Silakka

Toimittaja Niko Satto

Silakka on Itämeressä elävä parvikala ja tärkeä ravintokala monelle isommalle kalalle. Ennen vanhaan tätä mainiota kalaa syötiin lähes viikoittain suomalaisten ruokapöydissä, nykyään se ei ole niin yleistä. Silakka on yhä tärkeä saaliskala ammattikalastajille. Silakkaa voi litkata keväällä ja syksyllä silloilta sekä veneestä ja osa pyytää silakkaa verkoilla. Onko sinulla silakkatietous hallussa? Nyt voit ottaa perustiedot haltuun tästä erinomaisesta ruokakalasta Viikon kalan puitteissa.

Silakka on Itämeressä elävä parvikala ja sillin alalaji. Se on pienempi ja vähärasvaisempi kuin silli, vaikka biologisesti ne ovat samaa lajia. Kaupallisessa käytössä silli ja silakka erotetaan rasvaprosentin perusteella. Yli 10 painoprosenttia rasvaa sisältävät ovat yksilöt sillejä, sitä vähärasvaisemmat silakoita.

Silakka on kaupallisen kalastuksen tärkein saaliskala. Suomen silakkasaalis vuonna 2022 oli 68 miljoonaa kiloa. Se on kuitenkin lähes puolet vähemmän kuin kymmenen vuotta aiemmin. Suomen silakkasaaliista syödään kotimaassa vain 4-5 prosenttia. Pyydettyä silakkaa hyödynnetään mm. kirjolohen kasvatuksessa rehuna.

Tuntomerkit

Silakka on pitkulainen ja littana kala. Sillä on pienehköt, kirkkaan hopeiset suomut, jotka irtoavat helposti kalaa käsiteltäessä. Selkäväri vaihtelee sinertävän ja vihreän sävyistä joskus ruskehtavaan ja mustaan.

Oikeastaan ainoa kala, johon silakan voi sekoittaa, on kilohaili. Kalat erottaa silittämällä vatsaa peräevät etupuolelta: kilohailin vatsan suomut tuntuvat käteen teräviltä, silakan vain vähän karheilta. Silakan silmä on suurempi kuin kilohailin. Varmin tuntomerkki on, että silakan vatsaevät sijaitsevat selkäevän keskikohdan paikkeilla, kun kilohailin selkäevän etureuna on vatsaevien tasalla.

Vapaa-ajankalastajat saavat kilohaileja saaliikseen vain harvoin, sillä kilohailien esiintymisalue on paljon silakkaa ulompana saaristossa.

Katso silakan tunnistamiseen liittyvä video

YouTube player

 

Lisääntyminen ja kasvu

Planktonia ravinnokseen käyttävä silakka on pääasiassa kevätkutuinen. Enemmistö yksilöistä kutee touko-kesäkuussa. Muutama prosentti koko silakkakannasta on kuitenkin syyskutuista.

Saalissilakka on tavallisesti 14–18 cm pitkä, joskus jopa 30–40 cm. Normaalikokoinen silakka painaa 30–100 grammaa. Silakan Suomen ennätys on 726  grammaa.

Kalastusrajoitukset 

Silakalla ei ole alamittaa eikä vapaa-ajankalastajalle ole asetettu silakkaa koskevia pyyntirajoituksia. Mikäli jollain vesialueella on kalastus kielletty tiettynä aikana tai ympäri vuoden, rajoitus koskee luonnollisesti myös silakan kalastusta.

Litkaaminen muistuttaa ongintaa, ja huolimatta siitä, että litkauksessa käytetään heittämiseen soveltuvaa kela-vapasettiä, laji kuuluu jokaisenoikeuksiin. Joskus painon paikalla käytetään kuitenkin viehettä mahdollisten petokalojen toivossa. Silloin litkaaminen edellyttää kalastonhoitomaksun maksamista niiltä, jotka ikänsä puolesta ovat siihen velvoitettuja.

