Hauen vetouistelu

Markku Korhonen poseeraa vetouistelu hauen kanssaHauen vetouistelulla on pitkät perinteet ja tapoja harrastaa on varsin monia – on kelkkavetoa, pikkuplaanareilla uistelua, säippäuistelua, muutaman vavan suoravetoa, täsmävetoa jne. Hauenuistelun ensikontaktit saadaan usein mökkivesistöillä karikoiden tai rantojen liepeillä. Suurimmat viime vuosien muutokset tähän kalastusmuotoon ovat lähinnä tapahtuneet uusien vieheiden, uusien viehetyyppien sekä parantuneen vene-elektroniikan myötä.

Kalastussesongit

Haukea voi kalastaa melkeinpä missä päin Suomea ja sitä voi kalastaa käytännössä mihin aikaan vuodesta tahansa. Avovesikausi eteläisellä merialueella kestää tyypillisesti huhtikuusta joulukuuhun, ja koko sen ajan haukea voi kalastaa monin eri tavoin. Sisämaahan ja erityisesti pohjoiseen päin mentäessä avovesikausi lyhenee.

Merialueella haukea, erityisesti suurhaukea, pääsee uistelemaan aeimmin kuin sisävesillä ja samoin kausi jatkuu merellä yleensä pidempään kuin järvillä. Merelle pääsee periaatteessa uistelemaan myös ennen kutua, mutta harva lähtee uistelemaan ennen kutua haukea. Tällöin se on yleensä hauen heittokalastamista. Kutu on raju toimenpide kaloille eikä hauen liha ole myöskään parhaimmillaan juuri ennen ja jälkeen kudun, mutta kerättyään voimiaan, alkaa vähitellen tankkaus. Tätä voidaan kutsua yhdeksi parhaista sesongeista hauen vetouistelijalle. Hauet iskevät hanakasti vieheeseen ja kalaa löytyy laajalti. Hyvän syönnin sattuessa, voi pieniltäkin alueilta tavoittaa useita hienoja kaloja.

Kesää kohden mentäessä hauki levittäytyy entistäkin laajemmalle alueelle. Lämpimällä vedellä on suurhauet hyvä jättää rauhaan. Ruokakalaa kannattaa uistella, mutta isommille yksilöille lämpimän veden pyyntirasitus voi olla kohtalokasta eli varsinkin pitkiä väsytyksiä on syytä välttää.

Elokuun puolivälin pimenevät ja viilenevät yöt aktivoivat haukia. Vedet ovat vahvasti kerrostuneita ja pintavesien jäähtyessä, isommatkin kalat saapuvat taas kalastajien ulottuville. Merellä yleensä ensimmäinen alkusyksyn myrsky herättää. Vesi saattaa jäähtyä myräkän myötä lahtivesissä rajustikin ja yhtäkkiä aktiivista ja tankkaavaa kalaa on monin paikoin. 

Elokuun lopusta syyskuun puoliväliin hauki saalistaa paljon välivesissä ja tämä on toinen hauenuistelijan parhaista sesongeista. Selkävesien rantojen reuna-alueet, syvempien lahtialueiden penkat ja selkäkarikoiden liepeet ovat loistavia paikkoja tavoittaa todellisia mörssäreitä. Välivesiuistelu on varsin vaivatonta, kun pysytään noin 8-10 metrin syvyysalueilla ja vieheet uivat 4–6 metrissä. 

Alkusyksystä kala on kovassa liikkeessä, mutta syksyn edetessä liike vähenee ja kala valitsee itselleen suotuisan alueen. Viileässä vedessä kalan aineenvaihdunta hidastuu ja ravinto sulaa hitaasti – tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että vaikka kala tarvitsee energiaa talvea varten, syövät ne harvemmin ja sulattelevat saalistaan jopa päiviä. Aivan loppusyksystä on vielä tarjolla täsmäuistelijan sesonki lahtien monttualueilla ja salmialueilla, jonne pakkautuu syöttikalaa massoina.

