Atlantin lohikannat ahdingossa kaikkialla

Toimittaja Jari Rannisto

Monelle suomalaiselle lohikantojen tilanne on konkretisoitunut Tenojoen ja Tornionjoen kautta. Kalakantojen heikkeneminen on ollut niin merkittävää, että on herännyt aiheellinen huoli lohikantojen tulevaisuudesta. Lohikantojen alamäki on ollut kuitenkin laajempi kuin vain Suomea koskettava ilmiö. Kalastajan Kanava kartoitti tilanneta Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusprofessori Jaakko Erkinarolta sekä erikoistutkija Atso Romakkaniemeltä.

Huono tilanne sekä Itämerellä että Atlantilla

Itämeren alueen lohikantojen vaellus suuntautuu Itämeren eteläosiin. Näin tekevät esimerkiksi Simojoen ja Tornionjoen lohet. Nämä kalat eivät vaella Atlantin puolelle. Esimerkiksi Norjan, Islannin ja Brittein saarten lohikannat puolestaan vaeltavat Atlantille. Suomea tämä koskettaa Jäämereen laskevien Tenojoen ja Näätämöjoen osalta.

Sekä Itämerellä että Atlantin alueilla syönnöstävissä lohikannoissa on tapahtunut merkittävää taantumaa. Atlantin lohikantojen kohdalla kehitys on ollut nähtävissä pidempään. Esimerkiksi Norjan jokien yhteenlaskettu palaavien lohien määrä on tippunut 1980-luvun puolivälin 1,1 miljoonan kalan tasosta pikkuhiljaa nykyiseen noin 0,5 miljoonaan. Tämä on tapahtunut siitäkin huolimatta, että merikalastuksen saalis on samana aikana laskenut noin 700 000 lohesta noin 10 000–20 000 loheen. Samaan aikaan myös isokokoisten yksilöiden osuus nousijoista on pienentynyt.

Myös esimerkiksi Yhdysvaltojen puolella Atlantiin vaeltavat lohikannat katsotaan vaarantuneiksi. ASF:n (Atlantic Salmon Federation) tilastojen mukaan 1980-luvun alkuvuosina kaksivuotiaiden lohien määrä Pohjois-Amerikan alueen osalta vaihteli 350 000 ja 550 000 välillä. 1990-luvun alussa määrät tipahtivat kestävän kannan rajana pidetyn 200 000 lohen alle. Tämän jälkeen, 30 vuoden aikana kyseinen raja on ylitetty vain yhden kerran.

Itämereen laskevalla Tornionjoella alamäki on puolestaan ollut lyhyt ja jyrkkä. Luken tilastojen mukaan lohien nousumäärä vuonna 2020 oli noin 69 000 kpl ja seuraavan vuonna 93 000 kpl. Sen jälkeen onkin tultu reippaasti alaspäin. 2022 nousumäärä tippui 52 000 kalaan. Vuonna 2023 nähtiin viime aikojen pohjalukema noin 20 000 kpl ja vuonna 2024 jäätiin 24 000 loheen.

Eteläisen Itämeren lohikantojen kohdalla laskuluisu on jatkunut kuitenkin pidempään ja siellä monien jokien tilanne on hyvin huono. Eteläisellä Itämerellä on käytännössä pari kymmentä jokea Ruotsin, Liettuan ja Puolan alueella, joihin lohi nousee kutemaan. Osittain tämän takia äänenpainot kalastusrajoitusten osalta ovat Ruotsin puolella selvästi Suomea tiukempia.

Norjanlohi heikentää tilanetta entisestään

Kaupoissa Norjanlohi tai Norjan merilohi -nimillä myytävä kala on kaikki kasvatuskalaa, hohdokkaasta nimestään huolimatta. Kyseisellä kalankasvatuksella on myös vaikutuksensa luonnon lohikantoihin. Norjan vuonoissa lohen viljely on ollut omiaan heikentämään lohikantoja monella eri tapaa.