Kalastus

Silakkaa litkataan yhdessä siimassa olevilla kirkkailla koukuilla ilman vieheitä ja syöttejä.

Koska silakka syö planktonia, sitä ei pyydetä syöttiongella vaan litkalla, jossa on useita kirkkaita koukkuja. Litkaamista voi harrastaa veneestä tai sillalta – edellyttäen, ettei sillalta kalastamista ole nimenomaisesti kielletty. Vavan mittainen koukkulitka lasketaan suorana veteen litkasiiman päässä olevan painon avulla.

Kun vavassa alkaa tuntua värinää, odotetaan hetki ennen kelaamista, jotta useampaan koukkuun tarttuisi kaloja. Jos värinää ei ala tuntua, kannattaa vaihdella pyyntisyvyyttä, jotta parvi löytyy. Parhaimillaan yhden ruokailukerran kalat saa parilla litkan laskulla. Lue silakan litkauksesta lisää.

Silakkaa voi pyytää myös verkoilla. Verkkokalastajan on syytä huomioda vesialueen omistajan määrittämät silmäkoot, rajoitukset ja verkkoluvat.

Silakka ruokana

Silakka on monipuolinen ruokakala. Sitä voi muun muassa paistaa, savustaa, käyttää uunikalana sekä suola- tai mausteliemikalana sillin tavoin.

Isoon silakkaan oli aiemmin kertynyt niin korkeita dioksiinipitoisuuksia, että ne ylittivät EU:n elintarvikkeissa salliman rajan (8 pg/g). Viimeisten kymmenen vuoden aikana pitoisuudet ovat kuitenkin pienentyneet alle puoleen ja syöntirajoituksia on kevennetty.

Lue tuoreet uutiset silakasta:

Silakka on pulskistunut

Kalan syöntisuositukset pysyivät ennallaan, silakka joutui tarkkailulistalle

Lapsille, nuorille ja hedelmällisessä iässä oleville suositellaan edelleen enintään 1–2 kertaa kuukaudessa ison silakan syöntiä.

Silakka on pehmeä kala, joka perataan muista kaloista poiketen yleensä sormin. Pää irrotetaan ja vatsa avataan etusormella. Selkärangan irrottamalla saa käytännössä ruodottomia silakkapihviaineita.

Silakkareseptejä

Nyt tutustutaan herkullisiin silakkaresepteihin, joita Kalaruoka.fi:n kalakokit Kristiina ja Roy on teille taikonut:

Savusilakkatahna

Halsterisilakat ja kasvisnyytit

Tacomaustetut silakat airfryerissa & smetana-salsadippi

KOLME syytä valita silakka ruokapöytään:

1. kilohinnaltaan yksi halvin kotimaisista kaloista sekä ilmainen kalastettava kalastuslupien osalta
2. helppo perattava: pää irti ja suolet ulos työntämällä peukalo vatsaonteloon avaten sen samalla
3. soveltuu todella moneen ruokaan ja tilanteeseen sekä valmistuu nopeasti

Kalaruoka.fi:stä löydät lisää maukkaita silakkareseptejä.

Tiesitkö?

Hapansilakka (ruots. surströmming) on ruotsalainen perinneruoka, joka on suola-vesiliuoksessa olevaa käynyttä silakkaa. Hapansilakka valmistetaan käyttämällä kalaa aluksi 1–2 kuukauden ajan tynnyreissä, minkä jälkeen käymisprosessia jatketaan metallisissa purkeissa. Tynnyrissä käymisen ja tinapurkissa tapahtuvan käymisen annetaan kestää yhteensä puolesta vuodesta jopa vuoteen.

Hapansilakkaa pidetään yhtenä maailman oudoimmista ja ällöttävimmistä ruokalajeista. Sen haju onkin erittäin voimakas. Makua monet pitävät kuitenkin herkullisena.

 

Viikon kalaa mahdollistaa Maa- ja metsätalousministeriö ja kalastonhoitomaksuvarat