Korkkivaapusta maailman tunnetuimmaksi kalastusbrändiksi

Rapala-vaapun uskomaton 90-vuotinen tarina

Toimittaja: Jari Rannisto

90 vuotta on pitkä ajanjakso itsenäisen Suomen 109-vuotisessa historiassa. Samaan ajanjaksoon mahtuu merkittäviä tapahtumia toisesta maailmansodasta Helsingin olympialaisten kautta teolliseen kehitykseen ja kaupungistumiseen. Rapala-vaapun historia alkaa sotaa edeltävältä ajalta, vuodelta 1936. Monista maailman mullistuksista huolimatta vaapun menestystarina jatkuu edelleen. Haastattelimme kolmea pitkän työuran Rapaloiden parissa merkittävillä näköalapaikoilla tehnyttä henkilöä.

Rapala-vaappujen isä on vuonna 1905 syntynyt Lauri Rapala. Kun töitä oli tarjolla niukasti, Lauri ryhtyi kalastajaksi. Kalastus tapahtui pitkäsiimoilla ja täkyraksia soutamalla. Täkyrakseissa käytettiin syötteinä muikkuja, jotka ovat varsin pehmeitä. Täkyjä olikin vaihdettava usein. Toinen muikkuihin liittyvä ongelma oli niiden saatavuus. Tuon ajan uistimetkaan eivät tarjonneet varteenotettavaa vaihtoehtoa täkyuistelulle. Päijänteellä tuohon aikaan kalastanut erakko Pylväläinen tuli tutuksi myös Lauri Rapalalle. Usein törmää tarinaan, jonka mukaan erakon vaaput olisivat toimineet Laurin Rapalan ensimmäisten vaappujen esikuvana. Lauri Rapalan pojanpoika Jarmo Rapalan mukaan tarina on kuitenkin myytti. Vaappujen esikuvana ovat Jarmon mukaan ennemminkin toimineet Laurin vaimon serkuilla olleet vaaput, jotka muistuttivat tulevaa Rapala-vaappua. Vaimon serkut sodassa kaatuneet Unto ja Uuno olivat myös Laurille erakko Pylväläistä läheisempiä

Original Floaterista maailmanvalloittajaksi

Ensimmäinen Rapalan vaappumallit olivat kelluvia. Aluksi vaappuja valmistui Laurin omaan käyttöön ja myyntiin lähialueen kauppoihin 1930-luvun loppupuolella. Rapalan vaaput olivat hyvin viimeisteltyjä jo heti alusta asti. Kauppa kävi kuitenkin erityisetsi sen takia, että vaapuilla saatiin kalaa, vaikka niiden hinta oli paikallisia kilpailijoita korkeampi. Toinen merkittävä syy oli se, että muilla vaapuntekijöillä riitti myyntiin vain vähän uistimia. Pohjois-Amerikassa vaappuja myöhemmin markkinoineen Ron Weberin kerrotaan sanoneen: ”Onneksi Laurilla oli kolme poikaa, jotka tekivät vaappuja suuremmassa määrin, koska elättivät sillä perheensä.”

Todellinen läpimurto tapahtui kuitenkin vasta 1950-luvulla. Tässä osatekijöinä olivat Suomen taloudellisen tilan paraneminen ja Helsingin vuoden 1952 olympialaiset. Rapalan vaappuja oli saatu myyntiin Helsingin Unioninkadun Schröderin myymälään, mistä niitä päätyi kisaturistien matkassa ympäri maailmaa. Tästä voidaan katsoa Rapalan maailmanvalloituksen lähteneen liikkeelle. 1950-luvulla vaappu alkoi muistuttaa tulevaa Originalia.

Seuraava merkittävä yksittäinen tapahtuma oli artikkeli Rapala-vaapuista amerikkalaisessa Life-lehdessä 10 vuotta myöhemmin. Sattumoisin juuri tämän numeron kannessa oli hieman aikaisemmin kuollut Marilyn Monroe, ja lehdessä oli laaja artikkeli hänestä. Life-lehden levikki oli tuohon aikaan noin 7 miljoonaa, ja tästä 17.8.1962 ilmestyneestä numerosta tuli Monroen artikkelin ansiosta koko Life-lehden myydyin painos ja haluttu keräilykohde. Hyväkuntoisen lehden arvo voi vielä nykyisinkin olla jopa 120 dollarin tuntumassa. Tietoisuus Rapala-vaapuista sai samalla valtavan lisäsysäyksen.