Lohitäiden määrä räjähtänyt

Viljelmät lisäävät ympäristössään lohitäiden määrää jopa dramaattisesti. Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jaakko Erkinaron mukaan lohitäiden määrä on joissakin Norjan vuonoissa noussut 10-20 kertaiseksi. Määrien nousu keskittyy vuonoihin, joissa on suuria viljelyaltaita. “Lohitäit syövät lohen pintalimaa ja sen jälkeen kalat ovat alttiimpia sairauksille. Tämän lisäksi lohitäit ovat iso ongelma smoleteille, sillä niiden uidessa uidessa vuonojen läpi lohitäit tarttuvat smoltteihin ja ennen avomerta niiden eloonjäämismahdollisuudet heikentyvät.”

Kasvatuskala pilaa luonnon perimän

Video: Norjan merilohiviljelmiä Talvikin vuonosta

Toiseksi ongelmaksi Luken tutkimusprofessori Erkinaro nostaa viljelmiltä karkaavat lohet, jotka nousevat lähialueen jokiin sekoittaen geneettisesti ainutlaatuisten lohikantojen perimän ja paikalliseen sopeumaan. Asiasta on hänen mukaansa jo selkeää tutkimusnäyttöä.

The Norwegian Institute for Nature Research (NINA) ja The Institute of Marine Research (IMR) ovat tutkineet lohien geneettisiä muutoksia 250 norjalaisen lohikannan osalta. Vuonna 2024 julkaistun tutkimuksen mukaan 31 %:ssa kannoista on löydetty merkittäviä geneettisiä muutoksia.

NINA:n vanhemman tutkija Kjetil Hindar mukaan viljelylohien jälkeläisten selviäminen luonnossa on heikompaa. Marine Science Journal -lehdessä vuonna 2004 julkaistun artikkelin (Survival of reared and wild Atlantic salmon smolts: size matters more in bad years) tekijöiden mukaan Simojoen suulla tehtyjen merkittyjen smolttien osalta luonnossa syntyneiden kalojen kohdalla selviäminen oli 4,5 kertaista kasvatettuun kalaan verrattuna. Jonkinlaista suuruusluokkaa asiasta antaa myös Luken tilastot Itämereen lähtevistä luonnon lohipoikasista ja istutetuista viljellyistä kaloista. Molempien määrät ovat lähellä 3 miljoonaa. Kuitenkin saaliin joukossa luonnonpoikaset edustavat ylivoimaista enemmistöä.

Luonnon lohen ravinto kasvatuslaitoksiin

Science-lehdessä 2022 julkaistun suomalaisen tutkimuksen mukaan lohen Pohjois-Atlantilla ravinnokseen käyttämän villakuoreen (Mallotus villosus) pyynnillä saattaa olla yhteys jokeen palaavien lohien koon pienenemiseen. Runsaasti omega-3-rasvahappoja sisältävää villakuoretta pyydetään viljelylohien ravinnoksi ja tällä saattaa olla epäsuora vaikutus lohien kokoon, kun niiden on etsittävä muita ravintokohteita.

Valtamerten happamoituminen vaara lohelle?

Ilmakehän lisääntyneet hiilidioksidipitoisuudet lisäävät meriveteen sitoutuneet hiilidioksidin määrää. Samalla kemiallisten reaktioiden kautta merivesi happamoituu eli sen pH-arvo laskee. Merivesien kohdalla on jo nyt tapahtunut merkittävää happamoitumista ja kehitys jatkuu edelleen. Osa eliölajeista on sopeutunut muutokseen hyvin. Joidenkin lajien kohdalla kehitys on osaltaan ollut vaikuttamassa kannan taantumiseen.

Lohen kohdalla happamoitumisen tiedetään vaikuttavan tutkimusten mukaan ainakin hajuaistiin huonontavasti. Vuonna 2018 tehtyjen tutkimusten mukaan happamoituneelle merivedelle altistetut Tyynenmeren lohet eivät reagoineet vaarasta kertoville hajuille.

