Luikerteleva sattumasaalis siiman päässä?

Ankeriasta ruuaksi heinäkuussa

Toimittaja Jari Rannisto

Ankerias on meidän sisävesissämme kohtuullisen harvinainen ja useinmiten sattumasaalis. Ankeriaan pyytäminen sensijaan vaatii oikean pyyntiajan, -paikan ja -tekniikan lisäksi käytännössä aiempina vuosina tehtyjä istutuksia. Kalastajan Kanavan livelähetyksistäkin tuttu ammattikalastaja ja menestyksekäs kilpakalastaja Pekka Rintamaa tuntee ankeriaan metkut. Ankerias on uhanalainen kala, joten sen pyynti on lain mukaan sallittua vain sisävesissä heinäkuun ajan, joillain alueilla pidempään. Merellä liukas luikertelija on rauhoitettu läpi vuoden. Muista ilmoittaa saamasi kala myös Omakalaan.

Oma tietämykseni ankeriaan pyynnistä rajoittuu lapsuuden kokemuksiin. Naapurin isäntä sai pitkäsiimalla ajoittain sivusaaliina ankeriaita. Tarinat vahvasta hämärässä saalistavasta salaperäisestä kalasta kiehtoivat, mutta sopivat ankeriasvedet puuttuivat. Niinpä ankeriaan pyynti jäi aina haaveiden asteelle.

Paikan valinta tärkeää

Pekka Rintamaalle ankeriaita on osunut vuosien varrella niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Pekan mukaan ankeriaat viihtyvät kivikoiden ympärillä, mutta hänen kokemuksensa mukaan saaliin kannalta parhaita alueita ovat olleet kivikoiden ympärillä olevat tasaisemmat pohjat. Kun alueelta löytyy virtaavaa vettä joen, salmen tai esimerkiksi luusuan muodossa askelmerkit alkavat olla kohdillaan. Ankeriaiden lähtö kutuvaellukselle ajoittuu kesäkuukausiin ja silloin joet ovat perinteisesti olleet tuottoisia kalastuspaikkoja. Veden syvyyden pitäisi Rintamaan mukaan vielä olla alle 5 metriä.

Ankeriaalla on hyvä hajuaisti, jota se hyödyntää saalistaessaan. Virtaava vesi levittää tuoksua ja tekee ankeriaalle helpommaksi löytää syötin. Virtaava vesi sinällään kerää alueelle ankeriaalle sopivaa ravintoa kuten pikkukalaa.

Keskipäivällä ei kannata onkia

Ankerias on hämärän saalistaja, jonka tavoittaminen keskellä päivää on täysi sattuma. Rintamaa muistelee, ettei olisi koskaan saanut ankeriasta ennen iltakahdeksaa. Paljon ankeriaita on tullut saaliiksi kuhan täkyonginnan yhteydessä.

Ankerias liikkuu ja saalistaa aivan pohjan tuntumassa, joten sinne on onkijan syötit myös saatava. Paternoster-tyyppinen viritys on hyvä ankeriaan ongintaan. Siinä paino vie syötin pohjaan, mutta ei ole kiinni syötissä. Paino on siiman päässä ja syötti tapsissa sen yläpuolella. Virtaavassa vedessä painon tulee pysyä paikoillaan. Jos tapsi on kivikkoisessa virtaavassa vedessä pitkä, se sotkeutuu varmasti kiviin. Hitaammin virtaavilla ja pohjaltaan selkeämmillä vesillä Rintamaakin käyttää täylle pidempää tapsia.

Ankeriaan kalastuksessa käytetään tukevia välineitä. Kokeneen kilpaonkijan sanoin: ”Välineiden tulee olla kaksi napsua liian järeät.” Tämä johtuu siitä, että ankerias on ensinnäkin niin vahva kala, että onnistuessaan pakenemaan kivien väliin tai alle, sitä on mahdotonta saada enää ylös. Toiseksi ankeriaan suu on todella kova. Vastanykäyksen (vastari) täytyy olla todella voimakas. Vastanykäyksen kanssa ei myöskään pidä kiirehtiä. Ankeriaalla on tapana ensin tappaa saalis ja vasta sen jälkeen syödä se.

Koukun on oltava pieni, mutta vahvalankainen. Laajakitainen n:o 10 karppikoukku on sopiva. Jos haluaa vapauttaa ankeriaita, koukun on oltava väkäsetön. ”Ankerias on niin vahva kala, että väkäsellisestä koukusta sen vapauttaminen ei onnistu”, sanoo Pekka.

Tuoksuvaa ja tuoretta syöttiä

Ankeriaalle maistuvat Rintamaan mukaan tuoksuvat syötit: ”Se ei kuulemma kuitenkaan tarkoita esimerkiksi pilaantunutta haisevaa kalaa. Sellainen ei ankeriaalle kelpaa. Sen sijaan esimerkiksi reilusti tuoksuva kuore on oiva syötti. Syötin tuoksua voi lisätä leikkaamalla sen kahtia.” Rintamaa antaa hyvän vinkin täkykalan käytöstä. Ankerias nimittäin hänen mukaansa iskee aina syötin päähän, olipa sitten kyseessä kala tai kasiainen. Hän käyttääkin syöttinä kalan pääpuolikasta. Syötti saa olla pieni. Kalan palan sijaan voi myös käyttää isoa kasiaista tai kuolleita kärpäsentoukkia.

