikoo käyttää. Pientä henkarilippaa eli spinnerbaitia heittää hyvin kevyellä setillä kun taas 30 sentin pehmoviehettä eli shadia linkoamaan vaaditaan paljon järeämmät välineet. Kevyellä setillä taltuttaa melko suurenkin hauen, kunhan on tarpeeksi malttia. Jos lähdetään aidosti suurhauen pyyntiin, sinne tuskin kannattaa kuitenkaan ultrakeveillä välineillä mennä, sillä lopputuloksena voi olla välineiden hajoaminen tai tarpeeton siiman katkeaminen ja ikävä muisto kalalle.

Ei ole yhtä oikeaa kelatyyppiä. Umpikelat ovat menettäneet suosiotaan, mutta sellaisellakin hauen toki saa edelleen taltutettua. Myös haspelikelalla eli avokelalla on vannoutunut käyttäjäkuntansa, sillä haspelissa on ominaisuuksia, joita muissa keloissa ei ole. Alapuolella pidettävän kelan painopiste on monen haspelinkäyttäjän mielestä selkeä etu. Samoin se, että kelat ovat erittäin huoltovapaita, kun (meri)vesi ei pääse samalla tavalla laakereille kuin hyrrissä. Pienten ja kevyiden vieheiden kanssa kuten lusikoiden, lippojen ja jigien heittelyyn haspeli on varsin toimiva – varsinkin nuorille ja aloittelijoille.

Kevyelle haukisetillä voi heittää lippoja, lusikoita ja haukijigejä

Ylivoimaisesti suurin osa hauenkalastajien keloista on kuitenkin hyrräkeloja, sillä isojen vieheiden heittäminen haspelilla kurittaa etusormea ja varsinkin joidenkin vaappujen heittäminen aiheuttaa koukkujen sotkeutumita siimaan. Nykyvaaput on onneksi paljolti painotettu niin, että ne lentävät hyvin myös haspelilla.

Vapa saisi olla kevyt, mutta napakka. Löysällä vavalla on hankala saada kalaa tarttumaan ja vastaavasti raskasta, erityisesti liian etupainoista vapaa on väsyttävää käyttää tuntikaupalla. Kun käytössä olevat vieheet painavat sataa, kahta tai kolmeakin sataa grammaa, vavatkaan eivät ole enää keveitä vaan aidosti raskaansarjan ”mailoja”. Sen sijaan esimerkiksi lusikalla tai heittoperhoilla kalastava voi käyttää hyvinkin kevyttä vapaa.

Vieheistä voisi kirjoittaa oman artikkelinsa tai vaikka kokonaisen kirjan. Oleellista on, että mukana kulkee erilaisia viehetyyppejä. Sen sijaan että vaapusta on parikymmentä erilaista väriä, voi yhtenä päivänä kaikki niistä olla tarpeettomia kun hauki pureekin vain lusikkaa.

Perinteiset lippa, lusikka ja vaappu ovat yhä toimivia vieheitä erilaisissa tilanteissa. Sen lisäksi kannattaa tutustua kaikkiin nykyaikaisiinkin viehetyyppeihin, joita ovat muun muassa jerkki (uintilevytön vaappu, käsialaviehe), spinnerbait eli henkarilippa, heittoperho sekä erilaiset pehmovieheet, kuten lyijypäähän kiinnitettävä silikonitoukka tai -kala eli jigi ja ilman lyijypäätä viritettävä, josta usein käytetään nimitystä shad tai shadi. Sen lisäksi löytyy erilaisia kovaa ja pehmeää materiaalia yhdistäviä hybridivieheitä.

