Mikä on lyijykiellon tilanne?
Toimittaja: Niko Satto
EU-komission esittämä lyijykielto on monella tavalla perusteltu, sillä varsinkin lyijyhaulien metsästyskäytöstä aiheutuu runsaasti tarpeettomia lintukuolemia. Lyijyn joutuminen vesistöön muun muassa jigipäiden muodossa on todennäköisesti haitallista myös meille ihmisille pitkällä aikavälillä. Kalastajan Kanavalta on kysytty viime aikoina, mitä tuleva lyijykielto tarkoittaa ja millä aikataululla se tapahtuu. Selvitimme esityksen tuoreimmat käänteet ja niitähän riitti. Selvisi myös, että esitykseen oli vähällä päätyä miljoonia vieheitä jätteeksi muuttava ”valuvika”. Lukiessa kannattaa huomioida, että kyseessä on vasta komission esitys, eikä mitään lopullisia päätöksiä ole vielä tehty. Uutinen kertoo tämän hetken (6.5.2025) tilanteen sääntöjen valmistelussa.
Lyijyhaulien käyttö vesilinnustuksessa kiellettiin jo 1990-luvun puolivälissä. Pari vuotta sitten kiellettiin kaikenlainen lyijyhaulimetsästys vesistöjen ja kosteikkojen lähellä. Tämän vuoden alkupuolella Euroopan komissio sai valmiiksi esityksensä aiempaa laajemmalle lyijyn käytön kiellolle metsästyksessä ja nyt myös kalastuksessa. Esitystä on vielä täsmennetty alkuvuoden aikana.
Lyijy on myrkkyä elämille – ja ihmisille
Lyijykiellolle on olemassa selkeät perusteet. Sen lisäksi, että ennen 1990-luvun rajoituksia vesilintuja kuoli huolestuttavan paljon syötyään vesistöihin päätyneitä lyijyhauleja, edelleen muun muassa petolintujen on todettu kuolevan lyijymyrkytyksiin, kun ne syövät metsästäjien lyijyhauleilla haavoittamia riistalintuja. Eikä valtava määrä lyijystä valmistettuja jigipäitä vesistössäkään varmasti hyväksi ole, vaikka linnut niitä tuskin syövät. Lyijy on myrkyllistä myös ihmisille, joten lyijytuotteiden valmistuksessakin ovat omat riskinsä.
EFTTA:n (European Fishing Tackle and Trade Association) yhteiskuntasuhteista vastaava Jan Kappel (kuva Effta)
Haastattelimme esityksen sisällöstä Euroopan kalastusvälinealan tärkeimmän yhteenliittymän ja edunvalvojan, EFTTA:n (European Fishing Tackle and Trade Association) yhteiskuntasuhteista vastaavaa Jan Kappelia.
”Uusimman täsmennyksen mukaan yli yhden kilon painoiset painot (mm. takilankuulat) ja vieheet eivät olisi lain tarkoittamia kalastuspainoja, joten ne eivät kuuluisi tämän säädöksen soveltamisalaan. Jotkut jäsenvaltiot nimittäin valittivat, että suurikokoiset painot eivät aiheuta uhkaa linnuille, mistä komissio oli samaa mieltä. Alun perin lainsäädännön oli kuitenkin tarkoitus vähentää myös lyijystä ihmisille aiheutuvaa riskiä, mikä ei näytä olevan enää keskiössä”, Kappel sanoo.
EU:n Kemikaalivirasto on laskenut, että 20 vuoden ajanjaksolla metsästyksessä ja kalastuksessa luontoon päätyisi nykyisellään noin 870 000 tonnia lyijyä. Se on vuositasolla 43 500 tonnia eli 43,5 miljoonaa kiloa lyijyä. Määrä vastaa suuren rahtilaivan lastia. Nyt asetettavilla rajoituksilla arvioidaan lyijykuorman vähentyvän 630 000 tonnilla eli 72 %.
Suurin vaikutus jigikalastukseen
Komission esityksen mukaan lyijystä valmistetut kalastuspainot ja -vieheet kiellettäisiin siten, että alle 50 gramman painoiset tuotteet kiellettäisiin kolmen vuoden siirtymäajalla ja yli 50 gramman painoiset tuotteet viiden vuoden siirtymäajalla. Tarkoituksella vapautettavien drop off -painojen siirtymäaika olisi kuusi kuukautta asetuksen antamisesta.
Moni valmistaja on siirtynyt vähitellen jo muihin materiaaleihin varsinkin pienemmissä painoissa.
Ennen rajoituksen voimaantuloa unionissa markkinoille saatettuja painoja ja vieheitä voidaan kuitenkin uusimman esityksen mukaan käyttää jatkossakin.
”Tämä tarkoittaa, että vanhoja tuotteita voidaan käyttää ’ikuisesti’ – mutta kuinka erottaa vanhat painot uusista? Se vaikuttaa melko mahdottomalta, joten ei yllättäisi, jos tätä vielä muutettaisiin. Kyseessä on joidenkin jäsenvaltioiden ehdottama täsmennys, jolla halutaan välttää painojen ja vieheiden käytön valvonnasta aiheutuva vaiva ja kustannukset”, Kappel toteaa.
