Viisi vinkkiä rantakalastukseen keväällä
Kaupallinen yhteistyö: Karttaselain
toimittaja Niko Satto
Kun jäät lähtevät, kasvaa kalastuskuume. Kaikilla ei ole omaa venettä, osalla se on telakoituna niin, ettei sitä saa heti jäiden lähdettyä käyttöönsä tai laituripaikka voi vielä olla jäässä, vaikka iso osa kalavesistä olisikin auki. Niinpä rantakalastus voi olla tervetullut vaihtoehto avovesikauden ensimmäisinä viikkoina. Miten löytää kalapaikkoja rannalta?
Rantapaikkojen etsimiseksi kannattaa tehdä etukäteistä selvitystyötä, ettei päivä mene pelkäksi ajeluksi tai tarpomiseksi. Karttaselaimen eri karttatyyppejä hyväksi käyttäen saa monesta paikasta etsittyä niin paljon etukäteistietoa, että työ kannattaa tehdä kotona eikä tuhlata kalastuspäivää siihen.
Jäät lähtevät maan eri kolkissa jopa kuukausikaupalla eri aikaan, joten avovesikausi alkaa asuinpaikasta ja omista mahdollisuuksista riippuen hyvin aikaisin, varsin myöhään tai enimmäkseen jotain siltä väliltä. Tämä vaikuttaa myös siihen, mitä kalaa voi ylipäänsä kalastaa, miten ja mistä. Tämä artikkeli on kirjoitettu eteläsuomalaisen silmin, eikä vinkeistä välttämättä juuri mikään päde Kittilässä tai Taivalkoskella.
1. Siikaa onkimaan
Merialueen suosituin rantakalastuksen laji lienee siianonginta. Siikakausi kestää eteläisellä merialueella jäidenlähdöstä suunnilleen vappuun. Toisaalta tänä vuonna kausi on helposti kestänyt maaliskuusta ja kalaa näyttää yhä tulevan varsinkin itäisen Suomenlahden rannoilta. Myöhäisenä jäävuotena kaloja saattaa saada vielä äitienpäivän tienoilla, kun taas aikaisena keväänä, kuten 2025, ahvenet ja särjet alkoivat joissain paikoissa imuttaa matoja jo huhtikuun alkupuoliskolla. Pohjoisessa kausi sen sijaan on vasta alkamaisillaan toukokuussa.
Siianonginnan hyvä puoli on, että kalaa merialueella on paljon ja se on pääasiassa heiton kantaman päässä rannasta. Huono puoli taas on, että lajin suosion vuoksi monet helposti tavoitettavat rantapaikat ovat täynnä onkijoita. Jos sekaan muuten mahtuisikin, auton saaminen järkevään parkkiin voi olla haastavaa. Siikapaikkatiedot kulkevat usein suusta suuhun, ja varsinkin helposti tavoitettavat siltojen ja lossirantojen reunat sekä virkistysalueet ovat kaikkein tiheimmin kansoitettuja.
Mistä etsiä?
Oranssi muoto kuvan keskellä on pysäköintialue, ranta on rakentamaton ja Kolkassa on sopivan syvyinen onkiranta. Täydellinen siikapaikka siis – ja myös erittäin suosittu. Eri karttakuvista voi tutkia, miltä tunnettu siikapaikka näyttää ja yrittää etsiä vastaavia ominaisuuksia muualta.
Kun kartalta alkaa etsiä siikapaikkaa, kaikkein olennaisinta on löytää paikka, josta pääsee rantaan menemättä kenenkään pihaan. Ja kun toisaalta pitää löytää sellainen ranta, jossa heittomatkan päässä rannasta on 2–4 metriä vettä, saa töitä kartan parissa tehdä tosissaan. Tutki ensin maastokarttaa ja syvyyskäyriä, ja katso sen jälkeen ilmakuvista rantaa, rakennuksia ja mahdollisia pysäköintipaikkoja. Matalahkot rannat autoteiden päässä ovat hyvin usein rakennettuja. Mitä enemmän on valmis kävelemään metsien läpi tai kallioiden yli, sitä varmemmin löytää paikan, jossa ei ole muita.
Vinkki: Tee etukäteistyötä kesällä. Käy Karttaselaimen avulla etsimässä sopivia paikkoja hyvällä kelillä ja kuivien teiden aikaan, jotta paras siikasesonki ei tuhraannu etsimiseen tai auton irrotteluun pehmeästä penkasta.
2. Meritaimen etsiytyy matalaan
Meritaimen hakeutuu mataliin rantavesiin ja lahtiin, joissa vesi on ympäristöään lämpimämpää. Paikoissa, joissa pääsee onkimaan siikaa, kannattaa heitellä myös taimenvieheitä – ei tosin samaan aikaan, ellei ole erillistä lupaa siikaongille, sillä yleiskalastusluvalla saa käyttää vain yhtä vapaa kerrallaan. Kevättaimenen saattaa hyvinkin tavoittaa samasta lahdesta kuin hauen, joten maltillisen kokoisella vieheellä voi parhaimmillaan tavoittaa kumman lajin tahansa.