Työkalut hauenkalastukseen

Kalastajan Kanavan Kapsäkki täynnä työkalujaTarvikepuolelta hauenkalastaja tarvitsee erityisesti hauen hampaat kestävän ja riittävän pitkän perukkeen. Kun hauki ottaa vieheen suureen ja terävähampaiseen kitaansa, pelkkään siimaan sidottu viehe häviää helposti lopullisesti, ja kala saa kiusallisen ja usein jopa kuolettavan harmin kannettavakseen. Sen lisäksi hauenkalastaja tarvitsee kunnolliset pitkävartiset pihdit, jotta syvällä kurkussa oleva viehe on turvallista irrottaa. Jos hauki aiotaan ottaa ruoaksi kunnollinen pappi eli tainnutusnuija on tarpeen. Kovakalloista haukea on hankala veneessä tainnuttaa jos ei ole siihen sopivaa välinettä.

Suurikokoinen haavi, jossa on kalaystävällinen solmuton havas sopii hyvin hauenkalastajalle. Pienellä haavilla onnistuu tavallisesti pahoittamaan sekä hauen mielen että omansa. Lisäksi liian pieneen haaviin tulee helposti toheloitua koukut kiinni juuri, kun iso saaliskala pitäisi saada sujahtamaan turvaan. Kuminen solmuton havas on hyvä koukkujen kannalta, mutta se on myös parempi hauen suojana toimivan limapinnan kannalta. Asialla on tietysti merkitystä vain silloin, jos hauen aikoo vapauttaa.

Mikäli hauen mielii punnita, kannattaa hommata kunnollinen kalavaaka. Elektroniset vaa’at ovat näyttötarkkuudeltaan hyviä, mutta desimaalien määrä ei sinänsä kerro vaa’an punnitustarkkuudesta vielä mitään. Laadukkaat jousivaa’at voivat olla vähemmän tarkkoja näytöltään, mutta silti ne voivat osua lähemmäs oikeaa kuin halvimmat digipuntarit. Mekaanisen jousivaa’an etu varsinkin kylmässä on, ettei tarvitse pelätä paristojen loppumista. Hyvästä haavista on myös iloa hauen punnitukseen. Hauen voi pitää haavissa ja punnita haavin kera, jolloin haukea ei tarvitse pitää kauaa pois vedestä.

Nykyään yhä useammin halutaan tietää painon sijaan tai sen lisäksi kalan pituus, joten sitä varten on hyvä olla mittanauha. Hyvä idea on liimata mittatarra veneeseen sellaiseen paikaan, johon hauki on hetkeksi helppo laskea mitan ottamista varten. Esimerkiksi penkki on hyvä paikka, mutta alla olisi hyvä olla vaikkapa punnituspussi tai edes haavin havas, ettei kala ainakaan makaile kuivalla ja likaisella vanerilevyllä.

Hauen heittokalastustekniikat

Hauen heittokalastustekniikoita on yhtä monta kuin on kalastajaa ja viehetyyppiä. Yleisimpinä todettakoon vaappukalastus, lusikkakalastus, shadi- eli pehmoviehekalastus, jerkkaus eli jerkkikalastus ja jigaus. Jokaiseen kalastustapaan on omat tekniikkansa, joihin voit perehtyä ohessa.

Elektroniikka hauenheittokalastuksessa

Kaikuluotain live- ja 2D-näkymällä

Hauen heittokalastukseen elektroniikasta saa apuja tiettyihin tarkoituksiin. Perinteinen 2D-luotain näyttää täkykalaparvet ja sen myötä voi päätellä missä pedot liikkuvat niiden ympärillä. Viistoluotaimella pystyy näkemään isoimmat hauet veneen sivuilla ja sen kautta jopa tarjota viehettä suoraan kalalle (täsmäheittokalastus). Tätä yleisemmin kuitenkin viistoluotain on tärkeä apuväline kalapaikkojen kartoittamiseen. Viistolla näkee minne vedenalainen kivikko, kasvusto tai muu muoto päättyy ja mistä se alkaa.

