Ahvenen kovaviehe­kalastuksesta

Ahven on vapaa-ajankalastajien yleisin saaliskala. Niitä saadaan varsinkin ongella, pilkillä ja tämän jutun teemana olevalla uistimella. Ahventa löytää periaatteessa kaikkialta aina pienistä lammista isoihin järviin ja koko Suomen rannikkovesiin.

Ahvenen viehekalastus on monelle varttuneemmalle kalastajalle tuttu juttu ajalta ennen kuin jigejä oli edes keksitty. Jigikalastus alkoi yleistyä voimakkaasti vuosituhannen vaihteessa ja sen myötä monelle ahvenenkalastus on tarkoittanut käytännössä melkeinpä pelkkää jigaamista.

Viime vuosina ahvenen viehekalastus on taas tehnyt uutta, aiempaa isompaa tulemista. Yhtenä keskeisenä syynä saattaa olla havainto siitä, että tyypillisessä jigiparvessa on lähinnä tietyn keskikoon kalaa, kun taas suuremmat ahvenet tavoitetaan vieheillä tarkkaan valituista paikoista.

Kalastusluvat

Ahvenenkalastus, heittokalastus tai vetouistelu onnistuvat pääosin yleisen kalastonhoitomaksun turvin. 45 euron (v. 2021) hintaisella vuosiluvalla voi kalastaa yhtä vapaa käyttäen jokseenkin kaikkialla lukuun ottamatta lohikalapitoisia virtavesiä sekä erillislupakohteita, joita ovat esimerkiksi yksityiset kirjolohilammet ja tietyt Metsähallituksen kohteet. Lisäksi on hyvä tarkistaa kalastusrajoitus.fi-palvelusta, onko omalla kohdealueella yleisiä kalastusrajoitus- tai rauhoitusalueita. Etenkin monet lintulahdet on rauhoitettu kalastukselta osittain tai kokonaan.

Voit lukea lisää kalastusluvista ja kalastusrajoituksista täältä.

Kalastussesongit

Ahvenen viehekalastuksen pääsesonki painottuu kesän ympärille. Kudun jälkeinen kalastus alkaa toukokuussa ja jatkuu pitkälle syksyyn. Erityisesti loppukevät ja alkukesä tuntuvat olevan suurahvenen pyytäjien mieleen, mutta kaloja saadaan pitkin kesää.

Ahvenen viehekalastus on trendinä vielä varsin uusi, ja kuten yleensä aina, osa aktiiveista oppii kalastamaan lajia kuin lajia ympäri vuoden. Usein eri lajien suuret yksilöt saadaan sellaiseen aikaan ovat vähän haastavampia. Ja usein ne saadaan tavalla, jota ns. mökkikalastaja ei tule edes kokeilleeksi.

Yleisesti ottaen ahventa on helppo kalastaa vieheellä, varsinkin kesäaikaan. Jos mielii laajentaa kalastussesonkiaan kevät- tai syyskausille, pitää vähän perehtyä siihen, missä kalastaa.

Kalastuspaikat

Hyviä ahvenpaikkoja on jokseenkin joka puolella, joten kovin pitkiä matkoja ahvenen perässä ei välttämättä ole tarpeen matkustaa. Varsinkaan jo saatujen ja sosiaalisessa mediassa julkaistujen suurkalojen perässä matkustaminen ei kannata, jos ei ole aavistustakaan siitä, miten pitäisi kalastaa.

Tavanomaista ruoka-ahventa saa merialueella suhteellisen helposti vedenalaisilta matalikoilta, joiden syvyys on kolmesta metristä eteenpäin. Mitä syvemmälle mennään, sen tarpeellisemmaksi jigi tyypillisesti tulee. Pariin kolmeen metriin pystyy vielä kalastamaan vieheellä, mutta siitä eteenpäin jigin tehokkuus alkaa olla selvästi kovempi. Isompia ahvenia halajavan ei kannatakaan yleensä etsiytyä näille peruspaikoille vaan esimerkiksi mataliin lahtivesiin, salmien reunoille ja matalille selkäkarikoille.

