Silmäpönö ei ole tätä päivää
Vinkkejä kalojen käsittelyyn ja kuvaamiseen
Toimittaja: Niko Satto
Sosiaalisessa mediassa näkyy paikka paikoin aika roiseja saaliskuvia. Maassa kierineitä ja verisiä, aina silloin tällöin myös silmistä roikotettavia kaloja ns. silmäpönökuvia. Riippumatta siitä, onko saaliskala elävä vai kuollut, hyviin tapoihin kuuluu kohdella sitä kunnioittavasti. Elävän kalan kohdalla tätä vaatii jo laki eläinten hyvinvoinnista. Kaivoimme niin Kalastajan Kanavan toimittajien arkistoista kuin muiltakin kalastajilta vanhoja kalakuvia, joissa kalaa on pidelty nykymittapuun mukaan väärin.
Kuuluisa silmäroikko. Tarina tämän kuvan takaa kertoo, että ennätyskalan saadessaan kalastaja, ei tiennyt, miten haukea olisi pitänyt pitää, joten lopputulos oli tämä. Kuvan ottohetkestä vuodesta 2009 tähän päivään oppi on karttunut ja pönökuvat ovat erilaisia. Kiitos kuvasta!
Yhä suurempi joukko kalastuksen harrastajia julkaisee kuvia ja videoita sosiaaliseen mediaan, mutta aina niissä ei kalankäsittely suju ihan asianmukaisesti. Äskettäin yhdessä vastaan tulleessa videossa suurehkoa kalaa roikotettiin leukalukko- eli liplock-otteessa (kiduskannesta kiinni pitäen) ja samalla selvitettiin pyyntitapahtumaa, vieheen ominaisuuksia ja muuta sellaista, jonka olisi aivan hyvin voinut selittää niinkin, että kala on allashaavissa tai jo vapautettu. Myös valitettavan usein kala nostetaan veneen lattialle pyörimään haavin sisällä ja samalla selitetään ummet ja lammet, otetaan kuvia kalan ollessa minuutteja kuivilla ja silti kerrotaan, että kala vapautettiin vastuullisesti.
Ensisijaisesti pitäisi varautua kalan saantiin sopivilla välineillä, sitten opetella käsittelemään kalaa oikeaoppisesti ja kolmanneksi huomioimaan kalan hyvinvoinnin kannalta olennaiset asiat ihan lainkin puitteissa, hyvän somepostauksen ollessa aina toissijainen asia kalan kohtelun jälkeen.
Varaudu kunnollisilla välineillä!
Kalan saamiseen tulisi aina kalaan lähdettäessä varautua. Haavin ja tarvittaessa tainnutusnuijan eli papin sekä puukon pitäisi olla käsillä, pihtien vaikka taskussa sekä mitan ja puntarin siinä määrin valmiina, ettei niitä tarvitse alkaa etsiä veneen laatikoista tai auton takakontista kalan maatessa kuivilla. Nostokoukku sen sijaan ei ole vapauttajan väline, kuten ei myöskään varrestaan pyörimätön leukapihti.
Tee myös etukäteen päätös, aiotko ottaa kalaa ylipäänsä ruuaksi, ja jos otat, minkä lajista ja kokoista kalaa. Sen lisäksi on aina syytä varautua siihen, että kala vahingoittuu pyynnin yhteydessä niin, että ainoa oikea päätös on ottaa kala eräksi. Nimittäin aina kun kalastetaan, on mahdollisuus, että kala vahingoittuu niin, että se on otettava ylös.
Älä tapa kalaa omilla toimillasi
Toimittajan saama tasan kympin kala reilun 20 vuoden takaa. Vaikka kala ei vuotanut, se ei vaikuttanut selviävän. ”Väkisinvapauttaminen” johti kalan löytymiseen parin päivän päästä kuolleena.
Kun kalastetaan rannalta tai kahlaten, vapautettavan kalan kuvaaminen on fiksuinta tehdä vesirajassa. (kuva: Petri Varis)
Jos kala vapautetaan, vapauttamisen on syytä tapahtua ilman tarpeettoman kärsimyksen aiheuttamista. Kalaa ei siis pidetä kuivilla minuutteja vaan haavissa veneen vieressä tai rannassa. Kalaa ei myöskään heitetä suin päin veteen vaan lasketaan nätisti sinne.
Kun saaliiksi saadaan kala, jota ei aiota käyttää ruoaksi – esimerkiksi alamittainen tai rauhoitettu kala – se on mahdollisimman nopeasti irrotettava koukuista ja laskettava takaisin veteen. Jos kala halutaan kuvata, kuvauksen on tapahduttava nopeasti, mielellään vedessä ja turhaa ilma-altistusta välttäen.