Liveluotain

Uusin teknologia live-luotaimet näyttävät realiaikaisesti veneen ympärillä olevaa vedenalaista maailmaa. Sillä nähdään missä ja mihin suuntaan täkykalat liikkuvat, missä on petokaloja ja jopa niiden kokoluokkaa ja myös vedenalaiset pohjanmuodot nähdään varsin selvästi, joka helpottaa potentiaalisten kalapaikkojen kartoittamista.

Hauen käsittely

Jo ennen kuin hauki on ottanut vieheeseen, on hyvä olla suunnitelma, mitä sille aikoo tehdä. Mikäli hauki otetaan ruoaksi joka tapauksessa, kannatta nuijaa käyttää mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Yksi hyvä tapa kylmän veden aikana on ottaa kala ns. allashaaviin, ja napauttaa nuijalla terävä isku kalan otsaan, hiukan silmien takapuolelle jo vedessä. Jos vesi on lämmintä tai kala ylipäänsä kovin virkeä, kalan voi nostaa haavilla veneeseen ja antaa tainnuttavan iskun veneen sisäpuolella.

Heittokalastus hauki haavissaKun viehe on irrotettu kalasta, on hyvä verestää kala mahdollisimman pian. Helppo tapa on työntää veitsen kärki kiduskannen yläreunan takaa kohtisuoraan kalan kidusten läpi niin, että kärki tulee toiselta puolelta vastaavasta kohdasta ulos. Sen jälkeen viilletään kiduskannen myötäisesti koko kidusaukon matka. Kalan voi laittaa hetkeksi vielä allashaaviin, jolloin veri valuu muutamassa minuutissa ulos eikä sotke venettä.

Mikäli hauki aiotaan vapauttaa, on syytä miettiä toisenlaisia otteita. Tällöinkin voi käyttää allashaavia hyväkseen ja yrittää irrottaa viehettä kalan ollessa vedessä. Pienempiä haukia voi tarttua valmiiksi kastellulla kädellä niskasta, jolloin vapautusoperaatio on yleensä nopea. Suurimmille hauille voi käyttää liplock- eli kiduskansinostoa. Tässä otteessa kalaa tartutaan kiduskannesta aivan kiduskannen ja kalan rinnan ja kidukset yhdistävän sillan tyvestä niin, että sormet ovat mahdollisimman vähän kiduskannen sisäpuolella.

Liplock- eli kiduskansiote kannattaa harjoitella hyvin.

Ote tuetaan peukalolla kiduskannen ulkopuolelta ja toisella kädellä kalan vartaloa tukien. Tässäkään tapauksessa kalaa ei kannata nostaa vedestä, jos ei ole pakko. Ison kalan ollessa kyseessä kala kannattaa pitää mahdollisimman matalalla ja lähellä haavia, jotta voit päästää kalan takaisin haaviin, jos se ryhtyy riuhtomaan.

Mikäli viehe on syvällä kalan suussa ja kala mahdollisesti riehakkaalla tuulella, saattaa kalan joutua nostamaan haavilla veneeseen ja pitelemään lujemmin kiinni, että vieheen saa irti. Mitä nopeammin ja mitä pienemmällä runnomisella kalan saa irti, sitä parempi. Pitkä ilma-altistus saattaa koitua kalan kohtaloksi niin kuin tietysti kova verenvuotokin. Pahasti vahingoittunut kala on syytä ottaa ruoaksi sen koosta riippumatta. Hauella viehe saattaa olla myös kiduskannen alla, joten aina ennen kuin käden laittaa kiduskannen alle liplockiin, on syytä tarkistaa, missä koukut ovat. Toisaalta kiduskannen alle joutuneet koukut voi usein irroittaa helpommin kiduskannen kautta eikä kidan kautta.

Haukea punnitaan haavissa

Isompi hauki kannattaa punnita haavissa

Kun kala on saatu irti vieheestä, sen voi laskea haavissa takaisin veteen odottamaan mahdollista kuvausta ja punnitusta. Mitä suurempi kala, sitä vähemmän sitä on syytä roikottaa puntarin koukussa. Erillinen punnituspussi on yksi hyvä keino punnita suurhauet, mutta kalan voi myös punnita haavin kanssa ja vähentää sitten haavin paino punnituksen jälkeen. Mikäli vapautettava kala valokuvataan, kala kannattaa valokuvata vaakatasossa, kahdella kädellä pidellen.