Rapala-vaappujen virallinen jakelu Yhdysvaltoihin oli alkanut jo kolme vuotta aiemmin, vuonna 1959, Ron Weberin ja Ray Ostromin toimesta. Ensimmäiset vaaput tulivat myyntiin alkuvuodesta 1960. Tuolloin valmistuksessa oli ainoastaan Rapala Original Floating -malli. Lyhyessä ajassa selvisi Amerikan markkinoiden suuruus. Vuosituotanto oli ollut 200 000 vaapun paikkeilla, ja yhtäkkiä vaappuja tilattiin 3 miljoonaa kappaletta.

Läpimurto oli tapahtunut, mutta kapasiteetin massiivinen kasvattaminen ei ollut helppoa. Pitkälti perhepiirissä käsityönä tehdystä tuotteesta piti siirtyä nopeassa tahdissa tehdastuotantoon.

”Rapalan kysynnän kasvu oli niin voimakasta, että noin 30 vuotta kysyntä ylitti tarjonnan”, toteaa yli 35 vuotta talossa toiminut myyntijohtaja Jari Kokkonen.

Vuoteen 1975 mennessä Rapalan vaappuja arvioitiin myydyn yhteensä 25 miljoonaa kappaletta. Viisi vuotta myöhemmin määrä oli tuplattu. Vuonna 1982 markkinoille tuli Rapala Shad Rap, josta tuli valtava menestys Pohjois-Amerikassa. Sitä pidettiin ihmevieheenä, eikä tarjonta yltänyt lähellekään kysyntää. Esimerkiksi Minnesotassa sijaitsevalla kuuluisalla Mille Lacs -nimisellä kuhajärvellä näitä vaappuja vuokrattiin tuntihinnalla. Vuonna 1988 kokonaismyynti oli jälleen tuplaantunut ja saavutti 100 miljoonan myydyn vaapun rajan.

”Tällä hetkellä Rapalan vaappujen tuotanto sijaitsee Viron Pärnussa. Tehtaalla työskentelee 450 henkilöä valmistaen koko maailman Rapala-vaaput. Yhtiön pääasiallinen tuotekehitystiimi ja tuotannonsuunnittelu on edelleen Suomessa Asikkalassa”, kertoo Kokkonen.

Yleisvaapuista täsmävaappuihin

Ensimmäisiä Rapalan malleja voidaan hyvällä omallatunnolla pitää yleisvaappuina. Jari Kokkonen kertoo uusien vaappumallien suunnittelun muuttuneen merkittävästi alkuajoista. Nykyisin vaaput suunnitellaan selkeästi tiettyyn tarkoitukseen, tietylle kalalajille tai tietylle kalastustekniikalle huolellisen harkinnan ja tutkimisen jälkeen. Ideoita uusiin vaappuihin tulee yhteistyökumppaneilta ja kalastajilta ympäri maailmaa. Paikallisilta tuotesuunnittelijoilta saadaan speksit vaapuille. Ensimmäisten selvitettävien asioiden joukossa ovat tarve uudelle tuotteelle, kilpailu ja paikallinen hintataso.

”Yleishyvä vaappu ei enää riitä”, tiivistää myyntijohtaja Kokkonen.

Original on kevyenä herkkäuintinen, mutta hankalasti heitettävä. Tämän takia Rapala kehitteli uppoavan, helpommin heitettävän Countdown-mallin. Kolmas Rapalan Yhdysvalloissa loistavasti menestyneistä malleista on Jari Kokkosen mukaan 1980-luvun alkuvuosina julkaistu Shad Rap.

