Vaihtamalla paranee – tehoa pilkintään
Kaupallinen yhteistyö: Rapala
Toimittaja: Jari Rannisto
Suosituin pilkkikalamme, ahven, on sopeutunut mitä erilaisimpiin vesistöihin. Elektroniikan yleistyminen pilkkijäillä on paljastanut raitapaidan käytöksestä paljon sellaista uutta, joka oli aikaisemmin osittain arvailujen varassa ja osin kokonaan tuntematonta. Samalla kalastustekniikat ovat kehittyneet. Onko vieheellä väliä ja jopa eri vieheiden yhdistelmällä? Entä voiko vieheitä vaihtamalla aktiivisesti vaikuttaa kalan saantiin?
Ahvenen pilkinnässä tapahtui pitkään muutoksia kohtuullisen hitaaseen tahtiin. Viimeiset kymmenkunta vuotta ovat muuttaneet monia asioita pilkkijäillä. Pilkkivavat ja kelat ovat kehittyneet aimo harppauksin. Kaikuluotaimet ovat yleistyneet vauhdilla. Jigipilkit yksinään tai yhdessä isojen houkutinpilkkien kanssa ovat muuttaneet käsitystä ahvenvieheistä. Itse pidän kaikuluotaimien tuloa kuitenkin merkittävimpänä muutoksena. Niiden avulla vastapelureiden käytös on tullut entistä selvemmäksi. Osittain monet vanhat totuuksina pidetyt asiat ovat varmistuneet. Ahventen käytöksestä on paljastunut myös uusia puolia, joita taitavat pilkkijät ovat oppineet hyödyntämään.
Avannolla kuuluttaminen
Tasapainopilkeissä on hyvä seurata värikoukun vaikutusta kalojen iskuhaluun. Kun viehekierrätyksen aikana tarjotaan molempia, kalojen mielihalut alkavat paljastua.
Oma pilkkijän urani pyörähti käyntiin 1970-luvun alkuvuosina. Lähipiiristä ei löytynyt kokeneita pilkkijöitä, joten oppiminen jäi pitkälti lehtijuttujen ja kirjojen varaan. Yksi selkeä ohje, joka pätee vielä nykyäänkin, oli kalojen houkuttelu avannolle muutamalla pitkällä pilkin vedolla. Ajatus on, että kaloja houkutellaan avannon ympäriltä pilkin ulottuville. Vanhoissa oppaissa siihen käytettiin samaa pilkkiä kuin kalastukseenkin.
Kaikuluotaimien yleistymisen myötä pilkkijät ovat oppineet ison tasapainopilkin eli tasurin olevan loistava jollei peräti ylivoimainen houkutinpilkki. Joissakin vesissä iso tasuri kelpaa toki myös saalisahvenille. Toisissa paikalle tulleille ahvenille on tarjottava pienempää tasuria tai syöttipilkkiä. Muutamilla omilla vakiopaikoillani mormuska on varmin tapa saada paikalle houkutellut ahvenet iskemään.
Ennen kaikuluotainten yleistymistä käsitys oli yleensä se, että tyhjän pyynnin syy oli ahvenparven siirtyminen pois avannon alta. Tämä onkin välillä oikeaan osunut arvio tilanteesta. Yllättävän usein kaikuluotaimen näytöllä näkyy kuitenkin kaivolta tuntuvan avannon kohdallakin elämää, mutta pilkkivavan tärpinilmaisin pysyy kuolleena.
Ensimmäiseksi aloin näissä tilanteissa uittaa alkuhoukuttelussa käyttämääni isoa tasuria hetken ja sen jälkeen avantoon pulahti takaisin aiempi ottiviehe. Yleensä tämä toimenpide antaa muutaman lisäahvenen, mutta sen jälkeen edessä olikin jo usein paikanvaihto.
Ruletti pyörimään
Jostain syystä erilaisten vieheiden tarjoaminen passivoituneille ahvenille palauttaa niiden aktiivisuutta. Joskus on tarpeen pyörittä muutamakin kierros, ennen kuin syönti alkaa uudelleen. Tällä kertaa ruletissa pyörivät: Rapala Jiggin Shadow Rap, VMC Silm-Finn, Rapala CrushCity Stingman + VMC Dart Jig -jigipää, VMC Snabb, Rapala Jigging Rap 3 cm, VMC Tungsten Fly Jig
Kalastustoimittajan etuoikeuksiin kuuluu se, että pääsee tutustumaan lukuisiin taitaviin kalastajiin, jotka usein kertovat omia niksejään. Olen useasti todennut, että yksi kalapäivä kaverin kanssa opettaa helposti enemmän kuin pystyy oppimaan vuodessa yksin kalastamalla. Näin kävi myös ahvenen pilkinnän kanssa, kun kaverini opetti minulle uuden lähestymistavan kalojen aktivointiin. Kahden pilkkivavan eli omalla kohdallani useimmiten isohkon tasapainon ja morrin vuorottelun sijaan vielä tehokkaampi tapa on kaverini mukaan pyörittää useamman vavan vaihtorulettia, silloin kun kaiusta näkee, että avannon alla on liikennettä, mutta raitapaitojen iskuhalut ovat vaatimattomat. Jostain oudosta syystä useamman erilaisen pilkin käyttäminen avannossa ennen ottivieheen palauttamista on usein tehokkaampi tapa kuin vain kahden vieheen vuorottelu.