Kalastusluvat

Uistelussa on tärkeää muistaa myös kalastusluvat. Kalastonhoitomaksulla ja alle 18-vuotiaat sekä yli 65-vuotiaat, voivat uistella vain yhdellä vavalla per henkilö. Jos haluaa käyttää useampaa vapaa, vaatii se aina vesialueen omistajan luvat. Isommille vesistöille on usein tarjolla yhtenäislupia, mutta uistelijan velvollisuudeksi jää selvittää, mistä ne saa hankittua, hankkia ne ja varmistua, millä alueella lupa on voimassa. Näihin voi perehtyä tarkemmin kalastusluvat ja -rajoitukset -kappaleessa.

Hauen vetouistelua porukalla

Kalastuspaikat

Kudun jälkeen loppukeväästä sekä alkukesästä kala levittäytyy laajemmalle alueelle. Haukea löytyy niin kaislikoista, nousevien uusien vihertävien kaislan versojen seasta, lahtien keskustoista, kivikoilta, selkäkareita, matalikoilta, saarten reunoilta – hyvin monipuolisista paikoista. Kalaa löytää melkein jokaisesta paikkatyypistä, mutta suositeltavaa on hakea aktiivista haukea.  Kun löytyy paikka, jossa on syövää kalaa, kannattaa vastaavanlaista paikkatyyppiä etsiä myös muualta samalta vesistöltä.

Uistelu on tähän aikaan vuodesta erinomaisen tehokasta. Uistelija pystyy haravoimaan laajoja alueita ja löytäessään ottipaikan, on syytä panostaa kyseisen paikan kalastamiseen tarkasti. Alueella, jolla on paljon pienempää haukea, on harvemmin seassa isomuksia, mutta sen sijaan hieman etäämmällä, voi mörssäreitä löytääkin. 

Elo-syyskuun vaihteessa uistelijat tavoittavat sisävesiltä hienoja kaloja viilenneistä välivesikerroksista, merellä ulkosaariston rakkolevävyöhykkeet, selkäkarit ja niiden rinteet, salmipaikat, syvemmät kaislarannat ja kasvustovyöhykkeet keräävät ruokailemaan jo syksyn ensimmäisiä suurhaukia. Aivan alkusyksystä matalista kaislikoista, on vielä suurempia kaloja vaikeaa tavoittaa, mutta syvemmät kaislikot, rinteet, karikkojen reunat ja selkäsaarten ympäristöt ovat erinomaisia kalastuspaikkoja. Lisäksi merellä välisaariston kiviset saarten reunat ja etenkin niiden rakkolevävyöhykkeet voivat tarjota mahtavia elämyksiä. 

Syksyn edettyä järvillä alkaa lähestyvä talvi näkyä alkusyksyn rajumman tankkausjakson hiipumisena. Monin paikoin saaliskalat kerääntyvät salmiin lahtien syvemmille alueille ja matalien selkäalueiden montuille. Nämä selkeät keskittymät tarjoavat monipuolista hauenkalastusta. Merellä lahtivesien kasvustovyöhykkeet, kaislikot ja yleensäkin matalat rantavedet ovat erinomaisia saalistuspaikkoja, jossa talvea varten energiaa varastoivan kalan on helppo syödä ja olla. Nämä alueet kuitenkin voivat olla haasteellisia uistella.

Aivan loppukaudesta merellä hauet asettuvat koko ajan enemmän ja enemmän takaisin kutulahtien läheisyyteen, selkeisiin salmipaikkoihin tai alueen monttuihin, johon on pakannut saaliskalaa. Sisävesillä joutuu hieman järvityypistä riippuen etsimään kalaa. Syvemmillä järvillä hauki on lähes poikkeuksetta saaliskalojen perässä syvempien alueiden rinteissä tai montuissa Mitä pitemmälle syksy etenee, sitä selkeämmin saaliskalat kerääntyvät yleensä selkien syvänteihin ja näistä paikoista löytyy usein myös hauki. Mikäli järvi on tasamatala, joutuu tekemään enemmän töitä kalojen paikallistamiseksi. Jokivesistöissä virralta suojassa olevat suvannot, kivien takuset tai rantapenkkojen muodot, ovat kalojen elinpaikkoja.  

