Fiksu kalastaja on vesistönsä supersankari

Toimittaja: Jari Rannisto

Keskikesän lämmenneet vedet kutsuvat vesille, ja nyt onkin paras aika suunnata kalaan – erityisesti ruokakala mielessä. Nyt saat neuvot, mitä kaloja kesällä kannattaa pyytää, miten saalis käsitellään laadukkaasti ja millaisilla välineillä uusi harrastaja pääsee helpoiten alkuun. Fiksu kalastaja on vesistönsä supersankari, joka nauttii lähiruoasta, parantaa kalavesiensä tilaa pyytämällä kaloja monipuolisesti, valikoi ja muistaa aina viedä roskat mennessään.

Tuhannet järvet ovat monille suomalaisille itsestäänselvyys. Kun tähän vielä liitetään laajat jokaisenoikeudet, olemme moniin muihin kansakuntiin verrattuna poikkeuksellisessa asemassa. Kalastajien näkökulmasta maamme tarjoaa loistavat mahdollisuudet harrastukselle, ja puhtaiden vesien ansiosta saaliistakin voi nauttia turvallisin mielin.

Kesäaika tarjoaa kalastukselle loistavat puitteet. Kesä on nimittäin kalojen kiivainta kasvukautta, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että ne ovat aktiivisia ravinnonhankinnassaan. Puitteet kalastukselle ovat siis kohdallaan, mutta kalastajan on hyvä huomioida muutamia asioita.

Tainnuta, verestä ja jäähdytä nopeasti

Ensinnäkin on muistettava muutamia kalojen käsittelyyn liittyviä asioita. Lain mukaan saaliiksi otettava kala on lopetettava välittömästi. Toinen yhtä tärkeä asia on verestää kala, jotta lihan laatu ja maku pysyvät hyvinä. Lisäksi kalastajan on huolehdittava kylmäketjusta, eli lopetettu kala pitää saada viilennettyä nopeasti. Helpoimmin tämä onnistuu kylmälaukun ja kylmävaraajien avulla.

Veneen laitaan tai rantapenkkaan viritettävä kelluva sumppu on vaihtoehto, jossa kalat pysyvät hengissä verestykseen saakka. Vanha perinteinen muoviämpäri ei ole lämpimässä toimiva ratkaisu kalojen säilyttämiseen. Kalat tukehtuvat kuoliaaksi lämpimässä vedessä minuuteissa, ei suinkaan tunneissa – kuten moni olettaa. Ämpäriratkaisu ei myöskään täytä lain kirjainta eikä tuota laadukasta raaka-ainetta ruoanlaittoon. Kiertovesisumpuissa on syytä pitää veden kierto päällä, jos kaloja aikoo sinne laittaa. Toinen mainio tapa on laittaa iso haukihaavi veneen vierelle, laidan yli, jolloin haavin pussi ylttää pitkälle veteen ja kalat mahtuvat uimaan haavissa ja veden vaihtamisesta ei tarvitse huolehtia.

Kesävesien monipuolinen lajikirjo

Kesällä kalastajille on tarjolla runsaasti pyytämiseen sopivia lajeja. Onkimalla saalista tulee lähes takuuvarmasti. Ahven, särki, lahna ja monet muut särkikalat kuuluvat tavallisiin saaliskaloihin. Vieheitä heittelevälle tai vetouistelevalle tarjolla on yleisimmin ahventa, haukea ja kuhaa. Lohikalat liikkuvat yleensä syvemmällä viileässä vedessä ja ovat tavoitettavissa uistelemalla syvätakiloiden ja isompien painojen avulla. Näiden osalta on syytä muistaa, että monin paikoin rasvaevälliset kalat on vapautettava välittömästi vedessä ilman kuvauksia ja muita mittausmanöövereitä, jotta lain kirja täyttyy.

