Tutkijat toivovat ryhtiliikettä lohisaaliiden ilmoittamisessa
Omakalan tilastoissa kirittävää
Toimittaja Jari Rannisto
Lakisääteisen saalisilmoituksen piti tuoda tutkijoille tarkkaa tietoa kalakantojen tilasta, mutta alku on osoittautunut haastavaksi. Vaikka ilmoitusvelvollisuus koskee lukuisia kalalajeja, esimerkiksi Euroopan merkittävimmän lohijoen saaliista ilmoitetaan Omakala-palveluun vain murto-osa. Mistä ilmoitusvaje johtunee, ja miksi ankeriastilastot yllättivät tutkijat positiivisesti?
Ilmoititko sinä lohen tai taimenen Omakalaan?
Kalavesien ja kalakantojen kestävä käyttö on noussut yhä tärkeämmäksi asiaksi. Istutusten tuloksista ja erilaisen säätelyn vaikutuksista tarvitaan lisää tietoa. Yksi tärkeä lähde on kalastajilta saatava palaute. Palautetta on aiemmin kerätty lähinnä kyselyillä, mutta monia kalalajeja koskeva ilmoitusvelvollisuus tarjoaa paremman ja tarkemman työkalun päätöksenteon tueksi.
Kalastajien saalista koskeva ilmoitusvelvollisuus astui voimaan 1.1.2024. Velvollisuus koskee yli 16-vuotiaita kalastajia, ja kalalajeista sen piirissä ovat lohi, järvilohi, taimen, ankerias, nieriä Kuolimosta, Saimaalta sekä muualta Vuoksen vesistöalueelta pyydettynä, harjus merialueella sekä sisävesissä leveyspiirin 65°00′N eteläpuolella pyydettynä, kyttyrälohi ja tuoreimpana 1.2.2026 alkaen turska. Lakisääteinen ilmoitus on tehtävä myös edellä mainittujen lajien alamittaisista ja vapautetuista yksilöistä. Omakalan mobiilisovellus kehitettiin helpoimmaksi tavaksi tehdä saalisilmoitus. Velvollisuuden voi täyttää myös Omakala.fi-sivuston kautta tai Luken päivystävän puhelinpalvelun kautta.
Ilmoitusvelvollisuuden kautta tallennettua tietoa on tarkoitus käyttää tutkimuksessa, kalakantojen kestävän käytön suunnittelussa sekä päätöksenteon tukena. Harvemmin esiin tuleva asia on kuitenkin se, että ilmoitusvelvollisuus on suoraan peräisin EU:n tiukentuneista säännöistä koskien kalastuksen valvontaa.
Tornionjoki paljastaa ilmoitusvajeen
Todellisten saalismäärien ja palveluun ilmoitettujen saaliiden määrän vertailu koko maassa on haastavaa. Yksi parhaista vertailukohdista saadaan Tornionjoen lohisaaliista. Tornionjoella lohisaaliiden tilastoinnista on pitkät perinteet. Lohien nousumääriä arvioidaan kaikuluotainseurannalla, mikä antaa hyvää ja varsin luotettavaa arviota kannasta. Nousulohien määrästä ei voida kuitenkaan vetää suoria johtopäätöksiä vuosittaisista saaliista.
Eräksi otettu ja vapautettu lohi on ilmoitettava Omakalaan 14 vuorokauden kuluessa saannista.
Omakalaan ilmoitetut saaliit on tarkoitettu tutkijoiden apuvälineeksi. Tavallinen kalastaja ei niitä pääse seuraamaan. Kalastajan Kanava pyysi Tornionjoen lohi-ilmoitukset Omakalasta vuosilta 2025 ja 2026 tietopyynnön avulla tarkoituksena selvittää, kuinka hyvin ilmoitusvelvollisuus toteutuu.
Tornion-Muonionjoen vapaaehtoiseen lohitilastoon vuodelta 2026 on kirjattu ilmoituksia 885 kappaletta. Vuoden 2025 saalispäiväkirjaan ilmoitettujen lohien määrä on 815 kappaletta. Ilmoitukset tilastoon ovat vapaaehtoisia ja ne palvelevat pitkälti kanssakalastajia kertomalla, mistä, milloin ja millä lohia on saatu saaliiksi. Nämä ilmoitukset eivät liity mitenkään lakisääteiseen ilmoitusvelvollisuuteen, mutta antavat jonkinlaisen vertailukohdan.