Ei silmäroikkoa!
Kukaan ei ole seppä syntyessään, Kalastajan Kanavan Jyri on myös aikoinaan roikottanut isoja haukia, mutta ei enää. Isoa mätikalaa ei varsinkaan pidä roikottaa pystyssä, vaan sitä on syytä tukea vatsan alta toisella kädellä. Punninta on syytä tehdä haavissa.
Joskus kala selviää vähäisestä kidusverenvuodosta, toisinaan taas ei. Ei ole tavatonta saada haukea, jolta on katkennut kiduskaari aiemmin ja silti se ottaa täysin hyvävoimaisena vielä uistimeen. Jos kala vuotaa verta, on erityisen tärkeää pohtia, onko kalaa syytä kuvata vai palauttaa mahdollisimman pian veteen, jotta verenvuoto alkaisi tyrehtyä. Mitä nopeammin hauki pääsee takaisin omaan elementtiinsä, sitä varmemmin se selviää, varsinkin kylmän veden aikaan. Kuhan ja lohikalojen osalta samaa ei voi sanoa, ne ovat paljon herkempiä verenvuodon osalta.
Laki eläinten hyvinvoinnista (693/2023), sen toinen luku ja kuudes pykälä antavat suuntaa sille, miten elävää kalaa pitää käsitellä:
Eläimiä on kohdeltava hyvin ja niitä kunnioittaen. Eläimille ei saa aiheuttaa tarpeetonta kipua tai kärsimystä eikä niiden hyvinvointia saa tarpeettomasti vaarantaa.
Jo laki siis sanoo, ettei elävää kalaa roikoteta silmistä. Eikä sitä ole syytä laskea ilman alustaa esimerkiksi hiekalle. Varsinkaan isoa kutematonta kalaa ei myöskään ole syytä roikottaa pystyasennossa, vaikka selkeitä tutkimuksia siitä ei olekaan, kumpi on haitallisempaa, kalan roikottaminen pystyssä vai mätipussien painaminen kädellä.
Jos kala lasketaan veneeseen tai maahan, märkä punnitusmatto, kumihavashaavi ja vastaavat asiaan soveltuvat alustat ovat parempia kuin raaka isänmaa.
Milloin ja millainen valokuva?
Reissusta on mukava saada jonkinlainen muisto. Kirjoittajalla on tapana kirjoittaa reissusta pieni kalapäiväkirjamerkintä ja jos reissulla on tullut poikkeuksellisen isoja kaloja, hyvin kalaa tai muuten tapahtunut jotain merkittävää, muistiinpano on yksityiskohtaisempi ja mukaan liitetään myös kuva tai pari. Joskus poseerauskuva, joskus tilanne- tai maisemakuva.
Poseeraus- eli ”pönökuva” on mukava muisto, varsinkin jos hätyytellään ennätyksiä tai jos tulee muuten mukava onnistuminen. Veneestä kalastettaessa on harvoin mahdollista ottaa sellaista kuvaa, jossa kalaa pitelisi vedessä toisin kuin vaikkapa joelta perholla saadun saaliin kanssa usein toimitaan.
Kirjoittajan uudemmat pönökuvat näyttävät kalan elinvoimaisena ja kauniina. Kuvat on otettu matalassa polviasennossa, lähellä lattiaa ja veneenlaitaa. Jos kala riehaantuu, pystyy kalan vapauttamaan laidan yli veteen eikä kala putoa korkealta lattialle.
Mitä enemmän ja isompia kaloja saa, sitä korkeammalle nousee pönökuvan ottamisen kynnys. Kun takavuosina tuli kuvattua kaikki yli 60 sentin kuhat, nyt alle 80 sentin kuhat jäävät kuvaamatta, ellei kyseessä satu olemaan venekaverin ennätyskala. Se ei silti tarkoita, ettenkö arvostaisi vaikkapa 70 sentin kuhaa saaliina. En vain näe tarpeelliseksi enää mitata, kuvata tai punnita niitä, vaan mieluummin yritän vapauttaa kalan jo vedessä, koska pidän ruokakalan ylärajana noin 60 sentin mittaa. Lisäksi on syytä muistaa, että varsinkin kesäkuumalla varsinkin isojen kalojen petokalojen kalastamista pitäisi välttää täysin.
