Itämeri liian makea kampelalle, Lapissa se lisääntyy järvessä

Kuuloluut paljastivat kalan elinympäristöt

Toimittaja: Anssi Leppänen

Euroopankampela on lähes kadonnut Suomen rannikolta, koska Itämeren vesi on sille liian makeaa lisääntymiseen. Uuden kansainvälisen tutkimuksen mukaan sama laji näyttää kuitenkin lisääntyvän täysin makeassa vedessä Pulmankijärvessä Suomen ja Norjan rajalla.

Kampela on matala ja litteä pohjakala, joka makaa pohjalla kylkiasennossa silmät ylöspäin suunnattuina. Suomen rannikon kampelakanta on vuosikymmenien ajan ollut tutkijoille arvoitus. Suomenlahden kampelasaaliit romahtivat 1980-luvulla noin 90 prosenttia. Selitys löytyi vasta, kun vuonna 2018 Itämeren kampeloista kuvattiin uusi laji, itämerenkampela (Platichthys solemdali). Ulkoisesti lajit ovat lähes identtisiä, mutta ne lisääntyvät eri tavoin. Euroopankampelan mätimunat kehittyvät vapaana vedessä syvillä ulappa-alueilla, kun taas itämerenkampela kutee pohjaan vajoavia munia matalammille rannikkovesille. Euroopankampelan munat tarvitsevat onnistuakseen yli 11 promillen suolapitoisuuden.

Helsingin yliopiston tutkijat analysoivat vuosikymmenten aikana kerättyjen kampeloiden kuuloluista eristettyä DNA:ta ja havaitsivat, että euroopankampela oli aikanaan Suomenlahden runsain kampelalaji, mutta se on lähes kokonaan hävinnyt. Lajin lähimmät kutualueet ovat Gotlannin itäpuolella, ja poikaset kulkeutuivat Suomenlahdelle syvien merivirtojen mukana. Kun vedenlaatu kaukaisilla kutualueilla heikkeni, poikasten tulo Suomeen tyrehtyi. Siksi uusi havainto Pohjois-Lapista on yllättävä. Pulmankijärven tutkimuksessa ovat mukana myös itämerenkampelan aikanaan kuvanneet tutkijat Paolo Momigliano ja Juha Merilä.

Tutkimus: Kampela voi lisääntyä makeassa vedessä

Utsjoen ja Norjan Tanan rajalla sijaitsevassa Pulmankijärvessä asustaa ainutlaatuinen kampelakanta. Vaikka euroopankampela on lähtökohtaisesti merikala, on sen havaittu hakeutuvan usein jokisuihin ravinnon perässä. Tähän saakka lajin on uskottu hoitavan lisääntymisensä aina suolaisessa merivedessä.

Pulmankijärvi on aikoinaan ollut Jäämeren vuono. Vesistö kuitenkin kuroutui makeavetiseksi järveksi edellisen jääkauden jälkeen. Järvi on edelleen jokiosuuden kautta yhteydessä Jäämereen, joten kampeloille löytyisi vaellusreitti suolaiseen veteen. Pulmankijärvessä on havaittu kampeloita jo ainakin 1970-luvulta lähtien. Silloisen tiedon mukaan kalojen uskottiin hakeutuvan mereen lisääntymään, mutta uusi tutkimus osoitti asian olevan toisin.

Vaikka havainto kampelan lisääntymisestä makeassa vedessä on uusi, tutkimusryhmässä mukana ollut Helsingin yliopiston professori Kimmo Kahilainen muistuttaa, että näin on voinut olla jo pitkään. Asiaa ei vain ole aiemmin tutkittu. Nyt Pulmankijärvestä pyydetyistä yksilöistä suurin osa oli sopeutunut makean veden elämään. Tutkimuksen otos on kuitenkin niin pieni, ettei sen perusteella voi tehdä varmoja johtopäätöksiä. Niinpä Pulmankijärvessä eläviä kampeloita ei esimerkiksi voi vielä määritellä omaksi lajikseen.

Kahilainen näkee yhtenä jatkotutkimuksen aiheena sen selvittämisen, löytyykö muita Pulmankijärven kaltaisia elinalueita, joissa euroopankampelaa esiintyy. Ainakin Norjassa on useita samalla tavalla vuonosta järveksi muuttuneita alueita, joissa kampeloita tiettävästi elää.

Kampela ei tosin ole Norjassa kovin arvostettu kala, mikä voi vähentää mahdollisuuksia jatkotutkimuksiin, pohtii Kahilainen. Koska lajin kaupallinen kalastus on vähäistä, tutkijoille ei kerry sitäkään kautta lisää tutkimusaineistoa.

Kuuloluut keskiössä

Pulmankijärven kampeloilta tutkittiin niiden kuuloluiden kemiallisia ominaisuuksia, ja kalojen perimää verrattiin merialueilta lähtöisin olevien yksilöiden perimään. Kuuloluuanalyysit osoittivat, että osa Pulmankijärven kaloista on elänyt koko elämänsä makeassa vedessä. Tutkijat päättelivät tämän osoittavan, että kalat voivat myös lisääntyä makeassa vedessä. Toisaalta järvestä löytyy myös yksilöitä, jotka analyysin mukaan ovat eläneet osittain meri- tai murtovedessä. Alueelta löytyy siis elinkierroltaan erilaisia kampelayksilöitä.

Tulokset eivät vielä selitä sitä, miten juuri Pulmankijärven kampelat ovat onnistuneet lisääntymään poikkeavissa olosuhteissa. Tutkimus ei myöskään paljasta sitä, pystyvätkö makeassa vedessä elävät kampelat ja merivedessä elävät yksilöt lisääntymään keskenään. Kimmo Kahilaisen mukaan tämä voisi olla yksi looginen jatkotutkimuksen aihe.

Tutkimus: Thais Ferreira-Araújo, Petri Kemppainen, Susanne E. Tanner, Patrick Reis-Santos, Bronwyn M. Gillanders, Kimmo K. Kahilainen, Juha Merilä ja Paolo Momigliano. Evolution, 2026. Lähde: Helsingin yliopiston tiedote 15.10.2026.