Kuhan uistelupaikat kartalla

Kaupallinen yhteistyö: Karttaselain

Toimittaja: Jari Rannisto

Käsitys kuhasta on muuttunut vuosikymmenien aikana runsaasti. Oman lapsuuteni aikoihin puhuttiin salaperäisestä kuhasta. Lajin liikkumista ja käytöstä pidettiin kummallisena. Tietämys kuhasta on lisääntynyt. Ymmärrystä on osaltaan lisännyt myös kalastuselektroniikan kehitys. Samaan aikaan kuha on levinnyt ja sitä on ihmisten toimesta levitetty monille uusille vesille. Kesä tarjoaa uistelijalle kuhassa miellyttävän yhteistyökumppanin. Saaliistakin saa kaiken kukkuraksi maittavan aterian. Vaan mistä löytää kuhaa vetämällä uistinta?

Kun kartalta aletaan miettiä kuhan uisteluun sopivia alueita, on ensin hyvä tuntea perusteita kuhan käytöksestä. Kuhan kutu rytmittää alkukauden kalastusta. Kutu käynnistyy veden lämmön noustessa yli 10°C, tavallisesti lämmön asettuessa noin 12-15 asteeseen.

Heti kudun jälkeen naaraat siirtyvät pois kutualueilta, mutta koiraat jäävät vartioimaan mätiä muutamiksi viikoiksi. Monilla vesialueilla on voimassa kuhan kalastuksen ajallisia rajoituksia turvaamassa kutua ja myös kutupaikkaa vartioimaan jääviä koiraita.

Koiraiden poistuessa kutualueilta alkaa viehekalastajien huippukausi, joka kestää alkusyksyyn asti. Senkin jälkeen kuhaa saadaan uistelemalla, mutta vaikeuskerroin lisääntyy jonkin verran.

Kudun ajankohta vaihtelee samanakin vuonna paljon vesistön mukaan. Pohjoisessa kutu ajoittuu luonnollisesti myöhempään ajankohtaan. Myös naapurijärvissä kudun ajankohta saattaa poiketa merkittävästi. Matalat sameavetiset järvet, joissa kutualueetkin ovat nopeammin lämpenevien lahtien alueella, saavuttavat kutulämpötilat aikaisemmin. Syvemmässä ja kirkasvetisemmässä järvessä kuhalle mieluisat lisääntymislämpötilat voidaan saavuttaa vasta viikkoa-paria myöhemmin.

Kaikki kuhat eivät kude joka vuosi. Kutualueiden ulkopuolella on siis aina kalastettavia kuhia ja kuteneet, yleensä isokokoisemmat naaraat siirtyvät näille alueille ensimmäisinä. Kutulahtien ulkopuolella olevat selkien hieman matalammat reunat tarjoavat uistelijoille otollisia aloituspaikkoja.

Kuha pitää lämmöstä

Kuhan optimilämpötila asettuu kesäuimarille mieluisiin lukemiin. Kasvu on nopeimmillaan yli 20 °C lämpötiloissa. Kuhalle suotuisa lämpötila-alue yltää 27-28 °C asti. Meidän vesistöissämme ei tarvitsekaan käytännössä olla huolissaan, että vesi olisi liian lämmintä.

Kerrostuneissa vesissä kuha on lämpöhakuinen kala. Kuhaa onkin jokseenkin turha etsiä harppauskerroksen alapuolelta. Pidempään samasta suunnasta käyvä tuuli siirtää isommilla selillä lämmintä pintavettä tehokkaasti. Tuulen alla olevalle reunalle kertyy paksumpi kerros lämmintä vettä ja vastakkaisella reunalla pintavesi on viileämpää ja lämpimän veden kerros on ohuempi. Oikein kova tuuli ja todella jyrkät rantapenkat saattavat aiheuttaa jopa kumpuamista, jolloin viileämpää vettä alkaa nousta pinnan tuntumaan asti. Kuhaa tällainen alue ei miellytä. Sen sijaan tuulen alla olevan reunan lämmin vesi ja tuulen sinne kuljettama pikkukaloille sopiva ravinto tekevät kuhalle olosuhteet otollisiksi. Usein tuulen alla olevalla vyöhykkeellä myös vesi on sameampaa, mikä sekin suosii kuhaa.

