Kääpiöityykö kuha istutuksilla?

“Istutuksilla voidaan pahentaa tilannetta”

Toimittaja: Anssi Leppänen

Kuha on vapaa-ajankalastajien kannalta tärkeä ja haluttu saalis. Monessa järvessä ongelmaksi on alkanut nousta pienten kuhien määrä. Alamittainen kala ei ole toivottua saalista, sellaisten kiskominen toistuvasti ylös voi tuntua kalastusinnossa. Selvitimme asiaa tutkijoilta.

Kuha pärjää suomalaisissa vesistöissä hyvin. Se menestyy sameassa vedessä ja rehevissä vesistöissä. Niinikään ilmastonmuutoksesta kuha hyötyy.  Kuhan voittokulkua on edesauttanut myös sen istuttaminen. Osin istutuksia on vuosikymmenten saatossa tehty myös järviin, joissa kuhaa ei ainakaan kovin runsaana ole esiintynyt. Kuha ei kuitenkaan ole vieraslaji vaan osa suomalaista kalastoa.

Vapaa-ajan kalastajien tuntuma siitä, että siiman päässä pyristelee entistä useammin alamittainen kuha ei ole tuulesta temmattu, vaan sille on tieteellistä näyttöäkin. Mutta onko tämä istutusten ja runsastuneen kuhakannan tulosta, vai seurausta jostain muusta? Monella asialla on osansa kehityksessä, sanovat tutkijat.

“Istutuksilla voidaan pahimmillaan pahentaa tilannetta. Meillähän kuha lisääntyy nykyisin lähes kaikissa järvissä luontaisesti vallan erinomaisesti, että se ei istutuksia kaipaa”, toteaa Itä-Suomen yliopiston professori, kalabiologi Anssi Vainikka.

Liikaistutukset saattavat Vainikan mukaan johtaa ravinnon puutteeseen ja sitä kautta kuhien kasvunopeuden hidastumiseen. Toinen mahdollinen syy pienenemiselle voi olla väärä valinta kuhakannassa. Tällä tarkoitetaan sitä, että vesistöön olisi istutettu sen luontaista kuhakantaa hidaskasvuisempia kuhia.

Ilmastonmuutosta Vainikka pitää yhtenä kuhan menestystä edistävänä asiana. Vedet ovat lämmenneet ilmaston lämmetessä ja se on kuhalle suosiollista. Aiemmin lisääntyminen ei lämpimissä vesissä viihtyvälle kuhalle kaikkina vuosina onnistunut, nyt se onnistuu lähes poikkeuksetta.

Kuhan kasvunopeus on monen asian summa

Tammikuussa julkaistu Hidaskasvuiset kuhakannat -hankkeen loppuraportti kertoo muun muassa, että Pääjärvessä Hämeenlinnassa viisivuotiaiden kuhien keskipituus oli vuonna 40 cm vuonna 2003. Vuonna 2014 keskipituus oli vain 30 cm. Muutos on radikaali. Kuhan istutukset Pääjärveen kiellettiin vuonna 2010. Kuhaistustusten lopettamisen arvioitiin parantaneen kuhan kasvua 5-10 vuoden aikajänteellä. Viisivuotiaiden kuhien keskimitta alkoi kasvaa vuoden 2014 tilastoissa.

Kalastajille kuhan kasvun hidastuminen runsaiden kuhakantojen alueilla näkyy alamittaisten kalojen lisääntymisenä saaliissa. Väitöskirjatutkija Matti Kotakorpi Helsingin yliopistosta ymmärtää, että tästä olisi helppo vetää johtopäätös kannan kääpiöitymisestä: “Sehän ei välttämättä tarkoita sitä, vaan pitää tutkia miten kalat kasvavat”, summaa Kotakorpi. Kalat voivat kasvaa saalismittaansa aiempaa hitaammin. Silloin pienikokoisten yksilöiden osuus näyttäytyy suurena, mutta kanta ei varsinaisesti ole kääpiöitynyt. Pienenemisen huomaavat etenkin viehekalastajat, koska saaliskala ei valikoidu koon mukaan.

Myös Kotakorpi sanoo ravinnon puutteen heijastuvan kuhien kasvunopeuteen. Pääjärvellä on viitteitä siitä, että kuhan runsastumisen aikaan kuhalle tärkeä saaliskala kuore on vähentynyt. Raportin mukaan olosuhdemuutokset eivät ole vaikuttaneet merkittävästi kuoreiden määrään. Syynä siihen on enemmänkin kuhakannan voimistuminen. Kun yhä useamman kuhan suu on ollut jakamassa pienentyvää kuorekantaa, on se puolestaan vaikuttanut  kuhayksilöiden kasvunopeuteen hidastavasti.