”Suomessa on myyty runsaasti Rapalan malleista Countdownia, Team Eskoa, Minnow Spoonia, Jointed-jatkomallia ja satulalapullisia malleja, kuten Scatter Rapia”, kertoo Kokkonen.

Rapalalla on 38 jakeluyhtiötä maailmanlaajuisesti. ”Markkina-alueena Pohjois-Amerikka on merkittävin, ja sinne menee 60 % vaapuista. Kalalajeina valkosilmäkuha (walleye) ja bassi ovat tärkeimmät”, selvittää Jari Kokkonen.

Uuden vaappumallin kehittäminen kestää Kokkosen mukaan ideasta valmiiksi tuotteeksi 1,5–3 vuotta. Keskimääräinen aika on kahden vuoden luokkaa. Uusien vaappumallien suunnittelu tehdään edelleen Asikkalassa.

Joskus käy myös niin, että vaappu lyö läpi aivan toisen kalalajin kohdalla kuin mille tuote alun perin suunniteltiin. Näin on käynyt Kokkosen mukaan esimerkiksi Rapalan Super Shad Rapin kohdalla. Alkujaan hauelle ja pohjoisamerikkalaiselle jättiläishauelle (muskie) kehitelty vaappu on osoittautunut niilinahvenen kalastuksessa täysin ylivoimaiseksi. ”Rapalalla ihmeteltiin aluksi, kun vaappua alettiin yhtäkkiä tilata isoja määriä Afrikkaan, ennen kuin paljastui tämän jopa parisatakiloiseksi kasvavan makean veden kalan mieltymys haukivaappuun”, muistelee Kokkonen.

”Uusien vaappumallien kohdalla mietitään jo heti alusta asti, onko niistä tarvetta tehdä jatkossa uusia kokoja tai erilaisilla syvyyksillä uivia sisarmalleja”, paljastaa myyntijohtaja suunnittelun strategiaa.

Teknisiä virstanpylväitä

Ensimmäisten Rapala Original Floating -mallien kohdalla värikartta oli vielä yksinkertainen. Olosuhteet ja kalastajien toiveet värien suhteen kuitenkin vaihtelevat. Alkuvuosina värikarttaan kuuluivat perusvärit, jotka perustuivat pitkälti foliotekniikkaan.

Rapalan suvun viimeinen yhtiön johdossa ollut jäsen oli Jarmo Rapala, joka luotsasi yrityksen tuotekehitystä vuosina 1984–2006. Hän toimi yhtiön toimitusjohtajana vuosina 1991–1998 ja vaikutti yhtiön hallituksessa vuoteen 1998 asti. Jätettyään Rapala-konsernin hän perusti oman nykyisen yrityksensä Suomen Uistin Oy:n, joka ei siis kuulu Rapala-konserniin.

Jarmon kaudella Rapala kehittyi kansainväliseksi pörssiyhtiöksi ja eli voimakkaan kasvun aikaa. Tuotantomäärien kasvun ohella ajanjaksoa leimasi uuden teknologian käyttöönotto. Erityisesti painotekniikan hyödyntäminen vaappujen viimeistelyssä toi mukanaan merkittäviä uusia mahdollisuuksia. Jarmo Rapala kertoo impulssina olleen 1970-luvun loppupuolen amerikkalaiset vaaput, erityisesti Bagleyn mallit, joiden myötä pyrittiin jäljittelemään tarkasti syöttikalojen väritystä. Uuden menetelmän käyttöönotto oli kuitenkin melkoinen kehitysponnistus. Jarmo muistelee: ”Alkuvuosina meillä oli merkittäviä haasteita saada värit toteutettua juuri halutunlaisina.”

Ensimmäinen painotekniikalla toteutettu väri oli RT eli kirjolohi, ja isoksi myyntimenestykseksi kohonneissa Rapala Shad Rapin malleissa tämä väritystekniikka nousi suuriin volyymeihin. Shad Rapin syvännemallia Jarmo Rapala pitää muutenkin yhtenä oman kautensa parhaista vaapuista. ”Se oli kaikkien aikojen menestystarina niin kalavesillä kuin kaupallisestikin. Sen nimeen vannotaan vieläkin”, tiivistää Jarmo.