Mistä etsiä?
Tunnettu meritaimenen rantakalastuspaikka urbaanissa ympäristössä. Etelään aukeava ranta lämpenee kevätauringossa, kivet tarjoavat suojapaikkoja taimenelle ja rannassa on vapaasti kuljettavissa olevia polkuja. Vastaavia ominaisuuksia kannattaa etsiä, jos taimenta mielii saada.
Taimenpaikan etsimiseen pätevät pitkälti samat pelisäännöt kuin siikaan. Ensin pitää löytää ranta, jossa ei ole asutusta, ja heittomatkan päässä rannasta saisi olla 2-3 metriä vettä. Edellisten lisäksi etelän ja lännen puoleiset lahdet ja poukamat lämpiävät lähes aina enemmän kuin idän ja pohjoisen puoleiset lahdet, joten ilmansuuntaankin on hyvä kiinnittää huomiota.
Taimenpaikkojen etsintään tarvitaan siis maastokarttaa ja syvyyskäyriä sekä rannan, rakennusten ja autopaikkojen tarkempaan tutkimiseen ilmakuvia.
Vinkki: Käytä peruketta. Koska keväinen taimen ja hauki viityvät usein hyvinkin samoilla paikoilla, kannattaa taimenvieheen eteen laittaa perukkeeksi esimerkiksi kirkas fluorihiilisiima (fluorocarbon). Näin on paremmat mahdollisuudet saada kala ja viehe haukitärpin sattuessakin veneeseen.
3. Haukea rannalta
Suurikin hauki tulee keväisin mataliin vesiin kutemaan. Itse kutupaikat ovat usein saappaanvarren syvyisiä kaislikonperukoita tai pieniä ojia. Kun kalat ovat kutupuuhissa, ne eivät ota vieheeseen, eikä niiden kutua myöskään pidä mennä häiritsemään. Kaikkein kelvottominta ”kalastusta” on lyödä atraimella tai muulla lyömäaseella kutevia kaloja. Sen sijaan kutupaikoille matkalla olevia haukia ja varsinkin jo kuteneita, kiivaasti tankkaavia haukia voi löytyä varsinaisten kutumatalien ulkopuolelta myös rannalta heittäen.
Mistä etsiä?
Lahdenpohjukka näyttäisi olevan paikka, johon auton saa kohtuullisen lähelle, rantaan pääsee ilman suuria ponnisteluja ja ruovikko näyttää sopivalta keväthauen pyyntiin. Paikan päällä vasta näkee, pystyykö paikan kalastamaan rannalta.
Keväisen rantahaukipaikan pääedellytys on kutualueen läheisyys. Esimerkiksi ruovikkoisen lahden suualue. Kun paikkaa etsii kartasta, kannattaa keskittyä lahtiin, joissa on enintään 3–4 metriä vettä ja rannoista löytyy selkeää ruovikkoa. Kun hyvännäköisen paikan löytää maastokartalta, kannattaa tutkimista jatkaa ilmakuvien avulla, jolloin näkee paremmin ruovikon tyypin ja sen, onko paikkaa oikeasti mitenkään mahdollista kalastaa rannalta.
Hauen rantakalastuksessa on samoja haasteita kuin siian ja taimenen kanssa; siellä, mihin pääsisi helposti, on eniten asutusta. Harvoin löytyy optimaalista paikkaa, johon pääsisi vaivatta, sieltä olisi helppo kalastaa ja saisi vieläpä kaloja. Jos nämä kaikki toteutuvat, paikassa on todennäköisesti joku muukin. Mitä enemmän on valmis ryynäämään pusikoissa, sitä varmemmin löytää paikan, jossa ei ole ruuhkaa.
Vinkki: Kahluuhousuilla laajennat reviiriä. Monesti löytyy paikka, jossa olisi muut haukipaikan elementit, mutta ruovikko on niin tiheää, ettei heittäminen onnistu ilman kahlaamista. Älä kuitenkaan kahlaa sellaisissa paikoissa, joissa kalat parhaillaan kutevat!
4. Särkikalojen kevätonginta
Särkikalat nousevat keväisin jokiin kutemaan, ja varsinkin suuren säyneen tavoittaminen joesta on todennäköisempää kuin sen sattumanvarainen löytäminen kesällä selkävesiltä. Jokikalastuksessa olennaisinta on ensin tutkia, onko kyseessä lohikalapitoinen virtavesi vai ei. Vaikka lohikalapitoisessa virtavedessä muuten saisi kalastaa yleiskalastusoikeuksin, luonnollisen syötin käyttö niissä on joka tapauksessa kiellettyä. Näin ollen mato-onginta ei kyseisissä paikoissa onnistu.