Osa-alue, johon lyijykielto puree rajuimmin, on luonnollisesti jigikalastus. Vähemmän rajusti, jos ennen säädöksen voimaantuloa hankittuja päitä saa käyttää ja varsin rajusti, jos ei saa.
Lyijystä tehdyt jigipäät ovat suhteellisen edullisia, ja koska lyijy on tiheää, siitä tehdyt jigipäät ovat kokoonsa nähden melko painavia. Kuutiosenttimetri lyijyä painaa 11,3 grammaa.
Ylhäältä katsoen 5 g: jigipää eri materiaaleista: sinkki, lyijy, volframi
Volframi, josta niin patruunoista kuin jigipäistä puhuttaessa käytetään usein sen englanninkielistä nimeä tungsten, on vielä selvästi tiheämpää kuin lyijy. Kuutiosenttimetri volframia painaa peräti 19,3 grammaa. Sen ominaisuudet ovat paremmat, mutta hinta on myös helposti moninkertainen lyijypäähän verrattuna. Jos lyijypää maksaa euron, tungstenpää voi maksaa 5–6 euroa kappaleelta.
Suositumpi ja edullisempi vaihtoehto on sinkki. Kuutiosenttimetri sinkkiä painaa 7,1 grammaa. Samanpainoinen sinkkinen jigipää on siten halkaisijaltaan lyijypäätä suurempi, ja silti sinkkipään hintakin on helposti kolminkertainen lyijypäähän verrattuna.
Lopputulema siis on, että jigikalastuksesta ja ennen muuta jigien menettämisestä tulee aiempaa kalliimpaa. Se on hinta, joka meidän vastuullisten harrastajien on maksettava luonnon suojelemiseksi. Jokaisen oma päätös on, haluaako sinkin vai volframin eli tungstenin ominaisuudet ja mitä ominaisuuksista on valmis maksamaan.
Esityksen mukaan jigipäiden ja dropshot-painojen valaminen lyijystä itse olisi myös kiellettyä, kun jossain esityksen vaiheessa kotitekoiset lyijytuotteet oltiin sallimassa.
Onkipainojen materiaali vaihtuu myös
Mielenkiintoista on nähdä myös, miten tällaisten päällystettyjen uistelupainojen käy lopulta.
EU-komission esityksen mukaan kalastuspainot sekä vieheet saisivat jatkossa sisältää enintään 1 % lyijyä. Kuparivalmisteissa painoissa lyijypitoisuus saisi olla enintään 3 %. Poikkeuksena hyväksyttäisiin enintään 0,06 grammaa painavat mikropainot, jos ne ovat myyntipakattuina tiiviissä lapsiturvallisissa pakkauksissa. On siis ilmeistä, että nämä pienimmät ovat sen verran pieniä, että vaikka vesilintu sellaisen hotkaisisi, se ei vielä linnun terveyttä tuhoaisi.
On vielä epävarmaa, koskeeko tuleva säädös vain uusia painoja vai ovatko vanhat onki- ja perhopainot mikropainoja lukuun ottamatta muuttumassa ongelmajätteeksi eli nykytermein vaaralliseksi jätteeksi. Fiksu päätös olisi varmasti vähitellen alkaa hävittää vanhoja painoja ja vaihtaa niitä uusiin materiaaleihin, sillä tuleepa lopullinen säädös voimaan niin tai näin, siimasta irronneet onkipainot voivat aiheuttaa lyijymyrkytyksiä vesilinnuille aivan samoin kuin veteen ammutut haulitkin.
Vanhat vieheet melkein pannaan
Vieheet, joissa on sisällä lyijyä säästyisivät rajoitteilta näillä näkymin. Näissä Rapalan ja Kalastajan Kanavan yhteistyössä kehittämissä Rippin´Rap-vieheissä on vielä kuulapainot lyijyä.
Esityksen edellisessä versiossa kaikki vanhat lyijyä sisältävät vieheet eli erityisesti vaaput, valmiiksi koukutetut hybridipehmot, painouistimet ja tasapainopilkit olivat joutumassa kiellettyjen listalle ja muuttumassa siten ongelmajätteeksi.
”Uusimman version myötä kalaverkon, vieheen tai siiman sisään suljettu tai kierretty paino ei olisi kiellettyjen listalla. Toisin sanoen uistin, joka on painotettu lyijypainolla, ei kuulu rajoituksen piiriin ja sitä voidaan käyttää ja myydä vastedeskin”, Kappel sanoo.
Tämä käänne on omalla tavallaan järkevä, sillä edellinen esitys oli muuttamassa miljoonia vieheitä jätteeksi, vaikka niiden sisässä olevat lyijypainot eivät varmasti ole ongelma linnuille. Ja toisaalta ihmisten terveydelle vaarallinen valmistusprosessi on jo tapahtunut.
Kuten päätöstä koskevat pienet viilaukset osoittavat, mikä tahansa voi vielä muuttua. Mikäli ennen säädöksen voimaantuloa ostettujen jigipäiden ja onkipainojen käyttö edelleen sallitaan, lyijyä päätyy vesistöihin vielä vuosikymmeniä. Monelle kuluttajalle päätös on taloudellisesti ilahduttava, mutta esityksen kärki tylsyy luonnonsuojelun kannalta kyllä aika ikävästi.
Myös alan englanninkielinen aviisi Angling International julkaisi tänään aiheesta uutisen (englanniksi).