Alussa Rapalan värikartta oli todella kapea. Ensimmäisissä vaapuissa foliokylkeä koristi tumma selkä ja valkoinen vatsa. Siitä värikartta on laajentunut vuosien saatossa valtavasti. ”Värillä on todellakin väliä”, tiivistää Jari Kokkonen. Kalastaja ostaa hänen mukaansa vieheitä tunteella. Vanha viisaus, että vaappu on myytävä kahdesti, pitää paikkansa. Ensin kalastaja on saatava ostamaan viehe, ja sen jälkeen kala pitää vielä saada nappaamaan siihen. Myöskään pakkausten merkitystä ei pidä aliarvioida. Niidenkin on nykyään oltava vastuullisia.

Kalastus on muuttunut ensimmäisten Rapalan vaappujen markkinoille tulon jälkeen valtavasti. Heittokalastuksen merkitys on kasvanut. Välinekehityksen puolella venymättömät kuitusiimat ovat tuoneet kalastajille paljon lisää tuntumaa ja tartutusvoimaa. Vaapun kannalta tämä on tarkoittanut suuren rasituksen kasvua. Tämän takia Rapalan vaappujakin on jouduttu miettimään uusiksi niin heitettävyyden kuin kestävyydenkin näkökulmasta. Kehitystyön lopputuloksena syntyi balsavaapuista Elite-sarja. Siinä runkolanka on litistettynä jäykkyyden lisäämiseksi. Runkolankaa ei myöskään liimata suoraan runkoon, vaan siitä tehdään muoviin puristettu paketti, joka liimataan sellaisenaan lankauraan.

”Paljon suuremman lujuuden lisäksi ratkaisulla saadaan myös vesitiiviimpi, vaapun käyttöikää ja kestävyyttä kasvattava lopputulos”, kertoo kehitystyössä mukana ollut Jari Kokkonen.

Muovia balsan rinnalle

Ensimmäiset Lauri Rapalan tekemät vaaput tehtiin korkista. Kysyimme tarkennuksia asiaan myös vanhojen kalastusvälineiden keräilijöiden yhdistyksen Wanhat Wehkeet ja Wieheet ry:n sihteeriltä Jukka Suomelta. Hänen mukaansa korkkia saatiin ainakin pelastusliivejä purkamalla. Se oli kuitenkin massatuotantoa rajoittava materiaali, ja Suomen mukaan vanhoilla korkkivaapuilla oli ajan myötä taipumus käyristyä. Materiaalia korvattiinkin hänen mukaansa jossain vaiheessa kaarnalla, mutta suurempiin tuotantomääriin siirryttäessä balsapuu materiaalina oli perustana Rapalan vaappujen menestystarinalle.

Jari Kokkonen kertoo balsan olevan materiaalina haastava ja vaativan runsaasti osaamista. Kevyt materiaali antaa hyviä mahdollisuuksia vaapun painottamiseen ja uinnin säätämiseen helpommin. ”Balsan rinnalle tulleella muovilla taas on toisenlaisia vahvuuksia”, toteaa Kokkonen. Muovivaapuista saadaan kestäviä, ja vieheen äänimaailmaan voidaan vaikuttaa esimerkiksi rungon sisään sijoitettujen kuulien avulla. Painottaminen ei toimi samalla tavalla, koska muovinen runko on tehtävä kestävyyden takia niin paksuksi, että se on selvästi balsarunkoa raskaampi. Toisaalta muovi mahdollistaa kestävyyden ohella erilaisten tarkkojen yksityiskohtien jäljittelyn kuten suomukuvioiden, silmien ja evien muotoilun vaappuun.

Ensimmäiset Rapalan muovivaaput tulivat markkinoille vuonna 1996. Rattlin’ Rapala oli uudentyyppinen vaappu yhtiön mallistossa. Raaka-aineen vaihtumisen lisäksi vaapun äänimaailma oli poikkeava. Tämä on yksi niistä vaappumalleista, jotka Jarmo Rapala mainitsee oman kautensa onnistumisina. ”Uudella raaka-aineella saatiin aikaiseksi todellinen volyymituote”, toteaa Jarmo nostaen esille 5 ja 7 cm:n mallit.