Sellainen suurahvenpaikka, jonka kaikki tietävät, voi olla jo nyt tai ainakin hyvin pian entinen suurahvenpaikka. Sen sijaan mitä vaikeampi kohde on saavuttaa ja mitä pienempi kalastuspaine on, sitä parempi mahdollisuus sieltä on saada vaikka millaisia mörköjä. Ihan pienet ja karut metsälammet harvoin kuitenkaan pystyvät ylläpitämään suurahvenkantaa. Kun ruokaa on vähän, kääpiökokoisia tuhatveljiä on vaikka millä mitalla, suurten puuttuessa kokonaan.

Myös joet voivat olla mielenkiintoisia ahvenpaikkoja. Mitä isompi joki, sitä enemmän siellä on saaliskalaa ja toisaalta piilopaikkoja, ja sitä kiinnostavampi ahvenkohde se voi olla. Oikotietä onneen harvoin on, vaan kaloja pitää etsiä yrittämällä ja erehtymällä.

Ahvenen heittokalastusvälineet

Keskitymme tässä artikkelissa vain ahvenen viehekalastukseen ja siksi käsittelemme vain sitä koskevan välineistön.

Vapa

Perusvapa ahvenen viehekalastukseen on keveähkö ja kohtuullisen notkea 7-8 jalan vapa (210-240 cm). Vaikka jigaamisessa käytettiin varsinkin alkuaikoina paljon kuuden jalan (180 cm) vapoja, yhä useammin ahvenvavat ovat nykyisin jalkaa ja kahtakin pidempiä. Pidemmällä vavalla on nautinnollisempaa väsyttää kalaa ja toisaalta sätkivä ahven pysyy hiukan paremmin joustoa antavassa pitkässä vavassa kuin jäykässä pätkässä.

Perusahvenelle tehokkaita ovat muun muassa pienet lipat (2-10 g), jolloin vapa saisi olla hyvinkin kevyt ultra light -tyyppinen ruoska. Jos taas hakee ensisijaisesti isompaa ahventa, 12-senttinen vaappukaan ei aina ole liioittelua. Silloin viehepainoluokitus saa olla selvästi isompi, 7-21 g tai jopa 10-30 g. Näihin painoluokkiin on runsaasti tarjolla muun muassa kuhan heittojigaukseen ja vertikaalijigaukseen suunniteltuja vapoja. Ne ovat ahvenelle tyypillisesti liian jäykkiä.

Oikeanlainen vapa on ahvenenkalastajalle paljon oleellisempi työkalu kuin kela, joten kannattaa ensin miettiä vapa ja sitten siihen sopiva kela. Toki hyrrä- ja haspelikelan välillä tehtävä valinta voi olla syytä tehdä ensiksi, jos selkeästi mieluummin haluaa kalastaa vain toisella.

Kela 

Ahvenenkalastukseen ei järin paksua siimaa tarvita. Ja niinpä myöskään siimatilaa ja sitä kautta kelan kokoa ei ole tarpeen kasvattaa yhtään liikaa. 1000-kokoinen ”jigihaspeli” riittää pitkälle ja ihan maksimissaan haspelikelaksi kannattaa valita 2000-kokoinen malli.

Hyrräpuolella vastaavasti 50-100-kokoinen matalaprofiilinen pikkukela tai esimerkiksi 2500-3500-kokoinen pyöreäpäätyinen ”lankarulla” voi olla oiva valinta ahvenhommiin. Kun vieheet alkavat painaa 15-25 grammaa, niitä on helppo heittää hyrrällä. Alta kymmenen gramman vieheiden nakkelu hyrrällä vaatii sen sijaan jonkin verran perehtymistä ja malttia. Alkuun haspeli onkin usein helpompi ja käyttövarmempi valinta.

Ohuella siimalla

Siimaksi ei kannata valita kovinkaan paksua narua, koska silloin vieheet lakkaavat lentämästä. Ja uimasta. Sopiva ahvensiima on 0,10-0,15 mm välillä olevaa kuitusiimaa. Miksei vielä ohuempikin kuitu mene, mutta sellainen alkaa olla jo perehtyneemmän ammattilaisen heiniä.