Jos hauki vuotaa verta tai se on kieriskellyt lehdissä ja neulasissa, kannattaa ylipäänsä harkita, onko se enää tarpeeksi elinvoimainen vapautettavaksi. Jos tuntuu siltä, että on, tällaisena kalaa ei kannata kuvata. Tyylikäs muisto kalasta saadaan, kun kala on puhdas ja elinvoimaisen näköinen.

Valikoiva kalastus kannattaa

Valikoivalla kalastuksella tarkoitetaan sellaista kalastusta, jossa saaliskalat valitaan välimittaisista kaloista. Toisin sanoen sekä suuret että pienet vahingoittumattomat kalat lasketaan takaisin, ja ruokakalaksi valitaan parin kolmen kilon painoisia yksilöitä.

Valikoiva kalastus eroaa pyydystä ja päästä -kalastuksesta siten, että valikoivassa kalastuksessa jokin osa saaliista käytetään ruoaksi, mutta samalla pyynti kohdistetaan siihen kalakannan osaan, joka on ruokakalaksi mielekkään kokoista ja joka ei ole ekosysteemille samalla tavalla merkittävä, kuin suurten yksilöiden joukko.

Iso hauki vapautetaan takaisin järveenSuurhauet kannattaa päästää vapaaksi useastakin syystä. Suureksi kasvaneiden yksilöiden geeniperimä on tutkimusten mukaan keskimääräistä parempi – olkoonkin, että suurten yksilöiden poikastuotanto on kappalemääräisesti yleensä jo keskikoon haukia heikompi. Sen lisäksi suuret kalat ovat tehokkaita särki-imureita eli poistavat vedestä rehevöitymistä aiheutuvia kaloja sekä pitävät samalla omaakin kantaansa kurissa syömällä pienempiä lajitovereitaan. Hauki toimii vesistön poliisina ja poistaa sairaita ja heikkokuntoisia kaloja ja mm. yli 1,5 kg:n lahnalle ei ole muita vihollisia kuin suurhauki. Koska suurhaukiin on kertynyt jo selvästi enemmän ympäristömyrkkyjä kuin pienempiin, ei senkään takia suurhaukea kannata nostaa omalle lautaselle.

Jotta valikoiva kalastus onnistuisi mielekkäällä tavalla, ja jotta suuret yksilöt voisi varmimmin vapauttaa elinvoimaisina takaisin, kannattaa välineiden olla tätä pyrkimystä tukevia. Esimerkiksi koukkujen määrän vähentäminen ja koon pienentäminen sekä väkästen puristaminen kasaan ovat hyviä keinoja vähentää kalalle aiheutuvia vaurioita. Sen lisäksi edellä kuvattu kalan käsittely pyyntitilanteessa sekä kalaystävälliset haavit ja muut välineet ovat tärkeässä asemassa kalan vapauttamista ajatellen. Tutkimusten mukaan hauki selviää hyvin vapautuksesta, kunhan se tehdään asianmukaisesti.

Kirjoittaja Niko Satto on aktiivinen hauenkalastaja ja fongaaja. Niko on toimittajana Kalastajan Radiossa ja hänen kirjoittamia juttuja voi lukea myös kalastusalan lehdistä. Nikon intohimona on vanhat vieheet ja vehkeet.

Katso lisää täältä: Perjantai-illan LivE: Pehmovieheillä hauen heittokalastus, Kalle Paavolan vinkit hauen jigikalastukseen sekä Perjantai-iltapäivän LivE: vesillä hauenkalastusta

Voit myös tutustua muihin hauenkalastusmuotoihin: Hauen vetouistelu, Hauen täkyonginta ja ismete, Hauen perhokalastus.