Jarmo Rapalan aikakaudella muovin käyttö vaapun runkomateriaalina yleistyi. Hänen aikanaan päivänvalon näkivät vuonna 1995 markkinoille tulleet Husky Jerkin 12 ja 14 cm:n mallit, jotka olivat Rapalan ensimmäiset suspivaaput ja myös ensimmäiset hopeapinnoitetut vaaput.

Jarmo pitää X-Rap-sarjaa erityisen tärkeänä. ”X-Rap 10 oli ensimmäinen, jossa todella mietittiin kaikkia muovin tuomia lisämahdollisuuksia: kelluvuuden hallintaa, patentoitua pitkäheittomekanismia, sisäpuolista rungon kuviointia, hologrammikalvoa uistimen sisällä, höyhenkoukkua pyrstönä antamaan elävyyttä pysäytyksessä ja niin edespäin. Meillä oli tarkat speksit, missä veden lämpötilassa piti olla tietty nousunopeus jalkaa per sekunti”, muistelee Jarmo Rapala. ”X-Rap oli myös alku koko modernille muovivaappusarjalle mukaan lukien uudet Magnumit”, tiivistää Jarmo.

Kalastajaa kiinnostava kysymys on tietenkin se, oliko muovin tuominen puun rinnalle vaapun runkomateriaalina iso henkinen kynnys. ”Ei se ollut iso henkinen kynnys. Nopeasti ymmärrettiin, että muovi tuo vaappuihin kalastajalle hyödyllisiä lisäominaisuuksia”, toteaa Jarmo Rapala napakasti.

Muovivaapun suunnittelu on erilaista kuin puuvaapun, ja Rapalalla yhtiönä oli asiasta alkuvaiheessa vähän osaamista. 1980-luvulla kilpailevilla muovivaapun valmistajilla oli tuossa vaiheessa reilu etumatka teknologiassa. ”Paljon piti opetella muun muassa pinnoitukseen liittyviä asioita. Oppirahoja piti maksaa esimerkiksi metalloidun kappaleen pinnoituksen harjoittelussa. Koko suunnitteluprosessi ja protojen valmistus oli erilaista kuin puuvaapuissa”, jatkaa Jarmo Rapala.

Se, missä Rapalalla taas oli etumatkaa kilpailijoihin nähden, oli käsitys uistimen kalastavuuteen ja uintiliikkeeseen vaikuttavista tekijöistä. ”Tänä päivänä muovivaappu on oikein suunniteltuna puuvaappua paremmin soveltuva useimpiin kalastustilanteisiin, mutta ei aivan kaikkiin. Lisäksi pitää muistaa, että useimmat markkinoiden muovivaaput eivät ole huolella suunniteltu kauniista, tyylikkäästä ja laadukkaasta ulkonäöstä huolimatta. Jos ei ole ymmärretty uintiliikkeen suunnittelua ja uintiin vaikuttavia tekijöitä, niin kalastavuus on vähän niin ja näin”, taustoittaa Jarmo Rapala. Hän nostaa esiin myös mielenkiintoisen yksityiskohdan: ”Suurin osa maailman vaapuista valmistetaan nykyään Kiinassa, mutta siellä suurimmilla kalastusmessuilla ei ole ensimmäistäkään uittoallasta.”

Monien kalalajien kohdalla vaapun kestävyys nousee isoon rooliin. Tässä muovi on ollut Rapalankin kannalta käänteentekevä materiaali. ”Sen myötä varsinkin petokalojen kalastajille on voitu tarjota tuotteita, jotka kestävät vuosia kalojen leuoissa”, toteaa puolestaan Jari Kokkonen.

Tällä hetkellä muovivaappujen osuus on noin 60 % ja loput 40 % ovat balsarunkoisia. Uusia balsarunkoisia vaappumalleja tulee edelleen markkinoille vuosittain. Rapalan vaapuista 90 % on ollut lyijyttömiä jo pitkään.