Saaliin ja saalistajan rooli ei kuitenkaan ole kalojen maailmassa yksioikoista. Kuha verottaa monin paikoin myös ahvenkantaa. Toisaalta harvempi ahvenkanta voi mahdollistaa ahventen kasvun keskimäärin suuremmiksi. Suuret ahvenet puolestaan voivat käyttää ravintonaan pieniä kuhanpoikasia, pyörittelee ajatusta kuhan ja muiden lajien suhteesta Luonnonvarakeskuksen, Luken erityistutkija Tapio Keskinen. Eli jos vesistössä on riittävän runsaasti isoja ahvenia, voivat ne ainakin jonkin verran verottaa kuhanpoikasten määrää. Tämä auttaa jäljelle jääneitä kuvia mahdollisesti kaavaan nopeammin, jos olosuhteet muuten ovat suotuisat.

Paitsi ravinnolla ja lämpötiloilla, myös geneettisellä taustalla on vaikutusta kasvunopeuteen. Tämän takia oikean kuhakannan valinta vesistöön olisi tärkeää. Varsin monen järven kuhakanta Suomessa perustuu jo nyt istutuksiin, eli ainakin periaatteessa tietoa paikallisista kannoista pitäisi olla. Säädökset antavat tosin varsin väljät kädet istutettavan kannan valintaan. Pääjärven osalta Kotakorpi mainitsee, ettei istukkaiden ja luonnonpoikasten välillä huomattu eroa kasvunopeudessa. Istutettu kanta näyttäisi siis osuneen oikeaan ja pärjänneen samalla tavalla kuin luonnonpoikasetkin.

Kyrösjärvellä istutuskiellon vaikutukset alkavat hiljalleen näkyä

Kuhan kasvua, kannan kuntoa ja ravintoa seurataan tiiviisti myös Kyrösjärvellä Pirkanmaalla. Pirkanmaan kalatalouskeskuksen toiminnanjohtaja Ismo Kolari kertoo hyvin samansuuntaisista havainnoista kuin Pääjärvellä. Kuhan istutus Kyrösjärveen kiellettiin vuosikymmenen vaihteessa. Vielä ei isoja muutoksia kasvussa ole havaittu vuositasolla. Sen sijaan 2010 -luvun alkuun verrattuna kujien kasvunopeus on parantunut hieman.

Kolari korostaa, että vuosiluokkavaihtelu voi olla todella suurta. Kuhan poikastuotanto on ollut hyvää viime vuodet lämpimien kesien ansiosta. Ravintotutkimuksissa Kyrösjärvelläkin kuhan pääravinnoksi on havaittu päätyneen kuoretta ja muikkua, yllätys on ollut ahvenen pieni osuus ravinnossa.

Kaikkiaan istutusten kieltäminen Kyrösjärvellä antaa Kolarin mielestä mahdollisuuden palauttaa tasapaino kuhakantaan. Vielä varmoja johtopäätöksiä sen vaikutuksista ei kuitenkaan voida tehdä.

Poikastuotanto vähentynyt kolmannekseen aiemmasta

Kuhan istutukset ovat tilastojen valossa vähentyneet  Suomessa tämän vuosituhannen aikana. Pelkästään istutustilastoja tarkastelemalla oikea kuva ei välttämättä hahmotu. Vuosituhannen alussa tehty muutos kirjaamisvastuussa todennäköisesti sekoittaa tilastoja. Myös Kotakorven johtopäätös on, ettei kaikkia istutuksia kirjata tarkkaan.

Oikeamman kuvan antaa Luken, tilasto kalojen poikastuotannosta. Kuhan osalta tilasto on siinä mielessä pätevä, että käytännössä kaikki tuotetut kuhan poikaset päätyvät istutukseen, eivätkä kasvatukseen. Mädinhankintakin tehdään luonnonkaloista.

Luken tilaston mukaan parissakymmenessä vuodessa kuhan poikasten tuotantomäärä on tipahtanut vajaasta 12 miljoonasta yksilöstä noin 4 miljoonaan poikaseen. Nyt istutukseen päätyvä määrä on siis noin kolmannes siitä mitä vielä 2000-luvun alussa. Lasku on vuosittain ollut suhteellisen tasaista vuodesta 2006 alkaen. “Ei ole enää niin tarpeenkaan”, toteaa Luken erikoistutkija Tapio Keskinen ja jatkaa, että moneen järveen on istutuksilla luotu jo niin vahva luontaisesti lisääntyvä kuhakanta, etteivät istutukset ole laajasti tarpeen. Myös luonnonolosuhteiden muutos on hänenkin mukaansa tukenut kehitystä. Kesät ovat lämpimämpiä kuin esimerkiksi 90-luvulla jolloin kuhaa istutettiin paljon ja luotiin pohjat nykyisille kannoille.

Vieläkin kauemmaksi historiassa tilastoja selattaessa vertailukohta tämän hetken poikastuotantomäärälle löytyy 1980-luvulta. Sillloinkin pyörittiin neljäntuhannen poikasen tuntumassa. Silloin kuhaa tosin istutettiin myös järviin, joissa sitä ei luonnostaan ollut. Tulokset olivat vaihtelevia. Osaan järvistä kuha on kotiutunut kuitenkin hyvin. Yhtenä ajatuksena tuolloin lienee ollut paikata 1960-70 -lukujen viileän ilmastojakson ja monifiiliverkkojen yleistymisen heikentämää kuhakantaa.