Säyneen jigaus merellä

Toimittaja: Tomi Valkamaa

Moni merellä kalastanut on saanut vahinkokalana säyneen muun kalastuksen yhteydessä, mutta tuota varsin kookkaaksi kasvavaa särkikalaamme voi lähteä pyytämään ihan tarkoituksella. Mitään hurjia taisteluita ei välttämättä ole luvassa tämän laiskan pulskean kalan kanssa, mutta pyynnillisiä haasteita se kyllä tarjoaa. Jos ahven osaa olla oikukas, niin säyne eli kaverillisesti säynävä on vielä oikukkaampi.

Säyneen jigaajan vuodenajat

Keväällä säyneen kutuaikaan jokien-, purojen- ja ojien suualueilla saattaa olla säyneitä tungokseksi asti. Samoin monet matalat meren lahdet keräävät suuria säyneparvia kalastajien riemuksi. Kaloja voi pyöriä tällaisilla paikoilla tuhansia ja varsinkin iltaisin on aikamoista läiskettä ja roisketta, kun kalat telmivät keskenään. Kalastajalle tämä on kuitenkin useimmiten pelkkää silmänruokaa, sillä säyneiden kiinnostus keskittyy juuri tuohon aikaan aivan muuhun kuin kalastajan tarjoamiin vieheisiin.

Välittömästi kudun jälkeen on säynettä jigaavalle kalastajalle tarjolla huippuhetkiä. Hetken levättyään alkavat nälkäiset kalat hamuta ahnaasti ravintoa ja siinä sivussa maistuvat myös jigit. Toinen todella hyvä ajankohta säyneiden jigaamiseen on syksy, jolloin niille jostakin syystä kelpaa jigi todella hyvin.

Ennen kutua voi kaloja yrittää etsiä virtapaikoista, jolloin saalis jää yleensä laihanlaiseksi vaikkakin mahdollisuudet painavan yksilöön ovat parhaimmillaan.

Kesän lopulla – alkusyksystä on mahdollisuus löytää massiivisia säyneitä merenlahdista. Usein kaloja löytyy vain muutama kappale, mutta koko on kauden parasta. Voi kuulostaa mahdottomalta yrittää löytää isolta alueelta muutamaa kalaa, mutta säyneen käyttäytyminen helpottaa etsintää huomattavasti.

Katso, miten eri värisiä säyneitä Suomesta saa.

Säyne suosii suojaa ja varjoja

Säyneet etsivät kovin mielellään suojaisan paikan. Suojaa tarjoaa veden pinnalle kellumaan jääneet kasvillisuudesta koostuvat lautat, joiden varjoissa suuret säyneet usein piilottelevat. Pintaan saakka yltäviin kasveihin voi alkaa hiljalleen kiinnittymään kaikenlaisia kelluvia, muualta irronneita kasveja ja tällaista paikan kehittymistä kannattaa seurata tarkkaan.

Ilta- ja aamuauringon kirkkaalta valolta säyneet voivat piilotella aivan kiinni kaislikossa eli kaislikon luomissa varjoissa. Tämä tarkoittaa tarkkoja heittoja 0 – 3 metrin varjoisaan vyöhykkeeseen. Huomio kannattaa kiinnittää erityisesti kohtiin, joissa tasaisesta kaislikosta työntyy esiin poikkeava kaislaniemeke.

Toinen säyneiden suosima paikka on usein ympäristöään voimakkaammin virtaava alue. Niissä pohja on usein muita alueita puhtaampi ja ehkäpä juuri se houkuttelee säyneitä sinne.

Jigit

Riippuu täysin päivästä minkä kokoinen tai värinen jigi kelpaa säyneille, joten jigien ”vaihtoralli” on melko varmaa. Joskus kaloille kelpaa pieni jigi kun taas toisinaan jigi voi olla niin suuri, että hädin tuskin mahtuu säyneen suuhun. Parhaiten ovat toimineet kuollen uinnin jigit tai sellaiset missä uintiliike on hyvin vähäinen. Väreistä parhaiten ovat toimineet harmaa, ruskea ja punamusta. Aloitusväriksi laittaisin siiman päähän jonkin vaaleasävyisen ja lähtisin sitä tummempaan päin.

Menetelmät

Perus pohjalinja jigauksellakin saa säyneitä kunhan käyttää kevyttä päätä niin että jigi vajoaa rauhallisesti kohti pohjaa. Usein säyne täräyttää kiinni juuri silloin kun jigi lähtee vajoamaan kohti pohjaa.

Paremmin säyneet kuitenkin kelpuuttavat jigin, kun sitoo siiman päähän sopivan pituisen drop shot-rigin. Rigin pituus kannattaa mitoittaa niin, että jigiä pystyisi uittamaan lähellä pintaa. Varsinkin kelluvan jigin kanssa tämä toimii hienosti kun pysäyttäessä jigi lähtee kohoamaan kohti pintaa. Kohoaminen vaatii kuitenkin sen, että koukku ei ole liian painava kumotakseen kelluvan jigin nosteen. Tärkeää on myös jättää siima hieman löysälle kelauksen jälkeen eli ei pidä heti aloittaa jigin liikuttamista uudelleen. Jigin ollessa paikoillaan tai hiljalleen kohotessa voi jigille antaa pientä värinää lisähoukutuksen luomiseksi.

Raskat jigeit tai no sinker-rigatut jigit (ei painopäätä pelkkä koukku) ovat omiaan säyneen jigikalastukseen. Uppoamisasento on näillä jigeillä horisontaalinen ja uppoaminen tapahtuu hyvin rauhallisesti, jolloin säyneellä on hieman enemmän aikaa nielaista jigi suuhunsa. Tärppi tulee usein heiton ensimmäisen kolmen sekunnin aikana ja usein tärppiä erehtyykin luulemaan haueksi. Tuntuukin siltä, että veden pinnan läiskähdys tarkoittaa säyneille ilmasta tippuvaa ruokaa ja läiskähdyksen jälkeiset liikkeet ovatkin hyvin ratkaisevia onnistumisen kannalta.

Jigin uittaminen

Mikäli onnistuu uittamaan jigiä rauhallisesti pienen hetken aivan pintakalvon alla välittömästi pudotuksen jälkeen niin kaloja voi alkaa päätyä haaviin asti. Tuulisella kelillä voi sivutuulta kerrankin käyttää hyödykseen jigin uittamisessa varsinkin hieman paksumman siiman kanssa johon tuuli hyvin tarttuu. Huonoa sivutuuleen kalastettaessa on järkky siimapussi ja tällöin tarttuvuus ei ole parhaimmillaan, joten koukun on oltava huippu terässä.

Harvoin säyneet käyvät enää kiinni jigiin ensimmäisten metrien jälkeen, joten tuloksekkaampaa onkin kelata jigi vauhdilla ylös alkumetrien jälkeen ja suorittaa uusi heitto. Kaloja voi kyllä pörrätä veneen ja jigin heittolinjan välillä paljonkin, mutta jättävät yleensä jigin huomioimatta lähempänä venettä. Kalat voivat uida pelottomasti ihan veneen lähellä, mutta ilmeisesti aistivat vaaran vaanivan. Säyneiden varovaisuudesta kertoo myös se, että harvoin samasta säyneparvesta saa pienen ajan sisään kahta kalaa.