Omakalan kautta Luonnonvarakeskukselle tulleet ilmoitusmäärät Tornionjoen lohista ovat merkittävästi pienempiä. Vuodelta 2025 ilmoituksia lohista on tullut 403 kappaletta ja vuonna 2026 (10.9. mennessä) vielä vähemmän eli 277 kappaletta. Suuremmasta nousulohien määrästä huolimatta kalastajat ovat raportoineet kauden 2026 olleen haastava. Lohenkalastuskausi Tornionjoella päättyi tänä vuonna 25.8. ja saaliin ilmoitusvelvollisuuden takarajaksi on säädetty 14 vuorokautta, eli 10.9. mennessä kaikki ilmoitusvelvollisuuden piirissä olevien Tornionjoen saaliiden olisi pitänyt olla perillä.
Vertaamalla näitä lukuja keskenään huomataan, että Omakalan kautta ilmoitettiin vuonna 2025 noin puolet vähemmän lohia kuin vapaaehtoiseen lohitilastoon saatiin. Vuoden 2026 osalta suhde on vielä huonompi. Omakalan 277 kappaleen lukema vastaa alle kolmannesta lohitilastoon ilmoitetuista 885 kappaleen määrästä. Vielä huonompi suhde on, kun ilmoitusmääriä verrataan arvioituun Suomen puolelta saatuun lohien kokonaissaaliiseen.
Euroopan merkittävimpänä lohijokena ja rajajokena Tornionjoen kalastus on erityisasemassa. Kalastusta säätelee rajajokisopimus. Euroopan unionin kautta tulee jäsenvaltioille velvollisuus kerätä tietoja esimerkiksi lohien kohdalta. Tornionjoen saaliiden, jokeen nousevien lohien ja mereen vaeltavien smolttien määrä on oleellinen osa tätä viranomaistyötä.
Tornionjoelta saatu lohisaalis jakautuu vapakalastuksen, lippoamisen ja perinteisen kulkuverkkokalastuksen kesken. Näistä vapakalastusta rannalta tai veneestä on merkittävin ja sen saalisosuudeksi on arvioitu noin 80 % kokonaissaaliista.
Vuoden 2025 osalta Rajajokikomission sivuilla julkaistun selvityksen mukaan arvio Tornionjoen kokonaislohisaaliista oli 5 886 kappaletta. Arvio koostuu Suomen puolelta saadusta 4 770 lohen saaliista ja Ruotsin puolelta pyydetyksi arvioiduista 1 116 lohesta. Omakalan 403 ilmoitusta vastaa 8,4 % arvioidusta Suomen puolen saaliista. Vuonna 2026 Omakalaan tulleiden ilmoitusten määrä laski reilut 30 %, vaikka vapaaehtoisessa lohisaalispäiväkirjassa näkyy nousua. Virallinen arvio tämän kauden Tornionjoen lohisaaliista valmistuu myöhemmin.
Luonnonvarakeskuksen arviot lohisaaliista perustuvat kyselytutkimuksiin. Tornionjoen yhteisluvan lunastaa Luken erityisasiantuntija Ville Vähän mukaan noin 10 000 henkilöä. Näistä 1 500 henkilölle lähetetään kysely, jossa tiedustellaan muun muassa saadusta lohisaaliista. Vähä kertoo vastausaktiivisuuden olevan kohtuullisen hyvä. Hän huomauttaa kuitenkin, että yhteislupa-alue ei kata koko Tornionjoen Suomen puoleista aluetta, vaan kalastusta tapahtuu myös muualla joella. Kysely on tärkeässä roolissa kokonaislohisaaliin arvioinnissa.
Lue Mikä on Omakala?
Rajajoen haasteet ja ristiin menevät tilastot
Liekö Itämeren rajoituksilla positiivisia vaikutuksia Tornionjoen ja Muonionjoen nousumääriin?
Saaliin ilmoitusvelvollisuuden osalta epäselvyyttä aiheuttaa lisäksi se, että kyseessä on rajajoki. Osa lohensoudun aloitus- ja rantautumispaikoista on Ruotsin puolella. Kalastuslain mukaan Tornionjoella kalastettaessa ilmoitus on tehtävä Suomen puolella maihin tuodusta saaliista tai Suomen puolella harjoitettavasta kalastuksesta saadusta saaliista. Jos soudun lähtöpaikka ja sen jälkeinen mahdollinen rantautumispaikka ovat Ruotsin puolella, asia saattaa hämmentää kalastajaa. Tämän vahvistaa myös maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Tapio Hakaste ja toteaa, että saaliin maihin tuontipaikka ratkaisee ilmoitusvelvollisuuden. Hänen mukaansa ministeriössä ollaan tietoisia tämänhetkisestä tilanteesta, jossa vain pienestä osasta Tornionjoen saaliista tehdään ilmoitus. Nykyisellä ilmoitusaktiivisuudella Omakala ei pysty korvaamaan Luken Tornionjoen kalastajille tekemiä kyselyitä, ja käytännössä joudutaan tekemään päällekkäistä työtä kokonaissaaliin selvittämiseksi.