Lämmin vesi vaatii kalastajalta vastuullisuutta

Lämpimään veteen liukenee vähemmän happea kuin kylmään. Mitä isompi lämpötilaero on, sitä suuremmaksi nousee myös happipitoisuuksien ero. Vedestä kidusten kautta happea ottaville kaloille ero voi olla merkittävä. Kylmää vettä suosiville lohikaloille vähäisempi hapen määrä yhdistettynä optimialueen yläpuolella olevaan lämpötilaan on nopeasti kohtalokasta, erityisesti fyysisen rasituksen yhteydessä. Tämän takia koskikohteissa kalastus kielletään usein veden lämmön ylittäessä 20–22 °C:n rajan. Myös muut, paremmin lämpimään veteen sopeutuneet lajit kärsivät samasta ilmiöstä. Tämä on hyvä huomioida kalaan lähdettäessä ja pyydyksiä valittaessa. Lue lisää suurkalojen kesälomasta.

Lämpimän veden aikaan kalastus on parasta kohdistaa mahdollisuuksien mukaan ruokakokoisiin yksilöihin. Jos kalat on tarkoitus ottaa ruokakäyttöön, nopea verestys ja viilennys ovat avainasemassa, koska kalan lihan lämpö on jo pyyntihetkellä korkea.

Vapautettaville kaloille rasitus lämpimässä, vähähappisemmassa vedessä on raju. Alamittaiset kalat on lain mukaan vapautettava kunnosta riippumatta. Nopea vapautus vedessä kalaan käsin koskematta on paras vaihtoehto. Vapautettavat isot yksilöt joutuvat melkoisen rasituksen alle, ja riski niiden menehtymiseen vapauttamisesta riippumatta on kohonnut. Tavallisista lajeistamme erityisesti kuha on yllättävän herkkä laji. Vapautetun kalan uimaan lähteminen veneen viereltä ei ole mikään tae sen selviämisestä. Useat ammattikalastajat ovat raportoineet kelluvista suurkuhista suosituilla täsmäkalastusjärvillä helteillä.

Liveluotaimien yleistyminen on mahdollistanut valikoivan pyynnin, ja osa kalastajista jahtaa vain suuria kaloja. Usein tähän kalastusmuotoon liittyy C&R-pyynti (Catch & Release), eli saaliiksi saadut isot yksilöt vapautetaan takaisin vesistöön. Lämpimän veden aikaan riski vapautettujen kalojen menehtymiselle on kuitenkin selvästi korkeampi kuin viileämmässä vedessä. Koska liveluotaimilla voidaan arvioida kalojen kokoa vähintään kohtuullisesti, lämpimän veden aikaan on suositeltavaa kohdistaa pyynti pienempiin ruokakoon yksilöihin. Isommilla yksilöillä on tärkeä rooli lisääntymisessä ja kestävien kalakantojen ylläpidossa. Isot kuhat ja hauet pitävät osaltaan kurissa myös särkikalakantoja ja hauki myös vahvasti säännöstelee omaa kantaansa, eli syö pieniä lajitovereitaan.

Syksyllä viilenevät vedet tarjoavat huomattavasti otollisemmat olot valikoivalle pyynnille. Vapautettavien kalojen mahdollisuudet selvitä rasituksista ovat silloin selvästi paremmat. Todellinen supersankari jättää heittämättä vieheen helteellä eteen osuvalle jättikuhalle ja säästää kalan pyydettäväksi viileämmässä vedessä.

Saimaan altaalla lohikalojen täsmäpyyntiä ei pitäisi harjoittaa lainkaan, sillä luotaimista ei vielä näe onko kyse äärimmäisen uhanalaisesta järvilohesta vai rasvaevättömästä taimenesta. Jos tällaisen kuitenkin saa siiman päähän, lienee kaikille kalastajille selvää, että kala vapautetaan pikimmiten – mittaamatta, nostamatta veneeseen, vedessä, pihdeillä ja mielellään koskematta kalaan.