Kalastustavat

Hauen vetouistelu on hyvin perinteinen uistelumuoto ja hauki on yhä suosituimpia kohdekaloja vetouistelijoille. Agressiivisena kalana, etenkin isompi hauki antaa hyvän vastuksen siiman päässä. Hauenuistelu on myös varsin monipuolista. Perinteisestä vaappujen ja peltien suoravedosta, plaanari ja takilauistelun kautta, pitkillä vavoilla tapahtuvaan säippäuisteluun, täsmäuisteluun sekä pehmovieheuisteluun. Jokainen näistä, vaikkakin kaikissa puhutaan hauenuistelusta, ovat varsin erilaisia kalastusmuotoja ja vaativat erilaiset välineet, vieheet sekä tekniikan. Myös kalapaikat ja paras vuodenaika kalastaa kullakin tekniikalla hieman vaihtelee.

Vaappujen ja peltien veto

Hauenuistelu suoravetovavoilla, plaanareilla ja takiloilla on perinteisesti tehty vaapuilla ja vetopelleillä. Useimmiten uistelijalla on siiman päässä 12–18-senttinen haukivaappu tai vaaksan mittainen vetopelti. Vaappu- ja peltiuistelussa etsitään ensin sopiva paikka ja sitten uistellaan se useammasta suunnasta. 

Perinteinen vaappu- ja peltiveto on parhaimmillaan loppukeväästä ja alkukesästä hauen kudun jälkeen ja uudelleen loppukesästä ja alkusyksystä vesien viiletessä. Järvien sisäselkien ja reittivesistöjen rantapenkat, saarten reunat ja karikoiden ympäristöt keräävät haukia ja uistelijan tehtäväksi jää harjoitella ajolinjat siten, että vieheet kulkevat juurikin kalojen näkökentän läpi. Vauhtia saa vesien lämmettyä olla 3,5–4,5 km/h:ssa ja välineissä voimaa, koska välillä voi siiman päähän osua isompikin yksilö. Jämäkät vetovavat, 0,40–0,45 -millinen monofiilisiima sekä riittävän pitkä puruperuke minimissään 40 senttiä. Lisäksi on hyvä olla riittävän vahvat vapatelineet vavoille.

Suoravetovavoilla uistellessa maksimivapamäärä on yleensä 4, joista kaksi vapaa asetetaan vaakatasoon ja 90 asteen kulmaan veneen kulkusuuntaan nähden ja kaksi vapaa lievästi yläviistoon, veneeseen nähden taakse tai takanurkista ulospäin suuntautuen. Lisäksi vieheet on valittava niin, etteivät takanurkan ja sivulle olevien suoravetovapojen vieheet ui samassa korossa. Tämä takaa sen, etteivät siimat mene sekaisin. Jos vapamäärää haluaa lisätä, on pikkuplaanarit tai isommat kelkkaplaanarit sekä syvätakilat syytä ottaa käyttöön. Plaanareilla levitetään pakettia ja syvätakiloiden avulla päästään taas kontrolloidusti syvemmälle.

Hauenuistelussa etäpainojen käyttö on enemmän kuin suositeltavaa. Eri painotuksilla pystytään erinomaisesti hallitsemaan eri syvyysalueita ja useammalla vavalla uistellessa painot mahdollistavat plaanarivieheiden porrastamisen. Samalla painot lisäävät vieheiden eloa käännöksissä ja painojen avulla pystyy vauhtia hidastamalla sekä nopeuttamalla vaikuttamaan myös uintisyvyyksiin matalikoiden ympärillä uistellessa.

Säippäuistelu

Säippäuistelu on myös lähtökohtaisesti perinteistä suoravetoa mukailevaa, mutta siinä vavat porrastetaan pituuden mukaan järjestykseen. Säippävavat ovat normaalikalastajalle hankalia käytettäväksi, sillä ne ovat neljästä kuuteen metriin. Tämä kalastusmuoto on kuitenkin kilpauistelijoiden suosiossa tehonsa takia. 