Luken erityisasiantuntija Ville Vähä valottaa myös Kolarin kunnan ylläpitämiä lohitilastoja. Hän kertoo turistien olevan innokkaampia ilmoittamaan päiväkirjaan saaliitaan kuin paikallisten: “Kalastajien aktiivisuudessa on myös isoja vuosittaisia eroja. Lisäksi innokkuus ilmoittaa isoja kaloja on suurempi kuin pienten lohien osalta.” Tilastot tarjoavat siis jonkinlaista vertailukohtaa, mutta luotettavaa arviota lohien saalismääristä niiden perusteella ei voida tehdä.
Nousulohien määrän kaikuluotaustietojen osalta on Vähän mukaan myös hyvä huomata, että luotaimet sijaitsevat 100 kilometriä jokisuulta. Luotainten alapuolisella alueella lohia saadaan saaliiksi, ja osa lohista myös kutee tällä alueella. Kalojen nousumäärien tilastoinnissakin on siis jonkin verran epätarkkuutta.
Lajeissa isot erot – ankeriaan ilmoittajat yllättivät
Kuva: Ankeriaat Maretariumissa.
Kaikki epävarmuustekijätkin huomioiden nykyinen järjestelmä ei näyttäisi Tornionjoen lukujen valossa toimivan toivotulla tavalla. Vain pieni osa saaduista lohista tulee ilmoitetuksi. Kysyimme Luken erikoistutkija Mikko Olinilta lohijokien ilmoitusaktiivisuuden parantamisesta ja tilanteesta muiden lajien osalta. Olinin vastauksesta paljastuu, että ilmoitusaktiivisuudessa näyttäisi olevan isoja eroja kalalajien välillä.
Erikoistutkija Olin epäilee lohijokien heikon ilmoitusaktiivisuuden syyksi sekä tiedonpuutetta että myös sitä, että ilmoittaessaan saaliinsa vapaaehtoisiin lohisaalispäiväkirjoihin kalastajat kuvittelevat tehneensä velvollisuutensa. Olin avaa kaavailuja tilanteen parantamiseksi: ”Suunnitelmissa on parantaa lohijokien saalisilmoitusten tilannetta integroimalla ilmoitus jollain tavalla kalastuslupaan.”
Yleistä ilmoitusaktiivisuutta voidaan Olinin mukaan selvittää vertailemalla Omakala-palvelun saalismääriä valtakunnalliseen kalastuskyselyyn. ”Tätä varten valtakunnallisen kalastuskyselyn saalisarviot pitää ensin muuntaa lukumääriksi, mikä lisää epävarmuutta”, toteaa Olin.
”Jos verrataan vuoden 2025 Omakala-palvelun saalismääriä uusimman eli vuoden 2024 valtakunnallisen kalastuskyselyn saalisarvioihin, niin taimenista olisi ilmoitettu 7 % arvioidusta kokonaissaaliista, lohista 10 %, järvilohista 34 %, ilmoitusvelvollisista harjuksista 5 % ja ilmoitusvelvollisista nieriöistä 15 %. Ankeriaita ei kalastuskyselyn mukaan saatu lainkaan, mutta Omakala-palveluun niitä oli ilmoitettu yhteensä 334 kappaletta vuonna 2025”, tiivistää Olin.
Olinin mukaan ilmoituspuute näyttäisi koskevan erityisesti lohijokia, taimenia ja harjuksia. Sen sijaan järvilohien ja saimaannieriöiden kohdalla tilanne on parempi. Ankeriaan kohdalla Olin pitää tilannetta jopa erinomaisena.
”Vaikka ilmoitusaktiivisuudessa on toivomisen varaa kappalemäärien suhteen, nykyisistä ilmoituksista tutkijat ovat tyytyväisiä tarkempiin tietoihin pituudesta, painosta, pyyntiajankohdasta, -alueesta ja -välineistä”, summaa Olin.