Kotitarvekalastusta pitkäsiimalla

Pitkäsiima on kotitarvekalastajalle helpoin tapa päästä kosketuksiin ankeriaan kanssa. Rintamaalta löytyy tähänkin kalastustapaan oiva vinkki. Pitkäsiiman selkäsiimana voi käyttää verkonalapaulaa. Se vetää siiman ankeriaiden luo pohjaan. Siihen sidotaan enimmillään 1 metrin mittaisia tapseja 0,70 mm monofiilista. Syötiksi laitetaan puolikas salakka. ”Vanhan verkonpaulan saa tällä tavoin kierrätettyä, eikä sitä tarvitse heittää roskiin”, vinkaa Rintamaa.

Pekan pitkäsiimassa on 100 koukkua, mutta harrastaja pärjää 50 tai alle. Pyyntimuoto vaatii vesialueenomistajalta luvan ja 18-69-vuotiaalla on oltava lisäksi kalastonhoitomaksu maksettuna. Pitkän siiman päihin pitää muistaa laittaa tietysti liput ja merkitä pyydys yhteystiedoillaan.

Pitkäsiimaa kokiessaan Pekka nostaa ankeriaat tapseineen päivineen vesisaaviin. Hän lopettaa kalan ja irrottelee koukut vasta kalojen perkuuvaiheessa: ”Ankerias on niin liukas ja vahva kala, että veneessä sitä on turhaa ruveta tekemään.” Pekka hyödyntää haavin haavasta ankeriaan lopettamiseen, koska silloin liukkaan luikertelijan saa tiukkaan otteeseen: ”Tätä kalaa on mahdoton kolauttaa tajuttomaksi, joten paras tapa on kidusaukkojen kohdalta puukolla pää irti.”

Alle kiloinen ankerias paras ruokakalana

Pekka Rintamaalle ankerias on tuttu myös ruokapöydässä. Hänen oma valintansa on alle kiloinen kala. Yhdestä ankeriaasta syö 4-5 henkilöä. Ammatikalastajan mukaan ankerias on tukevaa evästä. Ankerias vaatii pitkän kypsennyksen matalassa lämmössä. Jos ankeriasta vertaa vaikkapa kirjoloheen, sitä on kypsennettävä huomattavasti pidempään. Rintamaa sanookin, että ihmisten mielestä pahanmakuinen ankerias onkin todellisuudessa vielä raaka. Myös suolausta on syytä tehdä pidempään. Kalastaja valmistaa itselleen ankeriasta joko savustamalla tai grillaamalla fileitä. Grillissä fileiden päälle sopii lisämausteeksi soija. Koska ankerias on hyvin rasvainen kala, pitkä kypsennys sulattaa osan rasvasta pois tehden siitä valmiina hieman kevyempää.

Tarkkana ankeriaan rajoituksissa

Ankeriaskannat ovat taantuneet voimakkaasti. Rintamaan mukaan aivan viimeisinä vuosina sisävesien kehitys näyttää kuitenkin kääntyneen. Mahdollisia syitä on monia. Ankeriaiden vaellusesteitä on purettu. Osa purkutöistä on suunnattu lohien palauttamiseksi vesistöihin, ja ankeriaat ovat hyötyneet tästä osaltaan. Euroopan rannikolla lisääntyneet lasiankeriaiden määrät voivat johtua myös esimerkiksi merivirtojen muutoksista.

Suomessakin on rajoitettu voimakkaasti ankeriaan kalastusta kalakannan elvyttämiseksi. Se on rauhoitettu vapaa-ajankalastuksessa kokonaan merialueilla, ja sisävesillä se on rauhoitettu 1. elokuuta – 30. kesäkuuta. Lainmukaista pyyntiaikaa sisävesillä on siis heinäkuu. Ely-keskusten päätöksillä rauhoituksissa voi kuitenkin olla alueellisia poikkeamia. Ankerias kuuluu ilmoitusvelvollisuuden pariin. Ilmoitus on tehtävä sekä otetuista että vapautetuista kaloista 14 vuorokauden sisällä saannista.

Esimerkiksi Pirkkalan kalatalousalueella ankeriaan pyynti on sallittua 1.5.‒30.9. vuosina 2023‒2025. Pekka Rintamaa sanoo, että Pirkkalan kalatalousalueella ankeriaan ottamisesta saaliiksi ei pidä potea huonoa omaatuntoa. Ankeriaat ovat istutettuja ja niillä edessä on useita kohtalokkaita voimalaitoksia ennen Itämerta. Alamittaa ankeriaalla ei ole.