Taimen
Salmo trutta, trout (englanti), brown trout (amerikan englanti), öring (ruotsi)
Toimittaja: Jari Rannisto
Jari Rannisto ja meritaimen
Taimen on lohta ulkoisesti muistuttava, rasvaevällä varustettu lohikala. Lohen tavoin se on vaelluskala, joka kutee joissa. Meritaimenen syönnösvaellus suuntautuu merelle, järvitaimenen puolestaan järviin. Osa taimenen poikasista voi jäädä synnyinvirtaansa. Nämä purotaimenet (eli tammukat) jäävät ravinnon vähäisyyden vuoksi pienikokoisiksi. Järvitaimen, meritaimen ja purotaimen eivät ole eri lajeja, vaan saman lajin eri muotoja.
Yleensä taimenen syönnösvaellus suuntautuu alavirtaan joko mereen tai järveen, mutta tunnetaan myös järvitaimenkantoja, joiden syönnösvaellus suuntautuu ylävirtaan. Näillä kaloilla kutuvaellus suuntautuu vastaavasti alavirtaan.
Taimen on sopeutunut hyvin erilaisiin ympäristöihin. Purotaimenia tavataan hyvinkin pienistä puroista. Myös meritaimenet lisääntyvät hyvin erilaisissa vesissä. Taimenia tavataan isoista joista, kuten Kymijoesta, Kokemäenjoesta ja Tornionjoesta. Toisaalta osalla meritaimenkannoista lisääntyminen tapahtuu hyvin pienissä, lähinnä puroiksi luokiteltavissa virtavesissä.
Taimen on ollut suosittu istutuskala. Viime vuosina huomio on kiintynyt kasvavassa määrin luonnonkudun vahvistamiseen virtavesiä kunnostamalla ja nousuesteitä poistamalla. Taimenta viljellään sekä poikasistutuksia että elintarviketuotantoa varten, mutta sen suosio viljelykalana ei ole lohen tai kirjolohen luokkaa.
Taimenen alkuperäinen levinneisyysalue on Euroopassa. 1880-luvulla sitä siirrettiin Pohjois-Amerikkaan, missä se on muodostanut monissa vesistöissä luontaisesti lisääntyviä kantoja. Tämän lisäksi taimenistutusten seurauksena on syntynyt lisääntyviä kantoja Uuteen-Seelantiin, Australiaan, Chileen ja Argentiinaan. Nykyään Uusi-Seelanti ja Patagonia ovat tunnettuja erittäin suurikokoisista taimenistaan.
Taimenen tuntomerkit
Taimen on periaatteessa helppo tunnistettava, mutta varsinkin kutuasuisilla taimenilla ja lohilla on paljon yhteisiä piirteitä. Kalastossamme ei ole muita lajeja, joihin taimenen voisi pienellä perehtymisellä sekoittaa. Meidän vesissämme lohen ja taimenen risteymiä tavataan harvoin. Risteymät ovat kuitenkin mahdollisia niissä vesistöissä, joissa kutevat sekä merilohi että meritaimen.
Usein lohen ja taimenen tunnistamista helpottaa lajien asettaminen vierekkäin samaan kuvaan, mikä auttaa hahmottamaan eroja. Taimenelle tyypillistä on runsaampi pilkutus. Pilkut ovat usein x-kirjaimen muotoisia, ja osa niistä voi olla myös punaisia. Pilkkuja on lohesta poiketen runsaasti myös kylkiviivan alapuolella ja kiduskansissa. Taimenen pää ja suu ovat suhteessa suuremmat kuin lohella: taimenen yläleuka yltää silmän takareunan taakse.
Pyrstö on yksi lajit erottava tekijä. Taimenen pyrstön loppureuna on suora tai lähes suora, ja pyrstön tyvi on tukevampi kuin lohella. Pyrstön tyven muodosta johtuen lohi voidaan nostaa ilmaan pyrstöstä puristamalla, mutta taimenen kohdalla se on hankalaa. Myös taimenen evien päät ovat muodoltaan pyöreämmät.
Lisääntyminen ja kasvu
Taimen syntyy joessa. Sen kutuaika on yleisimmin loka–marraskuussa. Hedelmöittyneestä mädistä kuoriutuu poikasia huhti–toukokuussa. Kahden tai viiden vuoden kuluttua poikaset vaeltavat järveen tai mereen syönnösvaellukselle. Osa poikasista voi lohesta poiketen jäädä kuitenkin puroon tai jokeen elämään paikallisina purotaimenina. Kahden tällaisen purotaimenen lisääntymisestä syntyvät poikaset voivat silti vaeltaa alapuoliseen vesistöön syönnösvaellukselle.
