Voimalaitoksille lisävastuuta kalakantojen hoitoon

Toimittaja: Anssi Leppänen

Pienetkin vesivoimalaitokset saattavat kohta joutua maksamaan kalatalousmaksua tai rakentamaan kalateitä voimalaitoksen ohittamiseksi. Tavoitteena on turvata vaelluskalakantojen nousu virtaaviin vesiin. Suomessa on noin 140 laitosta, joille kalakantojen hyvinvoinnista huolehtiminen on ollut vapaaehtoista.  Niiden voimalaitosluvissa ei ole kalatalousvelvoitteita.

Moni suomalainen koski on hyödynnetty menneinä vuosikymmeninä sähköntuotantoon. Jokien kahlitseminen padoilla on padonnut samalla myös monien vaelluskalojen reitit niille tärkeisiin elinympäristöihin. Tätä haittaa pyritään kompensoimaan asettamalla padon rakentajan lupaehtoihin kalatalousvelvoitteita. Näin ei kuitenkaan aina ole ollut. Aikojen saatossa lupakäytännöt ovat kehittyneet. Osa vanhoista luvista ei kuitenkaan koskaan ole päivittynyt nykytasolle. Niinpä Suomessa on yhä vesivoimalaitoksia, joilla ei ole mitään kalatalousvelvoitteita. Suomeksi sanottuna, niillä ei ole  velvollisuutta kompensoida laitoksen rakentamisen kalataloudelle tuomia haittoja rakentamalla esimerkiksi kalateitä tai rahoittamalla alueen kalatalouden edistämistoimia. Nämä laitokset tunnetaan nimellä nollavelvoitelaitos. Käytännössä nämä ovat pieniä laitoksia.

Toki vapaaehtoisesti nämäkin voimalaitokset ovat voineet kalakantoja auttaa, mutta velvoitetta siihen ei ole ollut. Tähän halutaan nyt lainsäädännössä muutos. Vaelluskalakantojen osalta pienet vesistöt ja niissä sijaitsevat voimalaitokset eivät ole merkityksettömiä. ”Pienissä vesistöissä on paljon potentiaalia vaelluskalakantojen osalta”, sanoo Suomen ympäristökeskuksen (Syke) erikoistutkija Jarno Turunen.

Voimalaitoksen velvoitteet kalatalouden suhteen esitetään sille myönnetyssä voimalaitosluvassa. Nyt vesilakiin esitetyssä lakimuutoksessa haetaan mahdollisuutta puuttua jälkikäteen lupien ehtoihin. Tällä hetkellä lain mukaan, kun lupa on kerran myönnetty ilman velvoitteita, on niiden asettaminen myöhemmin ollut vaikea prosessi. Mahdoton asia ei ole ollut tähänkään saakka, mutta kriteerit asiaan puuttumiselle ovat nykylainsäädännön mukaan tiukat. Siksi käytännössä muutosten tielle ei olla haluttu lähteä

Rintamalinjaksi lakimuutoksessa on lausuntojen perusteella nousemassa se, katsotaanko asiaa kalojen ja kalastuksen vai energiantuotannon ja omistamisen kannalta. Yksinkertaistettuna siis kalastukseen ja ympäristöön sidoksissa olevat tahot pääosin kannattavat muutosta lakiin. Voimalaitosyhtiöt puolestaan puhuvat omaisuudensuojasta sekä säätövoiman ja omavaraisuuden puolesta energiantuotannossa.

Lupa voi pohjautua vuosisatojen taakse

Ongelmaksi nousee myös se, että osa luvista on nykypäivästä katsottuna museoikäisiä. Niiden myöntämisen aikaan tietämykset ja näkemykset vesivoimalaitoksen ympäristövaikutuksista ovat olleet erilaisia kuin nykyisin. Vanhoihin, käytännössä ikuisesti voimassa oleviin lupiin lakiesityksestä antamassaan lausunnossa kiinnittää huomionsa muun muassa Suomen vapaa-ajankalastajien keskusjärjestö (SVK). SVK nostaa esimerkiksi Kiskonjoen laitoksen, johon kalatie rakennettiin EU:n ja valtion varoin ja se valmistui 2022. Sitä ennen kehitys oli hidasta ja toiminta perustuu ikivanhoihin lupiin: “Yhtenä esimerkkinä tästä on Varsinais-Suomessa sijaitseva Kiskonjoen Kosken pienvesivoimala, joka valmistui vuonna 1909. Kiskonjoessa elää erittäin uhanalainen meritaimenkanta. Voimalalla ei ole kalatalousvelvoitteita ja sen luvat ovat ikivanhoja: patoamislupa perustuu Kuninkaallisen Vuorikollegion vuonna 1679 antamaan privilegioon rautaruukin perustamiseksi alueelle ja säännöstelylupa vuonna 1826 tehtyyn katselmukseen.”

SVK katsoo lausunnossaan vesilain muutosesityksen olevan pääosin onnistunut. Muutosehdotuksena järjestö esittää, että myös voimalaitosten vuorokausisäännöstelyn vaikutukset ympäristöön ja kalojen elinolosuhteisiin tulisi ottaa huomioon kalatalousvelvoitteita määrätessä. Tämä lisäisi kalakantojen hyvinvointia ja kalastusmahdollisuuksia.

Toisesta näkökulmasta asiaa katseleva Pohjois-Karjalan Sähkö Oy puolestaan pitää vaelluskalakantojen suojelua jopa ylikorostuneena keskustelussa: “Vaelluskalaintressille on annettu vesilain tarkistamistyössä ja koko ympäristöpoliittisessa keskustelussa liian suuri painoarvo suhteessa elinkeinotoimintaan, ilmasto- ja huoltovarmuusseikkoihin, yksityiseen omaisuudensuojaan sekä jopa muihin suojeluarvoihin.”

Päinvastaiseen päätyy muun muassa Syke, joka lausuntonsa mukaan ottaisi paremmin huomioon muutkin kuin vaelluskalakannat: “Esityksessä kalatalous haitat keskittyvät vaelluskaloihin (kalastuslain määritelmän mukaisesti määritellyt lajit) ja niiden vaeltaviin kantoihin. Syke toivoo tähän laajempaa näkemystä ottaen huomioon useiden muidenkin kalalajien luontaisen tarpeen liikkua esimerkiksi vuodenaikojen mukaisesti.”

Syke nostaa esiin myös useat simpukkalajit ja nisäkkäät kuten saukon ja laajentaisi velvoitemenettelyä koskemaan muutakin vesirakentamista kuin voimalaitoksia: “Esitetty lakimuutos koskee vain vesivoimalaitoksia. Vesivoiman aiheuttamien haittojen rinnalla tulisi ottaa huomioon myös muiden vesitaloushankkeiden ja toimintojen aiheuttamat haitat.”

Syken erikoistutkija Jarno Turunen selventää, että kyse on esimerkiksi tulvasuojelua varten tehdyistä padoista. Jos velvoite rajattaisiin vain energiakäyttöön tehdyille padoille, jäisivät muut padot sen ulkopuolelle vaikka vaikutus vaelluskaloille olisi liki sama.

Turunen myös arvioi, että säädöksen tuomat muutokset saattavat luoda paineita voimalaitosten purkamiseen. Pienimpien laitosten kohdalla velvoitteiden täyttäminen saattaa olla suhteettoman arvokasta laitoksen tuottoon nähden.

Ei voimalakohtaista tietoa

Muutosesitys on vielä yleisluonteinen. Tarkkaa tietoa siis siitä, mihin voimaloihin se kohdistuisi ei vielä ole. Kun Suomen voimalaitoksia katsoo kartalla, pienet ja pienehköt laitokset sijoittuvat pääosin eteläiseen ja keskiseen osaan maata. Pohjoisen joissa on enemmänkin suuria voimalaitoksia. Suurimmat mahdollisen muutoksen tuomat vaikutukset voidaan ennustaa siis iskevän aluleelle joka ulottuu Uudeltamaalta Pohjanmaalle ja Pohjois-Savoon.

Tähän saakka nollavelvoitelaitoksilta on ollut vaikeaa tai liki mahdotonta edellyttää toimia kalatalouden eteen, jos luvan haltija eli voimalaitoksen omistaja ei ole asialle lämmennyt. Vaikka hankkeelle olisikin saatu rahoitusta, on yksittäisen voimalaitoksen omistaja voinut torpata vaelluskalakantojen eteen tehtävää työtä. Asioiden eteneminen on ollut kiinni tahtotilasta.

Jos lakimuutos etenee maaliin saakka, jatkossa voimalaitosten lupaehtoihin voitaisiin siis tehdä jälkikäteen muutoksia. Käytännössä muutosta voisi lähteä ajamaan esimerkiksi kalatalousviranomainen. Jos ehdotus menee läpi, usean vesivoimalaitoksen pitää mahdollisesti tehdä kunnostuksia, istuttaa kaloja tai rakentaa kalateitä sekä maksaa kalatalousmaksuja. Se, mille alueelle velvoitteet yksittäisen voimalan osalta ulottuvat arvioidaan sen mukaan kuinka laajasti laitoksen arvioidaan vaikuttavan ympäristöönsä. Määräämättömän suuria kunnostusvelvoitteita pienille laitoksille tuskin siis tulisi.