Etelä-Suomen jokivesissä on monesti selkeästi erotettu alueet, jotka luetaan kalastuslain tarkoittamiksi lohikalapitoisiksi virtavesiksi ja toisaalta alueet, joissa saa kalastaa esimerkiksi mato-ongella. Muun muassa Helsingin Vanhankaupunginkosken suvantoalueella saa onkia ja erityisesti itäeurooppalaistaustaiset kalastajat pyytävätkin sieltä vimpaa ruoaksi.
Mistä etsiä?
Alkukeväästä etelään ja länteen aukeavat lahdet lämpenevät yleensä sopivasti kirjolohen rantakalastajalle. Kun rantavedet lämpiävät liiaksi, kalat painuvat rantakalastajan ulottumattomissa oleviin syvänteisiin.
Pieniä jokia, puroja ja ojia on Suomessa pilvin pimein. Helpoin tapa löytää niitä on etsiä maastokartalta järvistä tai merialueelta isompi lahdenpohjukka ja tutkia, lähteekö sieltä joki. Kun joki löytyy, pitää sen varresta etsiä paikka, johon pääsee edes kohtuullisella vaivalla. Ensimmäiseksi kannattaa tutkia jokia ylittävät sillat. Siltojen pielistä pääsee tavallisesti parhaiten rantaan ja niistä löytyy monesti kohtia, joihin saa jätettyä auton. Ilmakuvat ovat tässäkin hommassa parhaaksi avuksi.
Vinkki: Itä-Euroopasta tulevat rakennus- ja telakkatyöläiset ovat usein aktiivisia kalastuksen harrastajia ja taitavat eritoten särkikalojen pyyntitekniikat. Jos satut tällaisten henkilöiden kanssa samoille apajille, kannattaa rohkeasti kysyä tai kielimuuritapauksessa katsoa, minkälaisilla välineillä nämä pyytävät – ja usein saavat – isoja särkikaloja.
5. Kirjolohi on keväisin rannassa
Kirjolohta saa muuten kuin puhtaasti sattumalta oikeastaan vain sellaisista paikoista, joihin sitä aktiivisesti istutetaan. Enin osa näistä on Metsähallituksen ylläpitämiä vapalupakohteita tai yksityisiä lohilampia. Vaikka moni ei arvosta kirjolohta pyyntikohteena lainkaan, vähänkin lammikkoa isommilta istutusjärviltä sen pyytäminen voi olla varsin haastavaa ja vaatia paljonkin töitä.
Pian jäidenlähdön jälkeen kirjolohi hakeutuu lämpimiin ja mataliin lahtiin hetkeksi ennen kuin vesi lämpenee liikaa. Tänä lyhyenä jaksona se on helpoiten tavoitettavissa rannalta kalastaen. Sen jälkeen kala painuu järven syvimpiin kohtiin ja sen tavoittaminen ilman venettä on selvästi vaikeampaa.
Mistä etsiä?
Kudulle jokeen nousevia särkikaloja tavoitteleva pääsee varmimmin rantaan siltojen liepeiltä. Tässä vaikuttaisi olevan kohtuullisen lähellä myös paikka autolle.
Ensimmäiseksi kannattaa selvittää Eräluvat-palvelusta, mistä kirjolohen voi ylipäänsä saada. Kun kohde on tiedossa ja tavalla tai toisella selvitetty, ettei järvessä ole jäätä, on hyvä etukäteen tutkia paikan syvyyskäyriä maastokartan avulla, ettei lupa-aika tuhraannu etsiskelyyn.
Lahti, jossa on alle kolme metriä vettä, on hyvin todennäköisesti parempi paikka kuin jyrkkä kallioranta, jossa vettä on selvästi enemmän. Matalat lahdet voivat olla hankalia kalastaa, kun viehe tarttuu helposti pohjaan. Kannattaa silti mieluummin käyttää sellaisia vieheitä ja kalastustyylejä, jotka sopivat mataliin vesiin sen sijaan, että alkaisi kalastaa liian syvällä välttääkseen pohjakontakteja.
Vinkki: Tutki tuulia. Kirjolohet löytyvät useammin tuulen alapuolisista kuin yläpuolisista lahdista. Siis lahdista, joihin tuulee sisään, eivät niinkään lahdista, joista tuulee pois.
Lue lisää kirjolohen kalastuspaikoista tästä artikkelista.
Tarkista! Tiedot paikallisista kalastusrajoituksista on hyvä keväisin varmistaa joko Omakala-sovelluksesta tai kalastusrajoitus.fi-palvelusta. ja muista myös, että harjus on rauhoitettu leveyspiirin 67°00’N eteläpuolisissa vesissä – eli käytännössä Salla-Pello-linjasta alaspäin – huhti-toukokuun ajan.
Tutustu Karttaselaimeen tästä!
Lue vinkit myös viiteen erilaiseen kalapaikkaan kevät-kesälle
Kiitos, kun luit tämänkin artikkelin. Kalastajan Kanava on kalastusalan kattavin media ja tarjoamme kaikki sisällöt lukijalle ja katsojalle ilmaiseksi! Suosittelemalla ja jakamalla sisältöjä eteenpäin, autat meitä – kiitos.