Taimen on kooltaan noin 18–25 cm mittainen muuttuessaan vaelluspoikaseksi (smoltiksi). Yleensä vaellus suuntautuu alavirtaan alueesta riippuen joko järveen tai mereen. Suomessa tunnetaan joitakin kantoja esimerkiksi Kuusamon, Inarin ja Rautalammin reitin alueilla, joilla syönnösvaellus suuntautuu ylävirtaan. Tällöin kutuvaellus tapahtuu alavirtaan.
Syönnösvaelluksella ravinnon määrän kasvu kiihdyttää kala kasvua. Merellä nyrkkisääntö kertoo, että taimen saavuttaa ensimmäisen merivuoden jälkeen kilon painon ja toisen vuoden jälkeen kahden kilon painon. Tämän jälkeen kasvu kiihtyy entisestään: kolmannen vuoden jälkeen paino voi ylittää jo viiden kilon rajan.
Järvissä kasvu on usein hitaampaa, mutta ravintotilanteella ja lämpötilaoloilla on suuri merkitys. Järvialueilla muikkukantojen tiheys ja muikkujen koko vaikuttavat ratkaisevasti kasvunopeuteen. Taimen tulee sukukypsäksi yleensä noin 60 cm mittaisena ja parin kilon painoisena. Paikalliset, puroihin kasvamaan jääneet taimenet tulevat sukukypsiksi huomattavasti pienempinä.
Taimen voi kutea elämänsä aikana useita kertoja ja elää jopa 15-vuotiaaksi.
Alamitat ja pyyntirajoitukset
Tarkista aina kalastusrajoitus taimenen alamitta ja rauhoitukset!
Taimenkannat ovat kärsineet vuosikymmenten aikana niin patorakentamisen kuin ojitusten seurauksena. Samaan aikaan istutusten tuotot eli istukasta kohti saatu kilomääräinen saalis on laskenut. Voimakkaisiin istutuksiin vesistöissä, joissa on alkuperäisiä taimenkantoja, liittyy myös ongelmia: alkuperäisen kannan geneettinen perimä saatetaan menettää, jos siihen sekoittuu vierasta perimää. Luonnossa syntyneiden poikasten mahdollisuudet selvitä hengissä ovat selvästi paremmat kuin viljeltyjen. Tämän vuoksi istutuksissa on siirrytty käyttämään rasvaeväleikattuja poikasia. Kalastuslaki kohtelee eri tavoilla rasvaeväleikattuja istukkaita ja rasvaevällisiä luonnonkaloja. Alamitat riippuvat myös pyyntipaikasta.
Rasvaevällinen taimen on merellä kokonaan rauhoitettu. Sisävesillä 64°00´N eteläpuolella rasvaevällinen on kokonaan rauhoitettu. 64°00´N ja 67°00´N välillä rasvaevällisen taimenen alamitta on vähintään 60 cm. 67°00´N pohjoispuolella sisävesillä alamitta on vähintään 50 cm. 64°00´N kulkee hieman Kajaanin eteläpuolelta ja 67°00´N noin 50 km pohjoiseen napapiiriltä.
Rasvaeväleikatun taimenen alamitta on vähintään 50 cm. Taimen on rauhoitettu joessa ja purossa 01.09-30.11.
Alamittainen tai rauhoitettu kala on vapautettava välittömästi, vaikka se olisi kuollut. Lain mukaan pyyntimittaa pienemmät kalat on laskettava heti takaisin veteen.
Taimenelle on määrätty korvausarvo, joka vaihtelee eri alueilla ja sen mukaan onko kalalla rasvaevä. Taimenen korvausarvo meressä ja mereen laskevassa joessa 3260 €. Rasvaeväleikatun taimenen korvausarvo samoilla alueilla on 390 €.
Sisävesillä 67°00´N leveyspiirin eteläpuolella rasvaeväleikatun taimenen korvausarvo on 2440 €. Rasvaeväleikatulla taimenella se on tällä alueella 260 €. 67°00´N pohjoispuolella korvausarvo on 410 € ja rasvaeväleikatuilla 80 €. Taimen purossa ja lammessa, johon ei ole vaellusyhteyttä merestä tai järvestä korvausarvo on 230 €.
Kalastus
Pitkäheittoinen viehe on usein rannalta kalastavalle välttämätön valinta.
Taimen on suosittu kalastuksen kohde niin merellä, järvillä kuin virtavesissäkin. Sitä voidaan kalastaa monilla eri tekniikoilla pilkkimisestä ja perhokalastuksesta aina vetouisteluun saakka.
Taimenen perhokalastuksella on pitkät perinteet, ja ensimmäiset kirjalliset merkinnät lajista löytyvät lähes 2000 vuoden takaa. Suomessa vuonna 1921 kuollut Juhani Aho kirjoitti paljon taimenen kalastuksesta Huopanankoskella. Nykyisin taimenta kalastetaan perholla monilla koskilla sekä Lapin tunturijärvillä.