Käsittele kalaa fiksusti

Isoja yksilöitä saadaan kalastuksessa myös ilman liveluotaimia, ja kalastaja voi haluta vapauttaa näitä yksilöitä. Onnistuneeseen vapautukseen liittyy muutamia yksinkertaisia perusperiaatteita. Kalan väsytykseen käytetty aika on hyvä minimoida. Mitä pidempään kalaa uitetaan, sitä enemmän maitohappoa muodostuu kalan elimistöön ja sitä huonommat ovat selviytymisen edellytykset. Kalan irrottamisen koukusta pitäisi tapahtua nopeasti ja mieluiten vedessä. Haavissa kala voidaan pitää vedessä koko ajan, ja irrottamista helpottavat työkalut, kuten sopivat pihdit, nopeuttavat asiaa. Jos kala halutaan valokuvata, se nostetaan kastelluin käsin pikaisesti ylös ja lasketaan sen jälkeen takaisin veteen. Kaloja nostettaessa on varottava kalan kiduksia ja pintaliman vahingoittamista. Kalan nostaminen veneen pohjalle ennen vapauttamista heikentää sen mahdollisuuksia oleellisesti. Kalan voi myös kuvata vedessä haavissa, jolloin se kärsii mahdollisimman vähän vaurioita.

Samantapaiset asiat pätevät pyydyskalastukseen. Harppauskerroksen yläpuolella tapahtuvassa verkkokalastuksessa on hyvä huomioida lämmin vesi. Verkkoon uineet kalat kuolevat varsin pian. Verkot pitäisikin kokea kohtuullisen pian laskemisen jälkeen. Vuorokauden lämpimässä vedessä kuolleena lionneet kalat eivät ole enää ensiluokkaista raaka-ainetta. Katiska onkin näissä oloissa käyttäjäystävällisempi pyydys. Saalis pysyy pyydyksessä hengissä, ja liian pienet kalat voidaan vapauttaa vahingoittumattomina. Ruokapöytään päätyvä saalis päästään verestämään tuoreeltaan.

Särkikalan pyynti: ekoteko ja kulinaarinen yllättäjä

Särkikalat ovat hyötyneet niin vesistöjen lämpenemisestä kuin rehevöitymisestäkin. Runsastuneet särkikalakannat ylläpitävät omalta osaltaan sisäistä kuormitusta pöllyttämällä pohjaan painuneita ravinteita ruokailun yhteydessä. Monia rehevöityneitä vesiä hoidetaan poistamalla niistä särkikaloja esimerkiksi nuottaamalla. Särkikaloja pyytämällä vesistöistä poistuu fosforia, joka ruokkii muun muassa sinileväkukintoja. Jokainen järvillä kalastava voi omalta osaltaan parantaa veden laatua pyytämällä särkikaloja niin onkimalla kuin katiskalla. Laskennallisesti voidaan arvioida kilon painoisen lahnan sitovan itseensä ravinteita määrän, joka vastaa 7–8 kiloa sinilevää. Tämä on käytännössä vajaan ämpärillisen verran. Ympäristö ja kotijärvesi kiittävät, ja samalla saat hyvää raaka-ainetta lähiruokaan.

Särkikaloja on pitkään pidetty vaikeasti hyödynnettävinä kaloina. Viime vuosina käsitys on alkanut muuttua. Yksi merkittävä syy on näille kalalajeille sopivien reseptien lisääntyminen. Kalaruoka.fi on osaltaan tuonut sopivia reseptejä keittiömestari Roy Norron johdolla. Sivustolta voit etsiä reseptejä myös kalalajikohtaisesti. Jos katiskaasi on uinut esimerkiksi sorvaparvi, löydät sivustolta tälle lajille sopivia reseptejä. Samalla olet parantanut vesistön laatua ja hyödyntänyt kotimaista kalaa korvaten joko norjalaista tuontilohta tai ulkomaista säilyketonnikalaa.

Luonto ei ole roskakori

Monilla suosituilla kalapaikoilla luonnossa näkyy valitettavasti roskaamisen merkkejä. Rannoille jätetyt siimanpätkät ja viehepakkaukset pysyvät luonnossa vuosikausia muuntuen lopulta mikromuoveiksi. Mikromuovit ovat jo tunnistettu ongelma, ja niitä kertyy luonnossa eläviin eläimiin ja yhtä lailla meihin ihmisiin.

Kalastajat voivat vaikuttaa omalta osaltaan luontoon kertyvien roskien määrän vähentämiseen viemällä pois kaiken mukanaan tuomansa. Roskapussin varaaminen kalareppuun on hyvä ratkaisu. Vieheiden ja koukkujen purkaminen pois paketeistaan ennen kalareissua on toimiva keino. Iso hatunnosto niille viitseliäille, jotka keräävät matkaan muiden jättämiä roskia. Luonto ei ole roskakori.