Täsmäuistelu

Täsmäuistelusta puhutaan tilanteessa, jossa kalat ovat paikannettu pienelle alueelle tai halutaan esimerkiksi uistella tarkasti jokin monttu. Tällöin uistelussa pyritään hakemaan vapamäärät sellaisiksi, että alueelta ei tarvitse käännöksen takia poistua, kuin mahdollisimman vähän, eli saadaan tehtyä jopa nopeita U-käännöksiä. (Normaalisti siis uistelussa käännökset pitää tehdä varsin laajoina kaarteina, jotta vieheet ja siimat eivät ole solmussa.) Samalla vieheet pyritään tarjoilemaan mahdollisimman lyhyillä siimapituuksilla ja tarvittaessa reilummillakin etäpainoilla mahdollisimman tarkasti haluttuun syvyyteen.

Esimerkiksi jos löydetään tenniskentän kokoinen huippuspotti, voi joskus olla tehokkainta tiputtaa vapamäärä kahteen ja siirtää molemmat takiloihin alle 5 metrin vapautuspituuksilla hieman eri korkoon. Tämä mahdollistaa lähes paikallaan kääntymisen ja pysymisen koko ajan niin sanotusti pelialueella. Turhat käännökset kaukana ottipaikasta vievät aikaa ja tehoja tekemisestä. 

Täsmäuistelu ei välttämättä vaadi edes takiloita, vaan myös raskaammilla etäpainoilla (100–500 grammaa) tai isoilla painouistimilla pystytään lähes samaan tekemiseen. Säippäuistelijat osaavat erinomaisesti tämän tekniikan, mutta se soveltuu myös ihan alkutaipaleen harrastajille ja perushaukivälineillä. Täsmäuistelussa tehoja voi vielä nostaa pitämällä vapoja koko ajan kädessä telineiden sijaan. Tällöin voi tehdä pieniä houkutusvetoja ja kontrolloida koko ajan tarkasti pohjatuntumaa. Eli vaikka uistelisi yksin kahdella vavalla, voi tehokkainta olla pitää toista keppiä kädessä, telineen sijaan. Tällöin kalan tartutuskin onnistuu usein paremmin kuin vavan ollessa telineessä. DSC416 kuva rajataan isoihin palloihin naruineen ja laukureineen

Täsmäuistelijan kulta-aikaa on aivan alku- ja loppukausi, kun kala on pakkaantunut keväällä mahdollisille pienille lämpimämmän veden alueille sekä loppukaudesta, kun hauki löytyy saaliskalojen perässä monttualueista. 

Shadiuistelu 

Shadiuistelu eli uistelu pehmovieheillä ja usein todella isoilla pehmovieheillä, poikkeaa muusta uistelusta paristakin eri syystä. Ensinnäkin hauen purressa pehmoviehettä, ei viehe pääse liukumaan kalan suussa ja kalan tartuttaminen vapatelineissä oleviin vapoihin on haasteellista ja toisekseen parhaat tehot isoilla kumivieheillä uistelusta saadaan olennaisesti hitaammassa vetovauhdissa. Tämän takia emme voi suositella vaappuvetoa samalla kuin uistellaan shadeillä.

Pehmovieheuistelun välineissä saa olla selkeästi enemmän voimaa ja tartuttavuutta. Vavan on syytä olla jämäkkä, monofiilisiimat kannattaa korvata kuitusiimoilla ja jarrujen on parasta olla selvästi kireämmällä, kuin perinteisessä vaappu-uistelussa. Kalastajan tehtäväksi jää löysätä jarruja heti tartutuksen jälkeen ”väsytysasentoon”. Isot vieheet tuovat myös tarpeen pidemmille perukkeille.

Pehmovieheillä uistellessa kannattaa välttää pitkiä vapautuspituuksia. Tärkeämpää on hakea tartutukseen apua mahdollisimman nopeasti haluttuun syvyyteen saadusta vieheestä. Paras työkalu shadiuistelijalle on syvätakila, jolla viehe saadaan pystysuoraan haluttuun syvyyteen, vapautuspituudet kannattaa pitää todella lyhyenä (3-5 metriä) ja takilanlaukaisija tiukalla. Tällöin tärpin hetkellä painava kuula ja napakka laukaisija auttavat kalan tartuttamisessa olennaisesti. Jos takiloita ei ole käytössä, on vapa parasta pitää kädessä ja tärpin hetkellä pystyy tekemään itse vastaiskun. Jos taas uistellaan useammalla vavalla, eikä takiloita ole käytössä, voi apua hakea raskaista etäpainoista (200–500 grammaa), joilla viehe viedään nopeasti haluttuun syvyyteen mahdollisimman lyhyillä siiman pituuksilla. 

Shadeilla uistelu on kirkkaasti parhaimmillaan passiivisille isoille kaloille aivan loppukaudesta ja heti jäiden lähdettyä. Aivan kuten täsmäuistelussa paikat haetaan tarkasti pienille alueille ja keskitetään uistelu niihin. Ja kovavieheisiin verrattuna pehmovieheillä saadaan vieheen uinti aikaiseksi todella hitaassa jopa 1-1,5 km/h vauhdissa, joka on välillä aivan ylivoimaista passiiviselle kalalle. Kala saattaa myös seurata viehettä ennen tärppiä hyvinkin pitkiä aikoja, jopa satoja metrejä. Kun vieheet ovat aivan veneen ”alla”, näkyvät ne usein myös kaikuluotaimessa, kuten näkyy myös mahdollisten suurhaukien seuriot. Keväisin kannattaa panostaa hieman pienempiin kumivieheisiin, kun sitten taas aivan loppukaudesta, voi parasta olla tarjota suurinta mitä pakista löytyy eli jopa 30–50 senttisiä kumilötköjä.

Hauen vetouistelu vieheitä

Vieheet hauen uisteluun

Lusikat ja vetopellit 

Lusikka on perinteinen hauenpyyntiväline. Lusikkauistimilla on pitkä historia ja asiantuntijat uskovat, että kultaseppien toimesta olisi lusikkauistimia tehty jo 1600-luvulla. Lusikoita on lukuisia erilaisia. Ohutpeltiset eli kevyemmät ja loivempimalliset lusikat soveltuvat painavia paremmin uisteluun. Lusikkauistimen kanssa kannattaa aina käyttää leikaria perukkeen ja siiman välissä. 

Uisteluun suunnitellut vetopellit ovat hieman ohuemmasta materiaalista valmistettuja ja suurempia ja herkemmin uivia lusikoita, jotka soveltuvat keveytensä, kokonsa ja muotonsa puolesta huonosti heittokalastukseen. 

Vaaput

Vaappu on hyvin perinteinen hauenpyyntiväline. Vaapuksi kutsutaan kalan muotoista viehettä, jossa on uintilevy ”kalan suun” alla. Tästä tulee myös uintilevyn toinen kutsumanimi: leukalappu. Uintilevyn muoto, koko ja asento vaikuttaa merkittävästi vieheen uintiin. Vaaput on mielletty monissa puheissa puhtaasti uisteluvieheiksi ja siihen ne soveltuvatkin erinomaisesti kunhan kokoa uskaltaa riittävästi kasvattaa. Vaapuissa on monipuolisuutta todella paljon – runkomuoto, leukalapun koko ja malli, uintisyvyys ja ennen kaikkea säädettävyys ovat vaappujen etuja. Lisäksi kun huomioidaan, että vaappuja saa kelluvana, uppoavana sekä kylmiin vesiin syvyytensä säilyttävinä, pystyy vaappuja käyttämään erittäin monipuolisesti. 

Pehmovieheet eli shadit

Painottamattomat kumivieheet tarjoavat ihan uuden ulottuvuuden kalastajalle. Jo hyvin hitaassa kelauksessa viehe alkaa keikuttamaan ruumistaan, vieheellä pystyy kalastamaan niin matalassa kuin painotettuna syvässäkin vedessä ja etenkin suuremmille hauille viehe oli kuin tehty. Tämä haukiviehe vaatii välineiltä enemmän kuin perinteiset hauenkalastajan uistimet. Uisteluun käytettävien haukishadien koot alkavat karkeasti noin 18 sentistä ja 50-grammasta ja päättyvät todellisiin yli 40-senttisiin monsterilötköihin, jotka painavat jopa puoli kiloa. Tämä on huomioitava vavassa sekä kelassa. Koska pehmeä viehe ei luista hauen hampaissa lainkaan, vaatii se jämäkkää vastaiskua kalamieheltä tai uistelussa riittävää vastusta takilankuulasta tai painosta.

Shadit ovat pääosin täysin koukuttomia. Ennen kalaan lähtöä nämä vieheet on koukutettava eli ne rigataan. Vieheeseen lisätään kiinnityspiste (jigiruuvi), jolla vieheen saa kiinni lukkoon. Jigiruuvin jälkeen vieheeseen kiinnitetään rigi. Pienimmät shadit (alle 20 cm) rigataan yleensä yhdellä koukulla ja tätä suuremmat kahdella ja osassa uistelurigejä on jopa kolme koukkua. Rigin alkupäässä on yleensä aina leikari, ettei kiinni jäänyt kala pääse vääntämään rigiä solmuun ja pahimmillaan repimään itseään irti koukusta.

Hauenuistelun välineet

Vapa

Hauen vetouistelu vapa

Uisteluvavan pituus on suosteltavaa olla noin 240 senttiä ja aihiossa saa olla paljon tyvivoimaa. Haukivapa saa myös kestää paljon kuormitusta varsinkin, jos uistellaan painavien pehmovieheiden kanssa. Esimerkiksi Ugly Stick Gold Tiger Tuff 240 cm 20-50 lbs tai Rhino Power Wizard 240 cm. 

Kela

Heittokalastushyrrät soveltuvat myös hauenuisteluun, mutta jos halutaan uistella useammalla vavalla, niin kannattaa harkita suoraan uisteluun suunniteltuja vapoja ja niiden kavereiksi keloja, joita löytyy esimerkiksi Daiwalta, Patriotilta, Penniltä ja monelta muulta merkiltä. Kelaan ei tarvita paljoa siimatilavuutta, joten suurimmat “lohiluokan” kelat kannattaa jättää hyllyyn, vaan kunnon kampi, hyvä jarru ja kestävyys ovat hyviä haukikelan ominaisuuksia.

Siima

Perinteisessä hauenuistelussa monofiilisiima on varsin hyvä vaihtoehto. Monofiili on monin veroin edullisempaa kuin kuitusiima ja varsinkin alussa sitä on hyvä käyttää, sillä siimasotkuilta harvoin pystytään välttymään. Kun kokemusta kertyy tai haluaa harrastaa pehmovieheuistelua, on syytä valita keloille kuitusiimat. Isokokoisia keloja ei kannata kuitusiimalla täyttää, vaan tällöin hyvä vaihtoehto on puolata keloille reilusti monofiilia pohjalle ja viimeiseksi 50-75 metriä sopivaa kuitusiimaan. Kuidun kohdalla kannattaa alkuun hieman totutella ja harjoitella jarrun säätämistä sekä tärpin jälkeen löysäämistä, jotta kalat eivät putoa väsytyksen aikana.

  • Hauen uistelu vaapuilla ja pelleillä monofiilisiima 0,45–0,50 mm
  • Hauen täsmäuistelu ja shadiuistelu kuitusiima 0,35–0,40 mm

Puruperuke 

Puruperukkeen tehtävä on suojella siimaa hauen hampailta. Uistelussa haukiperuke saa olla pitkä. Lyhyet valmisperukkeet hyllytetään heti alussa ja pyritään löytämään kaupasta minimissään 45-50 -senttisiä puruperukkeita. Ja moni uistelija onkin päätynyt ajatukseen, että perukkeet kannattaa tehdä itse, jotta saa riittävän pitkän ja juuri omaan käyttöön sopivan.  Nyrkkisääntönä voi pitää, että perukkeen mitan pitää olla minimissään kaksi kertaa käytettävän vieheen mittainen, mielellään pidempikin. Suurhauen uisteluun edes metrin mittainen peruke ei ole liioittelua, koska kookas kala saattaa siiman päässä teutaroidessaan pyöräyttää perukkeen pari kertaa kroppansa ympäri ja sen jälkeen jos se saa siiman suuhunsa, riskit kasvavat.