Meritaimenistutusten myötä 1960-luvulla sai alkunsa rannikolla tapahtuva tyrskykalastus, jota nykyisin kutsutaan yleisemmin rannikkokalastukseksi. Isoilla joilla taimenta on soudettu pitkään, ja edelleen Kemijoen suulla, Kokemäenjoella ja Kymijoella jokeen noussutta meritaimenta soudetaan niin keväisin kuin syksyisin. Taimen on myös suosittu laji “istuta ja ongi” -vesillä, vaikka helpommin viljeltävä ja hinnaltaan edullisempi kirjolohi onkin sivuuttanut sen monin paikoin.
Taimen on suosittu uistelukala isoilla järvillä, kuten Saimaalla, Päijänteellä ja Inarinjärvellä. Monet suomalaiset matkustavat vuosittain myös Ruotsin Vänernille ja Vätternille uistelemaan taimenta. Merialueillamme taimenen vetouistelu oli erittäin suosittua 1980- ja 1990-luvuilla. Nykyisin vetouistelijoiden määrä rannikolla on vähentynyt selvästi huippuvuosista heittokalastuksen suosion lisäännyttyä.
Taimenen pyynnissä käytetään monenlaisia vieheitä: vaaput, lusikat, lipat ja perhot ovat kaikki suosittuja. Järviuistelussa täkyraksit ovat monilla vesillä suosituimpien vieheiden joukossa.
Taimen ruokakalana
Taimenesta voi tehdä aivan samoja ruokia kuin mitä lohesta ja kirjolohesta. Tässä esimerkiksi savutaimenesta pasta carbonara!
Taimen on erittäin arvostettu ruokakala. Sen liha on haalean punaista ja maku lohen tapaan kohtuullisen mieto. Koostumukseltaan liha on kuitenkin karkeampisyistä ja kiinteämpää kuin lohella, ja myös taimenen rasvapitoisuus on lohta pienempi. Taimenen valmistukseen sopivat kaikki samat menetelmät kuin lohellekin: suosittuja tapoja ovat savustaminen, graavaus (raakakypsennys), uunissa valmistaminen ja keittäminen. Esimerkiksi graavikalana monet arvostavat taimenen lohta korkeammalle juuri lihan kiinteyden ansiosta.
Ruokakaupoissa on tarjolla luonnossa kasvanutta meri- ja järvitaimenta vain rajoitetusti. Viljeltyjen kalojen osalta lohi ja kirjolohi ovat selvästi merkittävämpiä lajeja. Viljelty taimen on peräisin useimmiten Norjasta, mutta myös Suomessa ja Ruotsissa viljeltyä taimenta on tarjolla kaupoissa. Yksi syy kirjolohen suurempaan suosioon on sen halvempi hinta taimeneen verrattuna.
Taimenen valmistamisessa pätevät samat nyrkkisäännöt kuin lohen ja kirjolohen kohdalla. Näiden kaikkien kalojen kohdalla on hyvä huomioida alhainen kypsymislämpötila. Lihan sisälämpötilan nouseminen 42–50 °C:seen kypsentää kalan ja pitää sen mehukkaana. Jos käytät paistomittaria, voit ottaa kalan vetäytymään jo pari astetta alemmassa lämmössä, koska sisälämpötila nousee vielä hetken kypsennyksen jälkeen. Liika lämpö kuivattaa lihan nopeasti. Kurkkaa taimenelle sopivia ruokaohjeita Kalaruoka.fi:stä.
Tiesitkö
Siperianjokilohi (Hucho taimen) on maailman suurin lohikala, jota kutsutaan monissa kielissä nimellä “taimen”. Se voi kasvaa yli 1,5 metrin pituiseksi ja painaa jopa 100 kiloa. Myös sen tieteellisessä nimessä esiintyy sana taimen. Se kuuluu lohikalojen heimoon, mutta ei ole läheistä sukua meidän taimenellemme.
Yhdysvaltojen suurin vapavälinein pyydetty taimen painoi 18,8 kg, ja kala saatiin vuonna 2009 Manistee-joesta. Suomessa virallinen ennätyskala on vuonna 2016 verkolla pyydetty 13,115 kg painanut meritaimen.
Taimenen alkuperäinen levinneisyysalue kattaa Euroopan, Pohjois-Afrikan ja Länsi-Aasian. Ihmisen toimesta laji on levinnyt Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan, Oseaniaan, Afrikassa Etelä-Afrikkaan asti, Aasiassa aina Japaniin saakka sekä esimerkiksi Falklandinsaarille.
Taimen ja lohi voivat risteytyä keskenään. Tätä tapahtuu sellaisissa oloissa, joissa samaan joenosaan nousee sekä lohia että taimenia kutemaan (esim. kutupaikkojen vähyyden vuoksi). Risteytymät ovat luonnossa harvinaisia, ja ne ovat poikkeuksetta lisääntymiskyvyttömiä.
Tutustu meritaimenen kalastukseen:
