Psykiatri Cacciatore: lapsi hyötyy kalareissusta

Yhdessä kalastaminen voi ennustaa lapsen menestymistä

Toimittaja: Anssi Leppänen

Lapset sekä aikuiset hyötyvät yhteisistä kalareissuista. “Kalastus tarjoaa tekemistä, jota lapsi ja aikuinen voivat tehdä yhtä suurella innolla”, sanoo lastenpsykiatri ja nuorisolääkäri Raisa Cacciatore. “Se on hyvä tapa kaikille viihtyä ja löytää yhteys lapsen tai nuoren kanssa. Kun kalaretken ottaa rennosti lapselle tarjoutuu mahdollisuus tuntea tulleensa kuulluksi ja kokemukset ovat kivoja. Tärkeää on avata aistit luonnolle ja lapselle sekä ottaa kaikenlaiset elämykset vastaan.”

Kalastaminen lasten ja nuorten kanssa on kesälomatekemisenä oivallinen valinta. Se on monella tapaa kasvattavaa. Lastenpsykiatri Raisa Cacciatore nostaa lasten kanssa kalastastamisessa ykkösasiaksi yhdessätekemisen. Kalastaminen on yllätyksellistä, innostavaa, haastavaa ja jännittävää tekemistä kaikille. Se vaatii keskittymistä ja sen kulkuun ei täysin voi vaikuttaa. Aito hetki, jossa ollaan läsnä tarjoaa hyvän mahdollisuuden löytää yhteys lapsen kanssa. Syntyy mahdollisuus syvälliseen kohtaamiseen ja parempaan tutustumiseen. Raisa Cacciatore vertaa yhdessä kalastamista perheen yhteisiin ruokailuhetkiin: “Yhdessä syöminen ennustaa lasten menestymistä, tämän voi rinnastaa siihen. Sama tilanne.”

Digiärsykkeet muualle

Toisena merkittävänä asiana Cacciatore nostaa kalastamisessa esiin luonnonläheisen tekemisen tarjoaman vastapainon hektiselle digitykitykselle ja elämän aikataulutukselle. Kalastamisessa luonto on suurin vaikuttaja. Tekeminen ei ole ennalta rakennettua ja järjestettyä. Hän kannustaa muistamaan sen, että  kalaretkellä tai luonnossa ylipäätään ei saa olla kiire: “Laineen liplatuksen tuijottelu, kiireettömyys, hiljaisuus ja kuitenkin samalla ikään kuin tärkeä yhteinen työ ja tehtävä.”

Aistit kannattaa siis pitää avoinna, mutta kännykkä kiinni. Psykiatri muistuttaa, että luonnossa ylipäätään on paljon aistivirikkeitä. Ne riittävät, digitaalisuus pysyköön muualla. On paljon katsottavaa, kuunneltavaa, ihmeteltävää, haisteltavaa ja maisteltavaa. Luonto tarjoaa jatkuvan aistien virran, jota voi tarkkailla. Tämä vaatii kuitenkin itsensä herkistämistä luonnolle, siksi muut huomiosta kilpailevat asiat kannattaa sysätä hetkeksi sivuun. Aistikokemukset painuvat mielensopukoihin vuosikymmeniksi.

Ymmärrys, mistä ruoka tulee

Luonnossa ollaan tekemisissä koko ajan elävien asioiden kanssa. Kalaratkellä mieleenpainuvia kokemuksia voivat olla tuntemukset kalan potkimisesta siiman päässä, saaliin tainnuttaminen tai kosketustuntuma kalaan. Kun saalista tulee, lapsi saa kokemuksen, että hän on oikeasti osa ruokaketjua ja jotain merkityksellistä. Syntyy ymmärrys siitä, mistä ruoka tulee. “Nyt hommattiin ruokaa pöytään, se viedään kotiin pannulle ja se syödään”, ynnää Cacciatore. Pienikin sintti on siis tärkeä paistaa. Toki jos saalista ei tule, sekin on hyvä kokemus. Pettymysten sietäminen ja odottaminen kuuluvat elämään. 

Tartu hetkeen, unohda liika suunnittelu

Aikuinen voi aivan hyvin käyttää kalaretken kasvatuksellisesti hyväkseen asettamalla sille pieniä tavoitteita. Tavoitteiden kanssa on kuitenkin muistettava rajaamisen tärkeys. Aina ei kannata opettaa ja kaikkea ei kannata ohjelmoida. Koko ajan ei saa ohjata ja luennoida. Se vie helposti ilon, rauhan ja itse yrittämisen tuntee lapselta. Myös aikuisen on tärkeä antautua luonnolle, nauttia ja havainnoida. Samalla tulee antaneeksi tilaa lasten kysymyksille. Kuten aikuiset tietävät, koskaan ei voi tietää mitä kysymyksiä lapsella nousee mieleen. Lapselle on tärkeää antaa aikaa havainnoida luontoa. Jos kalareissu sujuu hiljaisuudessa ilman kysymyksiä, sekin on ok. Kaikkea ei aina kannata selittää sanallisesti. “Kehollinen läsnäolo ja aistien pinnassa oleminen on mannaa sielulle”, muistuttaa Cacciatore. Hänen mielestään lapsilla on luontoyhteys olemassa, sitä ei tarvitse aikuisen tarjoilla. 

Yhteistä tekemistä isovanhempien kanssa

Raisa Cacciatore  muistaa omasta lapsuudestaan erä- ja kalareissut niiksi harvoiksi asioiksi, joita isän kanssa tehtiin. Myöhemmin, aikuisiällä hän on tulkinnut isänsä halunneen opettaa erätaitoja. Hän on itse myös mahdollistanut kalastamisen tuoman luontoelämyksen seuraaville sukupolville. Viimeksi viime kesänä kalastusseurana ovat olleet omat lapsenlapset. 

Käytännön huomiona Cacciatore muistuttaa myös, että kalastus on isovanhemmille huokea tapa viettää yhteistä aikaa lastenlasten kanssa. Varusteet eivät paljoa maksa ja mato-ongella saa kalastaa ilman kalastonhoitomaksua. Muutenkin alle 18 ja yli 69 vuotiaat ovat vapautettuja kalastonhoitomaksusta. Vapautettuja ovat myös 65 vuotta ennen 21.12.2023 täyttäneet henkilöt. 

Yhdessä oppimista ja elinikäisiä kokemuksia

Onkiretkiä lapsiryhmille Seinäjoen Kyrkösjärvellä vetänyt erityisopettaja, luonto- ja eräopas Riikka Kankaanpää on kokemustensa perusteella Raisa Cacciatoren kanssa samoissa ajatuksissa kiireettömyyden suhteen: “Lasten kanssa kannattaa lähteä kalaan kiireettömällä ja kuuntelevalla asenteella. Joka kerta tulee hyviä kysymyksiä.” Jo mato-onginnassa on paljon uusia käsitteitä ja asioita, joita kannattaa varautua selittämään ja näyttämään.

Myös Kankaanpää on huomannut luonnon tarjoavan paljon elämyksiä. Esimerkeiksi hän nostaa muun muassa kalojen aiheuttamat vesikuplat veden pinnalla ja hyönteiset vedessä. Kun saalista sitten tulee, sekin on elämys kaikille aisteille: “Saanko silittää ahventa?,” on kysymys, jonka Kankaanpää nostaa yhdeksi esimerkiksi.

Hän on myös huomannut, että lapset opettavat toisiaan. Kun joku ihmettelee tai kauhistelee sitä, miksi kala pitää tainnuttaa ja verestää saalistuksen jälkeen, kokeneempi juniorikalastaja vieressä osaa jo kertoa vastauksen. Tämäkin toiminee oppina kanssakäymiseen muiden kanssa. 

Cacciatoren tavoin myös Kankaanpää nostaa esiin havainnon siitä, että lapset oppivat olevansa osa ravintoketjua. “Tästähän riittää ruokaa koko meidän kadulle”, hän kertoo erään pienen kalastajan todenneen innoissaan ensimmäisen saaliskalansa nähtyään.