Jokaisen on hyvä omalta kohdaltaan miettiä, milloin kalaa on mielekästä altistaa ilmalle pönökuvan saamiseksi. Ennätyskalan kohdalla se varmasti on paikallaan, mutta toisinaan voi miettiä, voisiko kalasta vaihtoehtoisesti ottaa esimerkiksi väsytys- tai vapautuskuvan, jotta kalaa ei olisi tarpeen nostaa veneeseen. Pienikin verinoro vapautettavan kalan valokuvassa on aina kyseenalainen julkaistava ja ainakin on syytä varautua palautteeseen sosiaalisessa mediassa varsinkin nykyinen lainsäädäntö huomioon ottaen.
Käsittele kuolluttakin kalaa kunnioittaen
Kymppihauki vuodelta 2001. Tämä kirjoittajan kala vuoti niin rajusti verta, ettei vapauttaminen ollut vaihtoehto. Kuva on kauhea, vaikka kala on kuollut. (kuva: Mikael Kiviluoto)
Reissumuisto uistelutaimenesta on vähän haalistunut, kun se on laitettu samaan kasaan verkosta saatujen sinttien kanssa.
Fiksua saaliin kunnioittamista osoittaa myös se, että kuollutta saalista käsitellään asiallisesti. Vaikka se ei enää tunne mitään, ja vaikka laki eläinten hyvinvoinnista ei yletykään kuolleisiin eläimiin, sivistynyt kalastaja arvostaa myös kuollutta saaliskalaa niin, että se näkyy kuvissa.
Irvokkaimpia esimerkkejä saaliskuvista ovat sellaiset, joissa veristä ja päästään tohjoksi mätkittyä kalaa on kieritetty maassa niin, että kylki on täynnä hiekkaa, neulasia ja käpyjä, ja kaupan päälle sitä roikotetaan silmistä.
Vaikka joku kalastaja ehkä ajattelee, että ”omapa on saaliskalani”, kuvan jakaminen sellaisesta kertoo yleensä kaikkein eniten kalastajasta itsestään. Muu kalastusyhteisö ei arvosta kovin korkealle ”eräjormaa”, jonka saaliskuvat eivät osoita minkäänlaista saaliin kunnioitusta – toki aloittelijat erikseen.
Kalaruuan ystävien on hyvä myös muistaa, että mitä vähemmän kalaa mätkitään, sitä paremmin se säilyy ja sitä paremmalta se maistuu ruokalautasella.
Vinkkejä kalan kuvaamiseen muistojen arkistoon
Kuolleen kalan saa näyttämään kauniilta pyyhkimällä veret pois kyljestä.
Klassinen suomalainen kotipönö ajalta ennen puhelinkameroita. Omaa aikaansa henkivä kuva, jollainen ei ole enää tätä päivää.
Joskus paras kalakuva onkin tilannekuva vedestä pönökuvan sijaan
Kun kuvaat kuollutta kalaa, kannattele joko kalan alta tai toisella kädellä kiduskannesta ja toisella kalan alta. Jos kuvaat kalan maassa, asettele kala ja pyyhi näkyvältä kyljeltä roskat ja veret pois. Jos kalaan on tarttunut maasta roskia, sen voi vaikka huuhtoa nopeasti vedessä, jotta kala näyttää siistiltä. Jos kala on pyynnin tai lopettamisen yhteydessä pahoin vahingoittunut, harkitse kannattaako siitä jakaa kuvaa missään tai voiko kuvan ottaa niin, ettei kala näytä loppuun hakatulta.
Mikäli et pysty ottamaan kuvaa vesillä vaan teet sen kotioloissa, pyri ottamaan kuva mahdollisimman neutraalissa ympäristössä. Sotkuinen keittiö, kylpyhuone pesukoneineen tai naapurin Eki ja tamppausteline eivät yleensä ole kovinkaan kivoja taustoja ennätyskalakuvalle.
Vaikka kuvan ottaisi vain omaan muistokäyttöön, kannattaa silti ottaa mahdollisimman tyylikäs kuva, jota on mukava katsella vuosienkin päästä.
Katso videolta opastus, miten suurkalaa kannattaa käsitellä.
Kiitos, kun luit tämänkin artikkelin. Kalastajan Kanava on kalastusalan kattavin media ja tarjoamme kaikki sisällöt lukijalle ja katsojalle ilmaiseksi! Suosittelemalla ja jakamalla sisältöjä eteenpäin, autat meitä – kiitos. Voit myös kommentoida ja lähettää meille toiveita artikkeleista toimitus(at)kalastajankanava.fi