Ensimmäinen hyvä ohjesääntö onkin uistella tuulenpuoleisia selän reunoja. Kartalta nämä ovat helposti löydettävissä, kun tiedetään tuulen suunta. Etsi Karttaselaimelta alueita, joihin vallitseva tuuli puhaltaa. Vielä parempi tilanne on, jos saman suuntainen tuuli on puhaltanut muutamia päiviä peräkkäin. Kun Karttaselaimelta löytyvät syvyyskäyrät eivät kulje liian tiheässä ja syvyyttä on 4-10 metriä, alkukaudelle kokeilemisen arvoinen alue on haarukassa.

Kuha on parvikala ja yleensä alueelta, josta tavoitat kuhan, on myös muita ottihaluisia. Usein kuhat asettuvat tuulen alla tiettyjen syvyyskäyrien alueille, vaikka saalistaisivat välivedessä. Esimerkiksi valtaosa kuhista voi päivystää 6-8 metrin vedessä. Seuraamalla syvyyskäyrää saat asiaan helposti selvyyden. Jos ensimmäinen lenkki ei tuota tärppejä, voit tehdä seuraavan lenkin hieman matalammassa tai syvemmässä vedessä ja katsoa muuttuuko tilanne. Jos käytössä on plaanereita, kannattaa huomioida myös tulevatko kalat syvän vai matalan puolelta.

Karttaselaimesta löydät syvyyskäyrät. Usein loivahko penkka tai penkassa olevat tasaisemmat hyllyt ovat hyviä ottialueita. Virtaukset lisäävät aina alueiden houkuttelevuutta. Pitkille salmimaisille alueille muodostuu aina tuulien ja jokien aiheuttamia virtauksia. Sen takia ne ovat aina kokeilemisen arvoisia.

Ravinto houkuttaa

Virtaukset ovat pikkukaloille kuin seisovia pöytiä. Ne voivat pysytellä lähes paikoillaan ja hyödyntää virran kuljettamaa ravintoa. Kuhalle tällaiset alueet sopivat, jos alueelta löytyy sille riittävästi vettä. Vuolteet, koskien loppuliu’ut ja virtaavat salmet houkuttelevat kaikki pikkukaloja. Isot salakka- ja särkiparvet ovat vakiovieraita näillä alueilla. Joskus nämä alueet ovat liian pienimuotoisia tai ahtaita uisteluun. Silloin kun uistelu onnistuu, kuhan saaminen saaliiksi on todennäköistä. Usein kuha nousee jokisuihin ja koskipaikkojen alapuolelle hämärässä ja oleilee niiden ulkopuolella valoisaan aikaan. Järvien virtaavat salmet tarjoavat uistelijalle päiväsaikaankin kokeilemisen arvoisen ottipaikan. Jos käytössä on kaikuluotain, se paljastaa onko alueella täkykalaparvia. Tämä kielii alueesta, jolla myös kuhat viihtyvät.

Helteillä syvän päältä

Kesähelteillä kuhat hakeutuvat usein väliveteen ja asettuvat syvänteiden reunoille tai jopa syvänteiden päälle. Keski- ja loppukesällä kuhalle on tyypillistä myös hissiliike. Päivällä kalat oleilevat syvemmällä, mutta valon määrän vähentyessä niiden aktiivisuus lisääntyy ja ne nousevat ylemmäs vesikerroksessa. Auringon laskettua kuhien tavoittaminen aivan pinnasta on tavallista.

Toinen kokeilemisen arvoinen paikka tähän vuodenaikaan ovat syvän selän keskellä olevat matalikot, joiden päällä on riittävästi vettä uisteluun. Usein tämä tarkoittaa 3-6 metrin syvyistä aluetta. Tällainen paikka on usein tyhjä auringon paistaessa ylhäältä, mutta pimeässä kuhia nousee aivan patin päällekin. Syvempien matalikoiden päällä kuhat voivat oleilla myös päiväsaikaan. Pimeän laskeuduttua kuhat nousevat loppukesän lämpiminä iltoina jopa aivan pintakalvoon.

