Tyhjien kalareissujen opetukset

Vältä nämä virheet

Toimittaja: Tomi Valkamaa

Aina ei voi kaikki sujua niin kuin on ennalta suunnitellut. On päiviä, kun kalaa ei vain jostakin syystä löydy tai sitten niille ei kelpaa mikään. Joskus sitä on vain innoissaan suunnitellut ja valmistellut asiat omasta mielestään täydellisesti, mutta kun kalastus alkaa, niin huomaakin, että tätä asiaa ei tullut otettua huomioon. Tällaisiltäkin reissuilta voi kuitenkin oppia aina jotakin. Hattu kourassa kotiin palatessa onkin syytä yrittää hieman analysoida, miksi kävi näin. Teemana tyhjien reissujen opetukset on mainio, sillä se koskettaa aivan varmasti jokaista kalastajaa.

Säädän ne sitten veneessä

Monestiko on käynyt niin, että reissun ainut kala sattuu tulemaan juuri ensimmäisen tai ensimmäisten heittojen aikana? Tietenkin juuri silloin olet ollut kaverin kanssa kalassa ja jostain syystä olet vielä siinä vaiheessa räpeltänyt omia kalastusvehkeitäsi heittokuntoon, kun kaveri jo pyytelee haavia. Miksi näin? Varsinkin juuri hiljaisina päivinä kalapaikalle saapuminen voi hetkeksi aktivoida petokaloja. Veneen saapuessa paikalla vedenalainen maailma järkkyy ja aiheuttaa pikkukaloissa pakoreaktion ja muuta liikehdintää, joka usein aktivoi petokalat hetkeksi veneen ympäriltä kymmenien metrien päähän. Samalla alueella päivän aikana liikuttaessa ei välttämättä enää tapahdu samanlaista reaktiota, kun yllätysmomentti on jo poissa ja kalojen rauha poissa. Tällaisina päivinä ensimmäiset heitot voivat olla päivän tärkeimpiä ja onnistumisen avain on vain se, että olet jo kotona tai rannassa laittanut kalastusvälineesi heittokuntoon.

Aina ne on tästä ennenkin napannut

Jälleen saavut tyhjin käsin kotiin ja manailet mielessäsi, miksei vakiokalapaikaltasi tullut kalaa. Olit kyllä havainnut, että vesi oli ollut siellä normaalia sameampaa ja käynyt läpi kaikki räminäkuulalliset, neonväreissä hohtavat pyytimet tuloksetta. Päiväsi olisi voinut pelastaa se, että olisit rohkeasti lähtenyt luottopaikaltasi etsimään kirkkaampaa vettä tai painottanut kalastuksen todella matalaan, johon valoa siivilöityy edes hieman.

Yksi varteenotettava vaihtoehto olisi ollut myös kalastaa aivan kaislikon tai kasvillisuuden reunoja, mikäli veden samentuminen on tapahtunut vasta äskettäin. Kasvillisuuden välissä on yleensä selkeästi vähemmän virtausta ja siellä voi edelleen olla jäljellä kirkasta vettä. Samea vesi luo petokaloille todella hämärät olosuhteet jo muutaman kymmenen sentin, jopa senttien syvyydessä. Saalistus muuttuu hankalaksi ja kalat passivoituvat tai vaihtavat paikkaa kirkkaamman veden alueelle, mikäli se on mahdollista.

Kohoa tuijottaessa mieli lepää

Talvella on mukava suunnitella avovesikauden onkimisia ja mihin lajiin satsaisi tällä kertaa. Mielessä pyörivät kaikenlaiset uudet metkut tietyn kalalajin suhteen ja toiveena tietenkin saada edes muutama lajin yksilö ylös kauden aikana. Kun mietteissä on päädytty esim. suutarin onkimiseen, niin sitä innoissaan hommaa kaikenlaista tilpehööriä ja mäskejä, mitkä sopivat juuri suutarille. Todellisuudentaju katoaa ja loppujen lopuksi sitä kuvittelee vesistöissä olevan vain juuri niitä lajeja, mitä tavoittelee.

Vesien lämmettyä ”sopiviksi” alkaa onkipaikan mäskäys juuri niillä tähän tarkoitukseen parhaiten sopivilla seoksilla ja alkaa odotus, milloin tuoksut houkuttelevat ensimmäiset kohdekalat mäskille. Parin mäskäyskerran/-päivän jälkeen päätät tohkeissasi mennä ensimmäistä kertaa kokeilemaan tarkkaan harkittujen hankintojesi toimivuutta. Syöttiä koukkuun asetellessa kaikki on vielä hienosti ja ollaan jännän äärellä. Heität syötin veteen ja jäät tuijottamaan kohoa, melkein välittömästi kohoa viedään pinnan alle. Pulssi kiihtyy, kun uskot varmaksi ensimmäisen suutarin nielleen syötin. Oho, tulikin vain pieni särki. Todellisuus lajin helppoudesta murenee, kun irrottelet sadatta särkeä koukusta hyttysten inistessä ja mäkäräisten purressa palasia nahastasi.

Suunnitellessa ei tule aina mietittyä kaikkea loppuun asti ja kaikkea ei edes voi tietää, mutta on hyvä huomioida myös muut kalastuspaikan lajit. Varsinkin se, miten voi välttää muiden kuin kohdelajin saamisen. Vai voiko?

Sidon sen sitten veneessä…

Ollaan ahvenia kalastamassa ja vihdoinkin on löytynyt hyvänkokoista kalaa. Kaverin siiman päässä jumputtaa jo iloisesti ja harmiksesi huomaat oman siimasi liehuvan tuulessa tukevan tärpin seurauksena. Ei kun sitomaan uutta rigiä tai peruketta siiman päähän.