Avannossa kierrätettäviin vieheisiin on hyvä valita erikokoisia pilkkejä. Kesken syönnin pienempi tai isompi viehe voi yllättäen alkaa toimimaan. Tällä kertaa se oli pienempi.
Nopeus avannolla on valttia. Jos vedessä ei ole mitään mielenkiintoista, raitapaidat jatkavat helposti matkaa parvena. Kun viehe avannosta kelataan ylös, uusi on saatava alas kohtuullisen pian. Vieheen ei tarvitse olla välttämättä edes alkuperäinen ottiviehe, mutta jotain elämää avannon alle on saatava tai parvi katoaa. Tämä on hyvä muistaa esimerkiksi silloin, kun ottikaluston siima menee sotkuun. Ennen siiman selvittämistä on hyvä pudottaa avannosta pilkki alas. Mielenkiintoista on se, että usein jopa paikoillaan välivedessä nököttävä iso pilkki voi olla riittävä ärsyke pitämään parvi paikoillaan.
Pilkkijän kannalta perinteisten pilkkisettien edullisuus on hyvä asia. Viidestä seitsemään pilkkisettiin ei pala tolkuttomasti rahaa. Sen sijaan pelkästään yhden pilkkisetin varassa vesille lähtöön liittyy aina riskinsä. Siimasopat tai pilkkivavan kärjen katkeaminen isomman kalan kanssa kovassa pakkasessa voi lopettaa kalapäivän ennen aikojaan.
Useampi valmis setti helpottaa
Useamman valmiin setin varaamine matkaan helpottaa vieheiden kierrätystä avannossa, kun kylmässä ei tarvitse vaihtaa pilkkejä siiman päähän. Pulkan kyljessä olevat vapaputket nopeuttavat kierrätystä.
Pilkkiruletin pyörittäminen onnistuu helpoimmin, jos valmiina on useampia settejä. Itselläni ahventa varten settejä on valmiina yleensä 6-7 settiä erilaisilla vieheillä. Tämä nopeuttaa avannossa olevan pilkin vaihtoa.
Olen tehnyt pilkkipulkan reunaan putket, joihin laitan setit valmiiksi. Kun vapoja pyörittää järjestyksessä, ottiviehe tulee vastaan ajallaan ja setit pysyvät selvinä ja pyytämiskunnossa. Pilkkitelakat, joissa on keskellä luotaimen paikka akkuineen ja reunoilla pilkkivavan pidikkeet, sopivat tarkoitukseen myös hyvin. Oleellista on, että setit ovat helposti käsillä ja eivät sekaannu keskenään.
Voimakkaasti värisevät vieheet ovat omiaan herättelemään uneliaita ahvenia. Tähän soveltuu mm. Rapalan Rippin’ Rap. Kalastajan Kanavan väreissä on monta hyvää väriä myös pilkille.
Itselläni on tekijämiehiltä saamieni neuvojen mukaan mukana ruletissa kaikkia viehetyyppejä eli tasapainopilkkejä, jigipilkki, pystypilkki, tapsipilkki ja pari erilaista morriviritystä. Oleellista on, että vieheet ovat erityyppisiä ja sellaisia, jotka toimivat kyseisessä vesistössä tai sen osassa. Usein vain yksi tai kaksi ruletin viehettä kuitenkin antaa raitapaitoja. Jostain syystä jo kertaalleen hyytynyt mielenkiinto herää uudelleen, kun avannossa käy erilaisia tarjouksia. Tuntuu kuin osa ahvenista näkisi ottivieheen ensimmäistä kertaa, vaikka se on uinut samassa paikassa muutamia minuutteja aiemmin.
Vavalla ja kelalla on väliä
Kelan koon ja vavan jäykkyyden sovittaminen käytettyyn vieheeseen tehostaa pilkin uittoa, tärppien havaitsemista ja kalojen tartutusta.
Pilkkivälineiden toimivuus nousee viehekierrätyksessä väistämättä tavallista pilkintää isompaan rooliin. Oleellista on, ettei uuden vieheen saaminen kalojen näkökenttään ei kestä liian kauaa. Edellinen on saatava suhteellisen nopeasti ylös ja uusi viehe samalla tahdilla alas. Liian pitkä taukoa saa ahvenparven pahimmillaan siirtymään ja kalastaja joutuu aloittamaan etsinnän uudestaan.