Uisteluperuke syntyy joko joustavasta dyneemalla pinnoitetusta hybridimateriaalista kuten Fortress Predator tai teräsvaijerista. Perukkeen toiseen päähän sidotaan järeä viehelukko ja toiseen varsinainen siima leikarin välityksellä. Hauenkalastuksessa suositeltavia solmuja ovat tuplauni- tai albright-solmu sekä viehelukon ja perukkeen väliin clinch. Teräsvaijeriperuke on syytä tehdä holkeilla. Tutustu Kalastajan Kanavan Solmukouluun.

Hauen vetouistelu vapa takilassa

Etäpainot

Hauenuistelussa etäpainoilla on paljon merkitystä. Halutun syvyyden saavuttaminen on yksi, usealla vavalla uistellessa vieheiden porrastaminen toinen ja pyytävyyttä lisäävä dippailu (nopeutta hidastamalla/pysäyttämällä vieheiden vajottaminen) kolmas. Pehmovieheuistelussa kalan tartuttaminen on haastavaa ja suoravetokepeissä, täsmäuistelussa painot voivat olla jopa puolen kilon luokkaa. Tällöin tavoitteena on auttaa kalan tartuttamista sekä  pitää siiman pituus mahdollisimman lyhyenä ja tuntuma vieheeseen mahdollsimman hyvänä.

Pikkuplaanarit

Pikkuplaanarit soveltuvat hauen vaappu- ja lusikkavetoon. Mikäli uistellaan kookkailla vaapuilla ja käytetään vielä mahdollisesti etäpainoja, on pikkuplaanarit oltava sellaiset, että ne kestävät kuormaa. Shadiuisteluun suositeltavampaa on käyttää suoravetovapoja isoilla painoilla tai takiloita, pikkuplaanareiden takaa, kumivieheet eivät tartuta kaloja kunnolla. 

Haavi 

Haukiuisteluhaavin on syytä olla ensinnäkin pitkävartinen, vankkatekoinen ja iso kooltaan. Nykypäivän kumihavashaavit ovat helppoja käyttää ja kookas haavi tuo varmuutta myös kokemattomallekin kalankäsittelijälle. Liian matalasta pussista hauki pääsee ponnistamaan ylös ja ulos. Kooltaan uisteluun sopiva haavi on kokoa XL tai jopa XXL, eli samaa kokoa “lohihaavin” kanssa. Vältä naru- tai siimahaaveja, ne vaurioittavat kalan limapintaa ja myös vieheet kiertyvät niihin ajoittain todella pahasti.

Työkalut 

Moni kalastaja ei miellä tarvitsevansa kalastuksessa työkaluja, vaan tosiasiassa kalastuksen tiimellyksessä on useita tilanteita, jossa työkalut ovat lähes välttämättömiä. Hieman kalastusmuodosta riippuen, reissussa on hyvä olla mukana vähintään puukko tai filetti, koukkupihdit, vahvat sivuleikkurit, siimasakset, yleispihdit, yllämainittu haavi, pa

ppi, mitta sekä puntari. Lisäksi näiden perustyökalujen lisäksi tarvitaan satunnaisesti monenlaisia muita työkaluja. Työkalut kulkevat monella kalalaukussa, repussa tai veneen laatikossa, mutta niiden kuljettamiseksi on erinomainen vaihtoehto myös pieni pussukka, jossa kulkee kaikki työkalut näppärästi,  aina mukana kalareissussa veneestä toiseen ja toisaalta on saatavilla helposti. 

