10 tapaa kalastaa loppusyksystä
Jäiden tuloa odotellessa kerkeää vielä kalaan
Toimittaja: Jari Rannisto
Varsinkin eteläisessä Suomessa talvien saapuminen ja pilkkijäiden tulo on siirtynyt vuodenvaihteeseen tai sen yli. Rannikoilla pilkkijäitä on saanut useimpina vuosina odotella pitkälle keskitalveen. Tämäkin vuosi ennätyslämpimine syksyineen antaa odotuksia pitkään jatkuvasta avovesikaudesta. Rannalta kalastavalle loppusyksy tarjoaa yllättävän paljon mahdollisuuksia eri kalalajien suhteen.
1. Silakkaa silloilta
Silakka saapuu syksyllä rannikon tuntumaan kutemaan. Ennätyslämmin syksy ja lämpiminä pysyneet rannikon vedet ovat lykänneet silakoiden saamista myöhempään. Isompia salmia ylittävät sillat ovat kokeilemisen arvoisia. Useimmin silakoita tapaa salmista, joista on selkeä, syvempi yhteys ulkomerelle. Silloilta kalastamiseen voi liittyä rajoituksia. Huomaa myös esimerkiksi veneliikenne.
2. Saalista salmista
Ahven ja kuha saapuvat rannikkovesien viilentyessä pikkukalaparvien perässä aivan mantereen tuntumaan. Virtaavat, hieman syvemmät salmet ovat kuhien mieleen. Isojen särkikalaparvien paikallaolon näkee usein pintakäynneistä vielä aivan loppukaudestakin.
3. Laituripilkintä toimii ilman jäitä
Särkikala- ja ahvenparvet hyödyntävät molemmat mielellään laitureiden tarjoamaa suojaa. Pikkukalat saavat suojaa koskeloita ja merimetsoja vastaan. Ahvenet puolestaan pääsevät hiipimään saaliin tuntumaan varjoista. Ahvenet pysyttelevät satamissa jäiden tuloon asti. Jos alueella ei ole kalastuskieltoja, laituripilkintä on usein tehokas tapa saaliin hankintaan. Joskus pilkkikausikin on avattu jäiden tulon jälkeen laiturilta pilkkimällä, kun jäät eivät ole vielä kantaneet kalastajaa.
4. Meritaimenta rannikolta
Vesien jäähtyminen alle 10 °C:seen on yleensä rajapyykki, jonka jälkeen meritaimenen kalastus rannalta käsin alkaa antaa saalista. Tuulelle avoimet rannat, joiden ulkopuolelta kohtuulliselta etäisyydeltä löytyy syvää vettä, ovat kokeilemisen arvoisia. Jos rannalta pystyy näkemään kauas ulkomerelle, ollaan todennäköisesti potentiaalisella alueella. Laji ei ole helppo, mutta parhaimmillaan palkinto on sitäkin hienompi. Tasapohjaisen, piirteettömän rannan vedenalainen maailma ei taimenta tai sen ravintoa houkuta. Pohjakasvillisuus ja kivikot tekevät rannasta taimenen kannalta mielenkiintoisemman. Rantaa kohti käyvä tuuli on usein saaliin edellytys.
5. Viileän veden ongintaa
Usein onkiminen yhdistetään lämpimiin vesiin ja hienoihin ilmoihin. Syksyn viilenevät vedet saavat kalat vaeltamaan talvehtimisalueille, mutta syömistä ne eivät lopeta. Järvissä särkikalat suuntaavat lämpimämmän veden perässä syvänteisiin lämpötilan saavuttaessa +4 °C. Merialueilla salmiin, sisälahtiin ja mataliin jokisuihin voi kasaantua valtavia kalaparvia, joista onkijakin saa saalista. Lahnat ja säynävät voivat parhaimmillaan olla isoja. Seassa on usein myös matoon nappaavia ahvenia.
6. Syvänteet ja montut haltuun
Rannalta kalastajan kannalta syvänteet ovat usein heittokantaman ulottumattomissa. Ahkera karttojen selaaminen saattaa paljastaa sopivia alueita pienvesiltä tai myös isommilta vesistöiltä. Pitkäheittoiset vieheet tai pohjaonkilaitteet voivat tuottaa yllättävästi saalista. Rannikolla kuhat tavoittaa usein syvemmistä poteroista. Sisävesillä täkykalat sekä niitä seuraavat ahvenet ja hauet löytyvät useimmiten juuri monttujen läheltä, mistä ne etsivät ympäristöään lämpimämpää vettä.
7. Hiekkarannalle myös loppuvuodesta
Rannikon hiekkarannoilta ei marras–joulukuussa enää auringonottajia tai piknikillä olijoita tapaa. Taimenen kalastajalle tai siian onkijalle nämä alueet tarjoavat kuitenkin saalismahdollisuuksia. Syyssiian onginta on kevätkalastusta oikukkaampaa, mutta ajoittain hyvistäkin saaliista kuuluu huhuja. Kahluusaappaat tai -housut helpottavat erityisesti hyvin loivien rantojen kalastusta. Hiekkapohja on huomattavasti kivikkoa mukavampi kahluualusta. Loivilla pohjilla pitkät heitot ovat kahlaamisen lisäksi usein oleellisessa roolissa. Hieman pidemmät vavat yhdessä pitkälle lentävien vieheiden kanssa lisäävät saalismahdollisuuksia. Usein parhaat alueet sijoittuvat kohtaan, jossa matalampi ranta-alue taittuu selvästi syvemmäksi. Pelastusliivit kahlatessa eivät ole liioittelua, koska apua ei välttämättä ole tarjolla. Muista, että rasvaevälliset taimenet ovat rauhoitettuja.
8. Ahventa ja haukea laitureilta
Laiturit, aallonmurtajat ja muut rakennelmat, jotka mahdollistavat pääsyn kasvustovyöhykkeen ulkopuolelle, ovat rannikolla ahvenen ja hauen kalastajan toivelistoilla. Varsinkin kaislikot ovat usein niin tiheitä, että niiden läpi kalastaminen rannan puolelta on mahdotonta. Laiturit ja muut rakennelmat mahdollistavat usein kalastuksen kasvuston ulkoreunoja pitkin alueilla, joissa kalastaminen ilman venettä olisi muuten mahdotonta. Huomaa kuitenkin, että osassa venesatamia kalastus on kielletty laitureilta. Sama pätee uimarantoihin. Noudata määräyksiä.
9. Jokisuiden syksyiset kuhat
Kuhaparvet nousevat syksyllä rannikolle vetensä laskeviin jokisuihin ja jokiin ruokailemaan. Rannalta kalastavalla on mainiot mahdollisuudet tavoittaa apajilta ruokakaloja. Tarkista aina kalastuksen luvallisuus. Esimerkiksi rannalta kalastamiseen hyvin sopivalla Porvoonjoella kalastus on sallittu 15.8.–30.11. välisenä aikana vain Porvoon kaupungin erityiskalastusalueella.
10. Istutuslammilta herkkuja joulupöytään
Kirjolohi on istuta ja ongi -lampien yleisin hoitokala. Se ei viileää vettä säikähdä. Näillä pienvesillä rannalta kalastaminen on usein ainoa vaihtoehto. Saalismahdollisuudet riippuvat näillä paikoilla aina istutuksista. Jos viimeisestä istutuksesta on kulunut kauan, saalismahdollisuudet heikkenevät.
Rannalta kalastettaessa on aina huomioitava ranta-asukkaat. Toisten pihoille tai laitureille ei ole mitään asiaa, vaikka asukkaat juuri sillä hetkellä eivät olisikaan paikalla.
Kalastusrajoitus.fi-palvelusta on myös tarkistettava kalastusta koskevat rajoitukset, rauhoitusajat ja -alueet. Syksyllä rauhoitusalueita on ajalla 15.8.–30.11. voimassa tavallista enemmän erityisesti jokien suualueilla. Palvelusta selviää myös, vaatiiko kalastus erillisen luvan hankinnan vai pärjäätkö kalastonhoitomaksulla.
Rannoille jätetyt siimanpätkät ja muut roskat voivat koitua eläinten kohtaloksi. Muoviroskien häviäminen luonnosta kestää useimmissa tapauksissa kymmenistä satoihin vuosiin. Silloinkin lopputuloksena on ravintoketjuihin päätyvää haitallista mikromuovia. Vie siis roskasi aina pois kalaretkiltä. Luonto ja kanssakalastajat kiittävät!