Uuden aallon välitykselliset pilkkikelat ovat kuin tehtyjä nopeaan vieheen vaihtoon. Edellinen saadaan kelattua vauhdilla ylös ja korvaava viehe nopeasti alas. Säätämällä kelasta puolan pyörimisherkkyyttä saadaan siimat pysymään selvinä laskuvaiheessa, jos käytössä on esimerkiksi pitkällä tapsilla varustettuja pystypilkin ja morrin yhdistelmiä.
Välityksellisiä keloja on kahta päätyyppiä. Puola saadaan vapautettua joko painonapilla tai liipaisimella. Kelatyypin valinta on pitkälti mieltymyskysymys. Jos samalla kalustolla harrastetaan esimerkiksi kirjolohen ootto-ongintaan, painonapilla puolan vapauttavat kelat ovat harkitsemisen arvoinen vaihtoehto. Niissä puola saadaan jäämään vapaaksi, kun liipaisin keloissa puola pysyy vapaana ainoastaan pohjassa sormella pidettynä.
Välityksellisissä pilkkikeloissa on liipaisimesta vapautuval puola, esimerkkinä on 13 Fishing Black Betty Free Fall Ghost.
Välityksellisillä keloilla saalis kelataan ylös avannosta. Tämä on omiaan pitämään siimat selvinä varsinkin syvemmästä vedestä kalastettaessa. Siimasopan selvitys tarkoittaa aktivoinnin valumista hukkaan. Mitä ohuempaa siimaa käytetään sitä haasteellisempaa, on myös siimojen selvittely pakkasessa.
Usein vaihtoruletissa pyöritetään paria erikokoista tasapainopilkkiä. Iso tasapaino on oma valintani aloitusvieheeksi uudella reiällä. Ison tasapainon uittamista varten hieman jäykempi vapa on paikoillaan. Voimakkaammin taipuvalla vavalla pilkin uinti helposti muuttuu ja isompien ahventen tartutus on vaikeaa. Myös siima saa tässä kalustossa olla paksumpi ja tämä puolestaan suosii hieman isommalla puolalla varustettua kelaa. Pienille pystypilkeille valitaan selvästi herkempi vapa. Light-luokitus sopii tähän. Kelaksi käy pienempi malli ja siima saa olla ohuempaa. Morrille valitaan erikoisvapa ja siima saa olla hyvinkin ohutta. Joustava vapa ja kelan kitkajarru antavat hyvin pelivaraa isommankin kalan kanssa, kunhan kalastajalla on pehmeät kädet ja oikein säädetty jarru.
Kaikuluotaimesta iso apu
Kaikuluotain ei ole välttämätön, mutta sen apua ei voi kiistää erityisesti kalojen aktivoinnissa. Vaihtoruletin pyörittäminen avannossa, jonka alla ei ole kaloja on käytännössä turhaa. Edullisinkin pilkkiluotain kertoo hyvin, onko reiän alla elämää. Toki vaihtoruletin pyöräyttäminen ilman luotaintakin kalastavalle on vaihtoehto syönnin hiipuessa. Se, ettei saalista kerry lisää, voi johtua myös siitä, että parvi on jatkanut matkaansa. Silloin paikalla ei ole raitapaitoja, joita voisi yrittää aktivoida. Kun ahvenparvi on jämähtänyt avannon alle, mutta syönti hiipuu, on olosuhde, jossa vaihtoruletti on parhaimmillaan. Mitä isompi parvi, sen helpompaa sieltä on saada uudelleenaktivoitua muutamia kaloja kierrosta kohti.
Vaihtoruletti ei ole myöskään tehokas tilanteissa, joissa ahvenet liikkuvat isomman parven sijaan esimerkiksi 3-6 hieman vauraamman yksilön pikkuparvissa. Usein nämä pienet hyökkäysketjut ovat jatkuvassa liikkeessä. Taitavakaan pilkkijä ei yleensä onnistu saamaan näistä parvista kuin yhdestä kahteen kalaa ja sen jälkeen on odotettava, milloin seuraava ryhmä osuu avannon alle. Kaikuluotain paljastaa pilkkijälle tämänkin. Usein nämä saalistavat pikkuryppäät liikkuvat hieman enemmän pohjan yläpuolella ja kiipeävät halukkaasti reippaastikin yläpuolella uitetun pilkin luo.