Lämpenevä vesi lisää tauteja

Merien ja jokivesien lämpeneminen ilmaston lämpenemisen myötä vaikuttaa myös ekosysteemiin. Lämpimämmät jokivedet lisäävät joitakin sairauksia ja vaikuttavat esimerkiksi lohenpoikasten kasvuun. Jokiveden lämmön noustessa yli optimin lohet stressaantuvat ja ovat alttiimpia sairauksille. Esimerkiksi kalanviljelylaitoksilla järvilohen emokaloja runtelevaa vesihometta esiintyy myös lohijoilla. Stressaantunut ja ihovauriosta kärsivä lohi on erityisen altis vesihomeelle.

Liian lämpimässä vedessä lohen poikaset lopettavat syömisen. Pahimmillaan tämä johtaa kasvun hidastumiseen ja voi vaikuttaa smolttien selviytymiseen meressä. Aiheesta on käynnissä Suomen Akatemian rahoittama tutkimus, jossa on yhteistyökumppaneina Helsingin Yliopisto ja Norwegian University of Science and Technology.

Ennakointi vaikeaa

Lohen kalastusta Itämerellä säädellään kalastuskiintiöiden ja -rajoitusten avulla. Ongelma on se, että kiintiöt ovat pitkälle reagointia tapahtuneeseen. Seuraavan kauden lohennousun arviointiin on vain niukalti työkaluja ja nekin ovat vain suuntaa antavia.

Erikoistutkija Atso Romakkaniemi Luonnonvarakeskuksesta toteaa ennustamisen olevan vaikeaa. Yhden merivuoden jälkeen jokeen palaavat lohet antavat hänen mukaansa jonkinlaista suuntaa seuraavan kesän nousulle. Tittien (yhden merivuoden jälkeen jokeen palannut lohi) suuri määrä ennakoi hyvää nousulohien määrää ja pieni päinvastaista tulemaa.

Joessa olevien poikasten määrää voidaan arvioida esimerkiksi sähkökalastuksella. Joista mereen syönnösvaellukselle lähtevien lohien määrästä on usein jonkinlaista käsitystä. Ongelma on kuitenkin smolttien selviytymisen arvioinnissa. Tämä on se vaihe lohen elinkierrossa, jossa näyttäisi tapahtuneen selvää muutosta kertoo Atso Romakkaniemi.  Asiasta on tehty useita tutkimuksia ja tieteellisiä julkaisuja. Ices Journal of Marine Sciencissa 2017 julkaistussa tutkimuksessa aikajana on 1988-2014 ja eloonjääminen on tutkimuksen mukaan puolittunut ajanjakson aikana. Tosin vuosittaiset vaihtelut ovat suuria.

Smolttien selviytymistä ei tällä hetkellä pystytä riittävästi arvioimaan. Myös syyt huonompaa selviämiseen ovat epäselviä niin Atlantilla kuin Itämerelläkin. Jaakko Erkinaro pitää mahdollisena, että vaellukselle lähtevän lohen poikasen ja suotuisan ympäristön kohtaamisen todennäköisyys on pienentynyt.

Kuuntele uusi podcast, jossa toimittaja Jari Rannisto haastattelee tutkimusprofessori Jaakko Erkinaroa Atlantin lohen tilanteesta. 

Tornionjoen tilanne jatkunee huonona

Tornionjoella oli Romakkaniemen mukaan kesällä 2024 vain vähän yhden merivuoden viettäneitä lohia. Tämän perusteella hän ennustaa vuodelle 2025 heikkoa lohen nousua varsinkin, kun kaksi merivuotta viettäneet lohet muodostavat pääosan nousulohien määrästä. 2024 yhden merivuoden lohien osuus 1 900 kappaletta 24 000 kokonaismäärästä. 2022 ja 2023 yhden merivuoden kalojen määrä oli noin 4000.

Pyyntipaine Itämerellä, lohien merivaellusalueella on pienentynyt, mutta silti jokeen palaavien lohien määrä on romahtanut ja huolimatta kohtuullisista smolttimääristä. Miksi? Siihen tutkijat eivät suoraan osaa vastata. Smolttien määrää on arvioitu Luken julkaisemassa yhteisessä ruotsalais-suomalaisessa biologisessa selonteossa Tornionjoen lohi-, meritaimen ja vaellussiika kannoista. Vuodesta 2016 vuoteen 2023 arviot ovat asettuneet 1,5-2 miljoonan smoltin väliin.