Yhdistyminen VMC:n kanssa

Vuonna 2000 Rapala ja VMC yhdistivät voimansa. Rapalan tuotantomäärät olivat sellaisia, että kolmihaarakoukkujen saatavuus oli ajoittain ongelma. Ilman koukkuja vaappua ei voi myydä.

Pitkän uran Rapalalla eri tehtävissä tehnyt ja viimeiseksi yhtiön toimitusjohtajana toiminut Lars Ollberg taustoittaa: ”Erityisesti kolmihaarakoukkujen tuotantomäärien nopea nostaminen kysyntää vastaavaksi ei tapahtunut silmänräpäyksessä. Toinen seikka, joka hidasti koukkuvalmistuksen muutoskykyä, oli tuotannon luonteen vuoksi pitkäkestoiset niin sanotut tekniset vaihtoajat. Tuotantoa ei voitu muuttaa kovinkaan nopeasti koukkutyypistä tai -koosta toiseen, ja tuotantomäärien oli oltava suuria.”

Yhdistyminen VMC:n kanssa takasi kolmihaarakoukkujen riittävyyden ja toisaalta mahdollisti koukkujen kehittämisen tiettyjä tuotteita varten. Alun perin 29-vuotiaana Rapalalle tehtaanjohtajaksi Irlantiin lähtenyt Ollberg kertoo, että ennen VMC-yhteistyötä koukkujen valintakriteerit eivät olleet pelkästään huippulaatuun perustuvia, vaan myös hinnalla oli isohko merkitys. Yhdistymisen jälkeen vaaput voitiin varustaa aina laadukkailla VMC-koukuilla.

Maailman tunnetuin vaappubrändi

Suomalaisia kiinnostaa aina, mitä muut meistä ajattelevat. Life-lehden artikkeli antoi alkutahteja Rapala-brändin tunnettavuudelle. Vuosien saatossa ja Nokian kännyköiden valtakauden loputtua siitä onkin noussut tunnetuin suomalaisbrändi maailmalla. Ollberg kertoo Rapalan olevan maailman tunnetuin kalastusalan tavaramerkki. Joku voi haastaa väittämän, mutta konkarin mukaan mitalikolmikossa ollaan joka tapauksessa. Hän kertoo maailmassa olevan eri arvioiden mukaan 250 miljoonaa kalastuksen harrastajaa, ja Rapalan tunnettuus heidän joukossaan on huippuluokkaa. Olberg kertoo itse aina maailmalla maininneensa Rapalan suomalaisista juurista.

Muovin yleistyttyä vaappumateriaalina ja laajalti Kiinaan siirtyneen alan tuotannon seurauksena Rapalan kanssa kilpailevien vaappubrändien määrä on kasvanut voimakkaasti. Tästä huolimatta Rapala on onnistunut säilyttämään asemansa maailman ykkösbrändinä vaappujen puolella. Joitakin vuosikymmeniä sitten Rapalan balsavaapuista oli markkinoilla runsaasti kopioita, mutta niiden määrä on nykyisin vähentynyt. Rapala on myös pitänyt oman vaapputuotantonsa poissa Kiinasta. Tämä vaikeuttaa tuotteiden kopioimista, vaikka ei täysin estä sitä.

Jari Kokkonen pitää runsasta kopioiden määrää myös merkkinä Rapalan arvostuksesta. Hänen mukaansa mikään kopioista ei ole noussut merkittävään suosioon, ja hän uskookin huonosti pyytävän kopion ostaminen on saattanut ohjata kuluttajaa valitsemaan seuraavalla kerralla aidon Rapalan.

Lars Ollberg puolestaan muotoilee Rapalan menestyksen salaisuuden näin: ”Minun mielestäni Rapalan tuotteet täyttävät kaikki kriteerit: niitä on ilo katsella, ne markkinoidaan näyttävästi ja kuluttajan ostaessa minkä tahansa Rapala-tuotteen, hän voi luottaa tuotteen toimivan niin kuin sen on tarkoituskin toimia.”