Luotaimen näytöltä on hyvä seurata, kuinka ahvenet reagoivat niille tarjottuihin vieheisiin. Hidas nousu vieheelle kertoo joko raitapaitojen passiivisuudesta tai siitä, että tarjous ei ole erityisen mieleinen. Vaihtoruletin aikana on tyypillistä, että pääosa saaliista tulee vain yhdellä tai kahdella vieheellä. Silti kalaa antamattomien vieheiden kierrätys avannossa tuntuu olevan olennaista.
Ruletin kierroksen osuessa tasapainonpilkkien tai reilumpien jigipilkkien kohdalle aloita kalastus jään alta ja tiputa viehettä aina muutaman vedon jälkeen alaspäin. Kun olet päässyt pohjan tuntumaan, lähde tulemaan samalla tavalla kohti jään pintaa. Veden syvyydestä riippuen 1-3 metriä on sopiva nostomäärä ennen houkutusvetoja. Siimaa voi surutta kelata nopeasti sisään syvyyden vaihdon yhteydessä. Usein tämä on omiaan aktivoimaan ahvenia.
Silloinkin, kun morri on ainoa ahvenille kelpaava viehe, syönnin hiipumista saa torjuttua käyttämällä lyhyesti vedessä muita pilkkityyppejä
Morrin pudotan yleensä suoraan hyvin lähelle syvyyttä, jossa ahvenet oleilevat. Kalastustekniikka on perinteinen hidas nosto väristyksineen. Välillä ahvenet lähtevät morriakin vastaan jo laskuvaiheessa, jolloin alas laskemisen voi pysäyttää ja jäädä odottelemaan tärppiä. Toisinaan syötillä varustetun morrin voi myös tiputtaa hetkeksi pohjaan makaamaan. Ajoittain hieman passiivisille tai varovaisille ahvenille tämä on tarjous, josta ne eivät voi kieltäytyä. Vaihtoruletti ei poista ahventen päiväkohtaisten mieltymysten huomiointia. Väärän värinen morri pyytää tyhjää, vaikka kalojen aktiivisuutta saisikin nostettua.
Vaihto pelaa kuhallekin
Kuha käyttäytyy usein hyvin eri tavalla kuin ahven. Jääräpäisyydessään ja valikoivuudessaan pienikin kuha muistuttaa paljon isoa varovaista ahventa. Kuhalle täysimittaisen vaihtoruletin pyörittäminen on turhaa. Jo pelkästään se, että kuhat liikkuvat useimmiten pienissä muutaman kalan ryppäissä muuttaa kalastuksen luonnetta.
Pilkistä kiinnostunut kuha saattaa pyöriä pidempäänkin avannon alla. Toki yhdellä pilkillä tai pilkkijigillä voi jatkaa pitkäänkin saman kuhan härnäämistä. Useimmiten se on kuitenkin tuloksetonta. Yleensä jo parin vieheelle nousun ja hylkäyksen jälkeen on aihetta vaihtaa tarjousta. Nopeus on tässä valttia kuten ahvenen pyynnissäkin. Jos kuha on ehtinyt poistua avannolta kauemmas, peli on menetetty ja on jäätävä odottamaan seuraavaa tai seuraavia saalistajia. Jos kuha on vielä paikalla, uusi viehetyyppi on mielestäni parempi valinta kuin samanlainen viehe toisessa värissä. Itselläni on myös aina kuhan pilkinnässä muutamia settejä valmiina.
Vieheinä käytän lähes yksinomaan pysty- ja jigipilkkejä. Joissakin vesistöissä, joissa tiedän kuhan kelpuuttavan usein tasureita, varustan yhden vavan sellaisella. Usein kuhalla tuntuu olevan päiväkohtaisia mieltymyksiä määrättyyn viehetyyppiin. Tämän huomaa parhaiten, kun pilkitään useamman kalastajan ryhmissä. Välillä kaikki kalat tulevat pystypilkillä ja seuraavalla reissulla samoille vesille jigipilkki voi olla ylivertainen. Silloin on perusteltua tarjota vieheen luona vierailevalle kalalle samaa viehetyyppiä toisessa värissä.
Kuhan kohdalla on syytä valita jäykähkö vapa, jotta koukku saadaan tarttumaan koviin leukaperiin. Myös siima saa olla ahvenenpilkintää paksumpaa. 0,30-0,40 mm ei ole liioittelua kitkajarrullistenkaan kelojenkaan kanssa. Kuitusiimakaan ei ole poissuljettu vaihtoehto, jos kalastetaan lauhalla säällä. Monofiilisiima sopii kuitenkin kaikkiin oloihin ja on yleisin valinta.
Pelkkä vaihtaminen vaihtamisen vuoksi ei ole avain onneen. Myös uittoa on syytä vaihdella erityisesti silloin, kun luotaimesta nähdään kalojen vierailevan pyydön luona ilman toivottua lopputulosta. Samanlaisella uitolla lopputulos on varsin todennäköisesti seuraavallakin kerralla ei toivottu.