Eteläisen Itämeren lohikannat laskuluisussa

Eteläisen Itämeren lohikantojen kohdalla laskuluisu on jatkunut kuitenkin pidempään ja siellä monien jokien tilanne on hyvin huono. Eteläisellä Itämerellä on käytännössä toistakymmentä jokea Ruotsin, Liettuan, Latvia ja Puolan alueella, mihin lohi nousee kutemaan. Kannat ovat useimmissa joissa heikossa kunnossa ja tämän takia ICES (International Council for the Exploration of the Sea) on ehdottanut eteläiselle Itämerelle tiukempia rajoituksia. Käytännössä eteläisellä Itämerellä sijaitsevat kaikkien kantojen tärkeimmät syönnösalueet ja kalastuspaine alueella kohdistuu myös vaarantuneihin kantoihin. Osittain tämän takia äänenpainot kalastusrajoitusten osalta ovat Ruotsin puolella selvästi Suomea tiukempia.

Lue uutinen kotimaan kalastuksen vaikutuksesta Ljunganjoen lohikantoihin.

Tenolla tilanne jatkuu samana

Syyttävä sormi Norjan rannikolla smolttien huonommalle selviämiselle osoittaa tosiaan kohti kalanviljelylaitoksia. Silti lohikannan laskua ei voi laittaa pelkästään lohitäin syyksi. Esimerkiksi Tenovuonossa ei kasvateta lohta, silti jokeen nousevien lohien määrä on romahtanut ja usean vuoden jokikalastuskiellosta huolimatta ei muutosta parempaan ole tapahtunut.

Jos joesta ei lähde smoltteja mereen, ennakointi on helppoa. Näin on tilanne Tenojoessakin. Kaloja nousee niin vähän jokeen, että poikasmäärät jäävät väkisinkin pieniksi, mikä tarkoittaa väistämättä pieniä määriä aikuisina jokeen kutemaan palaavia lohia.

Tenojoen lukemat ovat surkeat. Tutkija Panu Orell Lukesta kertoo, että vielä 1980–90 lukujen taitteessa arviot jokeen nousseista lohista olivat noin 100 000 kappaleen luokkaa. Samaan aikaan tilastoidut jokisaaliit olivat noin 60 000 pyydettyä lohta. Tämän päälle on vielä laskettava Norjan rannikkopyynti, joka oli ehkä muutamia kymmeniä tuhansia yksilöitä. Vuoden 2024 tuorein nousumäärän arvio on 8 300 lohta ja samaan aikaan Tenovuonon ympärillä ei ole ollut rannikkokalastusta.

Kuuntele podcast, jossa tutkimusprofessori Jaakko Erkinaro valottaa tutkijoiden näkemyksiä heikentyneiden lohikantojen taustoista sekä kertoo myös onko jo nähtävissä kyttyrälohen määrien ja Atlantinlohen vähenemisen.

Itämerellä lohet kasvavat entiseen tahtiin

Asiaan vihkiytymättömälle tulee helposti mieleen Itämeren smolttien selviytymisen huononnuttua, että jokeen palaavien lohien koko olisi pienentynyt ravinnon vähyyden takia.

Näin ei kuitenkaan ole vahvistaa tutkija Atso Romakkaniemi: ”Lohet kasvavat samaan tahtiin. Itse asiassa näkyy jopa lievää trendiä kasvun paranemiseen pitkällä aikavälillä tässä viime vuosikymmenten aikana, mutta mitään merkittävää suurta harppausta suuntaan tai toiseen kasvussa ei ole.”

Kuuntele podcast, jossa Atso Romakkaniemi valottaa muun muassa lohen tärkeimpiä ravintokohteita merellä ja isokokoisten naaraslohien merkitystä lohikannoille.

Voidaanko lohen tilannetta parantaa?