Toimivuudesta on konkreettisena osoituksena tilastot vesiltä. IGFA (International Game Fish Association) on urheilukalastuksen maailmanlaajuinen, erittäin arvostettu kattojärjestö, joka pitää kirjaa ennätyskaloista tiukkojen sääntöjen mukaisesti. Järjestö rekisteröi lähes 200 kalalajin maailmanennätykset eri siimaluokissa. ”Rapalalla on eniten ennätyksiä IGFA:n ennätyskaloissa”, kertoo Jari Kokkonen ylpeys äänessään. Rapalan vaapuilla on saatu yli 600 maailmanennätystä.

Saavutusta on kutsuttu myös maailmanennätysten maailmanennätykseksi (engl. World Record of World Records). ”Tämä kertoo osaltaan Rapalan vaappujen suosiosta sekä niiden soveltuvuudesta erilaisten petokalojen pyyntiin. Tämä myös selittää osaltaan, miksi Rapala on maailman tunnetuin vaappubrändi”, taustoittaa Kokkonen.

Menestyksen salaisuus

Mikä sitten on 90-vuotiaan Rapala-vaapun pitkän menestyksen salaisuus? Omistajasuvun toistaiseksi viimeinen johtotehtävissä toiminut jäsen Jarmo Rapala avaa asiaa historiallisesta näkökulmasta.

”Menestyksen salaisuus on eri vuosikymmenillä ollut eri juttu”, aloittaa Jarmo ja sanoo kommentoivansa asiaa vain oman aikansa osalta. ”Alussa (ennen vuotta 1960) kysymys oli uniikista uistimesta, joka toi enemmän saalista. 60–70-luvulla ainutlaatuisella kumppanuudella (Rapalan veljekset Suomessa ja Ron Weber sekä Ray Ostrom USA:ssa) saatiin kasvatettua valmistusta ja myyntiä ilman, että tuotteiden laatu kärsi”, tiivistää Jarmo.

70–80-luvulla valmistusprosessien kehitys hillitsi kustannusnousuja, ja samalla tuotteen laatu säilyi. 80–90-luvuilla merkittävät uudet tuotteet laajensivat markkinoita ja vahvistivat brändiä. Myös tuotannon kansainvälistyminen Irlannin-tehtaan myötä toi kustannushyötyjä laadusta tinkimättä. Jarmo Rapala nostaa esiin myös omien markkinointiyhtiöiden, mainonnan ja markkinoinnin merkityksen yhdessä kalamiesten ja maahantuojien kuulemisen kanssa. ”Koko ajan fokus oli siinä, että haluttiin tehdä hyviä tuotteita siten, että ne kuitenkin olisivat kaikkien kalamiesten saatavilla kohtuullisten hintojen muodossa”, taustoittaa Jarmo.

Jo kertaalleen eläkkeelle jäänyt, mutta takaisin kaksivuotiseen toimitusjohtajapestiin kutsuttu Lars Ollberg on näistä lähtökohdista hyvin samoilla linjoilla ja kertoo: ”Rapalan eräs motto on vuosikausia ollutkin ’Premium Quality for the Mass Market’. Tämän voisi varmaan suomentaa jotensakin niin, että Rapalan pitää pystyä tuottamaan huippulaatuisia tuotteita maailman kalamiehille kohtuulliseen hintaan ja saada tuotteensa myyntiin kaikkiin niihin kanaviin, joista kalastajat välineitään ostavat – nyt ja tulevaisuudessa.”

Mutta mikään ei ole nopeasti muuttuvassa maailmassa itsestään selvää. Nykypäivän ja tulevaisuuden menestyksen vaatimuksia avaa puolestaan Jari Kokkonen, joka toteaakin, että monia asioita on tehty oikein matkan varrella. Avoin ja rehellinen yrityskulttuuri on mahdollistanut virheistä oppimisen.

”Töitä täytyy tehdä joka päivä, että organisaatio pysyy kilpailukykyisenä. Rapalalla halutaan tarjota viimeisen päälle olevia tuotteita tänään ja myös huomenna”, tiivistää Kokkonen lopuksi.