Hauenuisteluun kannattaa ottaa mukaan vähintään seuraavat työkalut: pitkävartisen pihdit, kidanavaaja, punnitukseen vaakaa ja kalamitta. Jos koukku on pahasti kiinni ja halutaan kala silti vapauttaa tai hauen teutaroidessa vieheen koukku tarttuu käteen, on hyvä olla saatavilla riittävän vahvat sivuleikkurit. Koukunvaihtopihdit holkkipihdit, siimaleikkuri tai siimasakset ovat hyvä napata matkaan, jos oletettavissa on, että vesillä tarvitsee vaihtaa koukkuja tai perukkeita on tarpeen tehdä. Kun kalaa halutaan ottaa ruuaksi on mukana syytä olla kalapappi ja puukko sekä kylmälaukku. Hauki pilaantuu todella nopeasti yli 3 asteen lämpötilassa.

Hauen käsittelyä kannattaa treenata alusta lähtien. Haavi on tärkeä apu, samoin on hansikas ja hyvät pihdit. Tässä liplock-otteessa, jos hauki rimpuloi, on kädessä verinaarmut. Ne pystyy välttämään viiltosuojahansikkailla. Vieheiden irrottamiseen eri pihdit sopivat eri ihmisten käteen, kokeile siis erilaisia.

Mukavuutta tuova lisävaruste juuri hauenkalastukseen on “limapyyhe”, sillä saa kädet pyyhittyä, kalan käsittelyn jälkeen. Sitä tuskin voi kutsua työkaluksi, mutta se pitää kädet kuivana ja lämpimämpänä kylmälläkin säällä, vaikka kalojen ja veden kanssa joutuukin läträämään. 

Lue lisää kalastajan työkaluista.

Hauen vetouistelu elektroniikkaa

Vene-elektroniikka hauen uisteluun 

Hauen uistelussa käytettävä elektroniikka noudattaa samaa kaavaa, kuin missä tahansa uistelulajissa. Tärkein on 2D-luotain eli perinteinen kalakaiku, joka kertoo veden syvyyden ja lämpötilan sekä näyttää allaolevat kalaparvet. Mikäli käytössä on takilat, näkee 2D-luotaimella myös missä syvyydessä takilan kuula kulkee.

Autopilotti tulee tarpeeseen, jos uistellaan pitkiä päiviä tai yksin. Se mahdollistaa yksin uistelun, kun veneen ajamiseen ei tarvitse käyttää käsiä vaan pilotti hoitaa ajamisen suurelta osin, vaikka siinäkin tähystysvastuu on toki kuskilla.  Karttaplotteri kertoo sijainnin kartalla ja siihen voidaan merkata kalapaikat, kasvustojen reunat, matalikot, piilokivikot sekä vaaranpaikat, kuten karttaan merkkaamattomat karit. Lue lisää kalastajan vene-elektroniikasta.

Kalastustekniikka

Kalastustekniikka määräytyy pitkälti käytettävän vieheen mukaan. Tärkeintä on vieheen uinnin nopeuden sekä syvyyden hallinnan tunteminen. 

Vieheitä pyyntiin laskiessa onkin kiinnitettävä tarkasti huomiota vallitsevaan vauhtiin. Mikäli ajat vastatuuleen, älä nosta plotterilla näkyvää gps-nopeutta. Nopeus, jolla on merkitystä, on nopeus suhteessa veteen. Todellisen nopeuden havaitset vasta, kun laitat vetoon laskettavan vieheen uimaan veneen vierelle suunniteltua vetovauhtia. Jos viehe ei ui, on nopeutta nostetttava, lasketava tai viehettä viritettävä. 

 

Katso lisää hauen vetouistelusta täältä: Hauen uistelua Säkylän Pyhäjärvellä, Hauen uistelu, Suurhauen uistelu, Hauenuistelua shadeillä Kemijoella.

Tutustu muihin hauen kalastusmuotoihin: Hauen heittokalastus, Hauen täkyonginta, Ismete, Hauen perhokalastus