Epäonneksesi on sateinen loppusyksyn iltapäivä ja valoa riittää juuri tarvikkeiden löytämiseen, mutta solmujen tekeminen muuttuu hankalaksi, varsinkin kun lasitkin jäivät kotiin. Muutenkaan ei oikein tule mieleen, miten se solmu tehtiinkään. Yhtään hommaa ei nopeuta se, että tuuli pyörittää kohmeisessa kädessä olevaa siimanpätkää kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Vihdoin saat kaiken kuntoon ja nouset jatkaaksesi kalastusta, niin kaveri ilmoittaa, että syönti loppui jo. Oli kuitenkin ehtinyt saada kymmenkunta ahventa haaviin.

Usein kalaan lähdettäessä on jonkinlainen ajatus mitä, missä ja miten kalastetaan. Silloin kalastukseen voi valmistautua jo kotona tekemällä esim. muutamat rigit valmiiksi, jolloin sellaisen voi tarvittaessa vaihtaa nopeasti ja helposti. Muutenkin solmut kannattaa opetella tekemään tyynessä ja valoisassa sisätilassa niin hyvin, että ne menee lähes silmät kiinni, silloin ne on helpompi tehdä myös kurjassa kelissä.

Vaihtamalla paranee?

Vastaan tulee päiviä, kun tuntuu, ettei mikään kelpaa kaloille. Silloin tulee helposti käytyä kaikki rasiat läpi ja tiettyyn rajaan asti vaihtoralli voi olla hyvinkin kannattavaa. Viimeistään siinä vaiheessa, kun luotto kalan saamiseen alkaa hiipua eikä kalastukseen keskitytä riittävällä tarkkuudella, kalastusta kannattaisi jatkaa jollakin tutulla, kovan luoton omaavalla vieheellä.

Koko päivän kestävään vieheralliin kuluu paljon tehokasta kalastusaikaa (viehe on vähemmän vedessä kuin vaihdossa) ja tämä osaltaan heikentää saalista. Mikäli tällaisena päivänä kala sattuu syömään vain pienen hetken, niin siiman päässä saattaa juuri silloin olla täysin väärä viehe tai olet veneen pohjalla raapimassa päätä seuraavaa ottipeliä valitessa. Samalla on taas huipputilanne päällä, kun kaveri on vaihtanut viehettä vain pariin otteeseen ja ilmoittaa, että nyt tärähti kunnolla ja pääset haavimieheksi. Lupaat myös irrottaa kalan, että kaveri pääsee heti heittämään, kun sillä on ottipeli siiman päässä. Totta kai siellä on heti toinen kala kiinni ja kyselet jo, mistä löytyy samanlainen viehe, että voit vaihtaa sellaisen myös itsellesi…

Kelaatko monotonisesti autopilotilla

Kuten edellä jo hieman viittasin, yksi olennainen asia on myös kalastamisen huolellisuus. Kun tunnit kuluvat, tärppejä ei kuulu ja usko alkaa hiljalleen horjua, heittelystä tulee helposti vain laiskaa sinne tänne roiskimista. Viehettä kelataan veneelle autopilotilla samalla, kun mietitään jo saunaa ja illallista. Juuri näinä hetkinä mitataan kuitenkin se todellinen tekeminen. Passiivinen kala ei välttämättä iske huolimattomasti uitettuun pyytöön, vaan se vaatii tarkkoja pysäytyksiä, oikeanlaista rytmiä ja jatkuvaa viehetuntuman ylläpitoa. Sen sijaan, että vaivut epätoivoon, yritä pitää fokus jokaisessa heitossa. Kun maltat uittaa sen luottovieheen huolella loppuun asti aivan veneen vierelle, saattaa se päivän pelastava tärppi tulla juuri silloin, kun sitä vähiten osaat odottaa. Sama sääntö koskee tietenkin myös kalapaikkojen koluamista: heitä mieluummin harvemmat paikat huolella läpi kuin pompi hutiloiden ja hätäillen paikasta toiseen.

Pienillä asioilla merkitystä

Lopulta kyse on yksinkertaisista asioista, joilla säästyt paljolta manailulta – ja siltä, että joudut vain haavimaan kaverin kaloja oman kalastuksen sijaan. Kun vehkeet on viritetty, rigit ja perukkeet solmittu kasaan jo kotona valoisassa, et menetä päivän tärkeimpiä ensimmäisiä heittoja tai lyhyttä syöntipiikkiä kohmeisin sormin säheltäessä. Vesillä puolestaan vaaditaan pelisilmää: jos se iänikuinen vakiopaikka on yllättäen samentunut, pitää osata reagoida ja etsiä kirkkaampaa vettä pelkän tottumuksen varassa jankkaamisen sijaan.

Samanlaista realismia tarvitaan onkiessa, jotta kohdekalan sijaan koukkuun tunkevat särkiparvet eivät tule täytenä yllätyksenä. Ja kun syönti on tiukassa, unohda vieheralli – loputon vieheiden vaihtaminen syö vain tehokasta kalastusaikaa, joten jos kohtuullinen vieheiden vaihtaminen ei tuota tulosta, on viisainta luottaa siihen tuttuun ja turvalliseen ottipeliin ja keskittyä sen uittamiseen mahdollisimman tarkkaan. Pienellä ennakoinnilla ja olosuhteiden lukemisella pidät oman siimasi kireällä.