Tarvikkeet ahvenenkalastukseen

ahven haavissaJonkinlainen peruke kannattaa siiman ja vieheen väliin laittaa myös ahvenen viehekalastuksessa. Hauki on todennäköinen sivusaalis ja katkoo helposti pelkän ohuen siiman, jolloin vahinkoa tulee sekä kalalle että kalastajalle.

Haavikin on tarpeen olla matkassa, sillä isompaa ahventa on hankala nostaa muulla tavalla vedestä. Vavalla tai suoraan siimasta pitäen voi nostaa ruokakoon kalat, mutta ennätyskalan kanssa saattaa käydä ohraisesti, ellei ole kunnon haavia. Kumipintainen kalaystävällinen havas on myös ahvenhommissa eduksi.

Myös vaaka ja mitta ovat hyviä kavereita silloin, kun ennätys on tavoitteena. Ja luonnollisesti hyvät irrotuspihdit ovat tarpeen, sillä ahvenen pienehköön suuhun ei juuri sormia mahdu laittamaan.

Vieheet

Suosittuja ahvenvieheitä ovat luonnollisesti perinteiset vaaput, lusikat ja lipat. Erityisesti vaappupuolelle on tullut viime vuosina runsaasti uusia ahvenelle sopiva malleja. Pienehköjä terävästi potkivia crankbait-tyyppisiä vaappuja ja toisaalta kymmenen sentin kahta puolta olevia pitkiä turpalevyllisiä käsialavaappuja, twitchbaiteja.

Lusikka- ja lippaosastossa ei järin isoja ihmeitä ole tapahtunut viime vuosina, joten perinteiset lusikat ja lipat uusine malleineen ja väreineen ovat edelleen toimivia.

Vaapun muotoinen, mutta materiaaliltaan metallinen blade bait on myös suosittu ja erittäin toimiva ahvenuistin. Terävästi potkiva ja pitkälle lentävä ”partaterä” sopii erityisesti paikkoihin, jossa tarvitaan pitkiä heittoja ja joissa vettä on vähän enemmän.

Spinnerbaitit

Yksi kovimpia ahvenuistimia on pieni, amerikkalaisesta bassinkalastuksesta lainattu henkarilippa eli spinnerbait. Mitoiltaan enintään noin kämmenpohjan kokoinen henkari on yleensä sopivimman kokoinen ahvenuistin. Spinnerbaitin ehdoton etu on sen ruohoja taklaava muoto. Spinnerbaitia voi siis heittää yhä rehevämmiksi käyvissä vesissä, joissa ehkä muita vieheitä ei niinkään enää voi.

Chatterbait

Chatterbait on uusi viehetyyppi Suomessa. Vieheen etuosan metallilevy tärisyttää viehettä, herättäen ahvenen kiinnostuksen. Tämän vieheen kanssa voi kalastaa loppukeväästä alkusyksyyn ja varsin samoin tavoin kuin lipallakin. Chatterbaitit soveltuvat myös lasten käytettäväksi, sillä kalastus on varsin yksinkertaista eikä vieheessä ole niin suurta vedenvastusta kuin spinnerbaitissa. Tekniikkana tasaista kelausta tai katkokelausta ja pieniä vajotuksia.

Spintailit

Spintail on myös varsin tuore tulokas kovaviehekategoriaan ahvenelle. Ne ovat metallista valettuja perinteisen painouistimen muotoisia, pienikokoisia vieheitä, joissa vetopiste on niskassa. Spintailissa on yleensä yksi vatsakoukku ja pyrstössä laakeroidun leikarin perässä lippa. Painava etuosa vie vieheen nopeasti haluttuun syvyyteen ja herkästi pyörivä pyrstölippa houkuttelee kaloja niin kelattaessa kuin vajotettaessa. Tämä viehetyyppi on ”mullistanut” ahvenenkalastusta viimeisen parin vuoden aikana, kun käyttäjät ovat ymmärtäneet spintailin monipuolisuuden. Pitkäheittoisena vieheenä jo kevyet 6-grammaiset spintailit lentävät todella pitkälle, nopeasti uppoavana niillä hallitaan laajoja syvyysalueita ja tehot ovat olleet vakuuttavia. Pitää vaan paikkatyypin mukaan muistaa, että tässä vieheessä koukku on vieheen alla eikä selässä kuten jigissä.