Voi sanoa, että lohien selviytymisen parantaminen on miljoonan euron kysymys. Vaikka tutkimustulokset paljastaisivat syitä smolttien huonommalle selviytymiselle, lääkkeiden keksiminen voi olla vaikeaa. Merten happamoitumiselle ja lämpenemiselle on vaikea tehdä mitään ainakaan nopealla tahdilla.

Jaakko Erkinaro summaa lohikantojen alamäen syitä: ”Tämä on hyvin monimutkainen ja hankala kysymysvyyhti. Kyllä katseet kääntyy nyt ihan erityisesti meriympäristöön, lohen merivaelluksen aikaisiin olosuhteisiin ja niiden muutoksiin. Atlantin valtameri mutta myös Itämeri on muuttumassa. Lämpötilat ovat nousussa. Merivirrat muuttuvat. Puhutaan meriveden ominaisuuksien muutoksista esimerkiksi happamoitumisen lisääntymisestä.” Tämä kaikki aiheuttaa merkittäviä muutoksia, jonka seuraukset Erkinaro tiivistää: ”Nuoren lohen ja suotuisan hyvän kasvuympäristön, jossa on sopivaa ravintoa, kohtaamisen todennäköisyys näyttäisi olevan heikkenemässä.”

Jos syyt liittyvät suoraan ravintotilanteeseen, kalastusrajoituksilla voidaan vaikuttaa jonkin verran. Itämeren kohdalla erityisesti ruotsalaiset tutkijat ovat nostaneet esille silakkakantojen huonon tilan rannikolla. Pienet juuri kuoriutuneet silakat ovat lohien merkittävä ravintokohde syönnösvaelluksen alkutaipaleella. Silakan kalastuksen rajoituksilla tilanteeseen voitaisiin vaikuttaa.

Suurta halukkuutta silakkakiintiöiden pienentämiseen ei kuitenkaan ole ollut nähtävillä. Tuoreimmat tiedot Luken kalakantojen tilaa arvioivilla sivuilla viittaavat kuitenkin silakan tilanteen parantumiseen Pohjanlahdella. Silakoiden kuntokerroin on noussut, mikä viittaa ravintotilanteen paranemiseen. Atso Romakkaniemen mukaan silakoiden tilanne Selkämerellä oli 3-4 vuotta sitten huono, mutta nyt poikasia on havaittu enemmän ja myös silakoiden kunto on ollut parempi.

Kyttyrälohen leviäminen pohjoisella Atlantilla on jatkunut voimakkaana. Vielä ei tiedetä, mikä tämän kehityksen vaikutus on alkuperäiseen lohikantaan. Kyttyrälohien määrää pystytään jostain määrissä hillitsemään, mutta lajin poistaminen kokonaan on mahdoton tehtävä. Kyttyrälohen suuret kutunousut ajoittuvat parittomiin vuosiin eli kesällä 2025 on Tenojokeenkin tulossa taas vieraslajin tulva.

Kyttyrälohet ovat lähteneet leviämään Venäjällä Vienamereen ja Muurmannin tehtyjen istutusten seurauksena. Kyttyrälohen vaikutusta alkuperäiseen lohikantaan tutkitaan, mutta Erkinaron mukaan vielä ei varmoja tuloksia ole tiedossa. Hän itse on sitä mieltä, että lohen huonoa tilaa ei voida yksin pistää vieraslajin piikkiin. Tenojoen vesistö on niin laaja, että nykyisillä Kyttyrälohen määrillä siellä pitäisi olla riittävästi tilaa myös alkuperäiselle lohelle.

Kuuntele tutkimusprofessori Jaakko Erkinaron haastattelu: Case kyttyrälohi.

Ilmaston ja merien lämpeneminen jatkuu vielä pitkään riippumatta tehtävistä päätöksistä. Lohen kohdalla tämä tuo väistämättä lisää haasteita vähintäänkin jokivaiheissa.

Kokonaisuudessaan lohen tulevaisuuden yllä on runsaasti kysymysmerkkejä. Vapakalastajien kohdalla tämä tulee lähes väistämättä tarkoittamaan tiukempaa sääntelyä saaliskiintiöineen ja lyhyempiä kalastussesonkeja.