Valon rajamailta

Kuhan silmä on sopeutunut vähässä valossa näkemiseen. Kuha hakeutuu mielellään hieman hämärämpiin olosuhteisiin.  Valon määrään vaikuttaa veden kirkkaus ja kuinka jyrkässä kulmassa valon säteet tulevat. Kuha voi itse vaikuttaa valon määrään sukeltamalla syvemmälle vesikerroksessa tai etsimällä varjopaikkoja. Syvemmälle sukeltaessaan kuha haluaa lämmintä vettä suosivana lajina pysyä kuitenkin harppauskerroksen yläpuolella. Selkävesiltä kuhat löytyvät päiväsaikaan usein jonkin matkaa näkösyvyyden alapuolelta.

Toinen vaihtoehto on etsiä varjoisia paikkoja. Jyrkät penkat, korkeat mäet, sillan aluset ja vastaavat paikat voivat tarjota sellaisia. Varjoisat paikat vaihtuvat päivän kulun myötä. Karttaselaimesta löytyvistä syvyyskäyristä voit etsiä alueita, joissa käyrät kulkevat tiheässä. Kun yhdistät tähän auringon aseman, voit miettiä sopivia alueita. Uistelussa tämä tarkoittaa usein hyvin tarkkoja ajolinjoja pienehköllä alueella.

Paikat muistiin

Kalojen ottialueet säilyvät vuodesta toiseen samoina. Kalastajan on tietenkin ymmärrettävä vuodenaikojen ja sään merkitys. Lähtökohtaisesti olosuhteiden ollessa samankaltaiset kalat löytyvät samantapaisilta alueilta. Usein ottialueiden keskellä on pienempiä huippupaikkoja. Kun merkitset tuoreeltaan kalojen ottipaikkoja Karttaselaimeen, nämä alueet alkavat hahmottua aina paremmin.

Kuhaa uistellaan usein hämärässä ja joillakin järvillä auringonlaskua seuraava tunti on kiivainta ottiaikaa. Uistelijoiden lisäksi vesillä on myös verkkokalastajia ja muita kiinteiden pyydysten käyttäjiä. Valoisassa nämä pyydykset ovat helposti erotettavissa, mutta valon vähentyessä tilanne muuttuu. Kiinteiden pyydysten merkitseminen kartalle valoisan aikaan onkin suositeltava tapa. Merkinnät voi halutessaan helposti poistaa reissun jälkeen Karttaselaimelta. Rysien ja vastaavien ammattikalastajien käyttämien pyydysten kohdalla tämä ei välttämättä ole tarpeellista, koska pyydykset ovat samoilla paikoilla pitkiä aikoja.

Kartalle voi merkitä muitakin vältettäviä alueita. Joskus pohjaan tarttunut verkon pätkä, vanha ankkurinaru tai veteen uponnut hako voivat tuottaa kerta toisensa jälkeen pohjatärppejä. Varoitusmerkki Karttaselaimella voi säästää turhilta viehemenetyksiltä ja helpottaa uistelua. Kymmenen metrin uistelulinjan muutos riittää yleensä ongelmien välttämiseen.

Syksyllä syvälle

Vesien alkaessa jäähtyä syksyllä kuhat suuntaavat syvempään veteen. Syvissä järvissä kuhat painuvat kalastuksen kannalta liiankin syvälle. Alamittaiset kalat vammautuvat kelattaessa ylös syvyyksistä. Matalimmissa, maksimissaan 10 metriä syvissä järvissä uistelu syvänteiden liepeillä hitaasti ja lähellä pohjaa tuottaa edelleen saalista. Merellä uistelu salmialueilla antaa välillä hyvinkin saalista.

Kartta täyteen hyötykäyttöön

Uistelussa vieheet ovat koko ajan vedossa. Jatkuvasti näkyvillä oleva kartta on silloin kätevä. Heittokalastuksessa karttaa tarvitaan lähinnä siirtymien aikana. Karttaselaimen Plus-versiossa näkyvistä järvi- ja merikarttojen syvyyskäyristä saa parhaan tehon irti, kun matkapuhelinta varten hankkii telineen, jossa pitää Karttaselainta koko ajan näkyvissä. Kädet vapautuvat veneen ohjailuun tai soutamiseen ja pystyt esimerkiksi seurailemaan kunnolla syvyyskäyriä ja näet samasta sovelluksesta myös uistelunopeutesi.

Katso myös kuhanjigaajan kalapaikkavinkit.

Katso kuhanuisteluvinkit videolta.