Räminävieheet

Räminävieheet ovat ylhäältä katsoen liiskattuja vaappuja, mutta sivuprofiili on usein korkea ja niiden sisällä on räminäkuulat, jotka aiheuttavat voimakkaan äänitehosteen. Nämä vieheet ovat pääsääntöisesti nopeasti uppoavia ja erittäin voimakasuintisia. Muutama vuosi sitten Rapala räjäytti pankin esittelemällä Rippin’Rap -räminävieheensä, jota on yhä vaikea muiden taklata, vaikka markkinoille on toki tullut myös muita haastajia. Nämä vieheet ovat ahvenelle toimivimpia 4–6-sentin koossa. 

Bladebaitit 

Bladebaitin rakenne on varsin yksinkertainen, metallinen veitsimäinen muoto ja keulassa köli, joka pitää vieheen pystyasennossa. Vetopiste on niskassa ja monessa Bladebaitissa vetopisteitä on useampi. Rakenteensa takia viehe uppoaa hyvin nopeasti ja se mahdollistaa todella monipuolisen käytön eri syvyysalueilla. Kelatessa viehe tekee erittäin voimakasta uintiliikettä, jonka kalat erottavat näkö- ja kylkiviiva-aistinsa kautta.
Monipuolisuus, hahmo ja muodon mahdollistamat isot väri- tai efektipinnat ovat ahvenien mieleen. Voimakas vauhdinkesto on tehnyt näistä myös monien suosikkeja myös virtavesissä, mm. toutaimen kalastuksessa. Etenkin lämpimän veden aikaan bladebaitit toimivat moitteetta.

Valikoiva kalastus

Valikoivalla kalastuksella tarkoitetaan sellaista kalastusta, jossa saaliskalat valitaan välimittaisista kaloista. Toisin sanoen sekä suuret että pienet vahingoittumattomat kalat lasketaan takaisin, ja ruokakalat valitaan keskikokoisia yksilöitä. Pyynti siis kohdistetaan siihen kalakannan osaan, joka on ruokakalaksi mielekkään kokoista ja joka ei ole ekosysteemille samalla tavalla merkittävä, kuin suurten yksilöiden joukko.

Vaikka valikoivasta kalastuksesta on totuttu puhumaan lähinnä hauen ja kuhan kohdalla, sama pätee myös ahveniin. Myös isot ahvenyksilöt kannattaa päästää vapaaksi. Suureksi kasvaneiden yksilöiden geeniperimä on todennäköisesti keskimääräistä parempi ja ne tuottavat elinvoimaisempia jälkeläisiä. Ja mitä suurempi ahven on kyseessä, sitä isompia särkikaloja se käyttää ravinnokseen. Myös iso ahven auttaa siis vähentämään särkien aiheuttamaa rehevöitymistä.

Jotta valikoiva kalastus onnistuisi mielekkäällä tavalla, ja jotta suuret yksilöt voisi varmimmin vapauttaa elinvoimaisina takaisin, kannattaa välineiden olla tätä pyrkimystä tukevia. Esimerkiksi koukkujen määrän vähentäminen ja koon pienentäminen sekä väkästen puristaminen kasaan ovat hyviä keinoja vähentää kalalle aiheutuvia vaurioita. Sen lisäksi edellä kuvattu kalan käsittely pyyntitilanteessa sekä kalaystävälliset haavit ja muut välineet ovat tärkeässä asemassa kalan vapauttamista ajatellen.

Kirjoittaja Niko Satto on aktiivinen hauenkalastaja ja fongaaja. Niko on toimittajana Kalastajan Radiossa ja hänen kirjoittamia juttuja voi lukea myös kalastusalan lehdistä. Nikon intohimona on vanhat vieheet ja vehkeet.