Pilaako ruoppaus mökkirantasi?

Ruoppauksella heikenetään jopa kalakantoja

Toimittaja: Anssi Leppänen

Mieti tarkkaan mitä teet, tee se pienesti ja muista ilmoittaa suunnitelmistasi Lupa- ja valvontavirastoon. Siinä tiivistetysti ruoppausta tai vesikasvien niittoa suunnittelevan muistilista. Pienimuotoinenkin vesiympäiristön muokkaus voi vaikuttaa koko ekosysteemiin ja kalat ja vesilinnut saattavat joutua etsimään ainakin hetkeksi uusia asuinsijoja olosuhteiden muuttuessa. Levät puolestaan saattavat riehaantua kasvuun.

Mökkirannan niittäminen tai ruoppaaminen perustellaan usein virkistyskäytöllä. Matalaksi päässyt ranta on hankala veneilyn kannalta ja runsaat vesikasvit eivät houkuttele sekaansa uimaan. Asiassa kannattaa kuitenkin käyttää harkintaa, ettei nimenomaan onnistu romuttamaan hetkeksi virkistyskäytön mahdollisuuksia. 

Esimerkiksi ruoppauksen jälkeen vesi samentuu. Se on kuitenkin usein nopeasti ohimenevä haitta. Kaikilla toimenpiteillä on kuitenkin myös suurempia vaikutuksia alueen ekologiseen tasapainoon ja sitä myötä myös mahdolliseen kalansaaliiseen. Suurinta osa ei silmin pysty heti havaitsemaan, mutta ne voivat näyttää merkkejään pitkän ajan kuluttua. Hankalaksi yhtälön tekee myös se, että matalat rannat ovat usein hyvin monimuotoisia ekosysteemejä.

Ilmoitus on aina muistettava

Ruoppauksesta ja koneellisesta niitosta on aina tehtävä ilmoitus Lupa- ja valvontavirastolle, sanoo Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Laura Härkönen. “Aina välttämättä ei kiinteistönomistajat tiedä, jos alueella on jotain erityisiä luontotyyppejä tai lajistoa, joka pitää ottaa suunnittelussa huomioon”, tähdentää Härkönen ilmoituksen tärkeyttä, vaikka omasta mielestä toimenpide tuntuisi pieneltä. Lupa- ja valvontavirasto antaa ohjeita toteutuksesta, arvioi vesilain mukaisen luvan tarvetta ja huomioi myös mahdolliset muut alueella toteutettavat toimet. Jos samalla vesialueella sattuu useamman rannan omistajalla olemaan ruoppaus- tai niittosuunnitelmia, useiden pienempien toimien vaikutusten summa nousee yksittäistä toimenpidettä suuremmaksi. Ilmoituksen käsittelylle on varattava aikaa 30 päivää. Ainoa mitä voi tehdä ilman ilmoitusta on käsin tehtävä pienimuotoinen kasvien poisto.  

Lupa- ja valvontaviranomaisten lisäksi toimenpiteille tarvitaan vesialueen omistajan suostumus. Naapurisovun merkeissä naapurit kannattaa myös pitää suunnitelmista kartalla. 

Ruoppaus voi räjäyttää levät kasvuun

Mihin kaikkeen ruoppaus tai niitto rannassa sitten vaikuttaa? Kuten niin usein luonnossa, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tarkkoja vaikutuksia on mahdoton sanoa, koska jokainen ranta, jokainen vesistö on oma ainutlaatuinen ekologinen kokonaisuutensa. 

Silminnähtävä havainto ruoppauksessa on veden sameneminen. Samalla kun kiintoaines sumentaa veden, vapautuu pohjaan sitoutuneita ravinteita. Tämä voi saada kasvillisuuden ja vaikka sinilevät kasvamaan aiempaa rehevämmin. Kaikki vaikutukset eivät siis ole heti silmällä havaittavissa. Keväinen, huolimaton ruoppaus saattaakin näkyä vasta heinäkuussa sinilevälauttana. Toisaalta myös pohja-aineksen poisto voi tuhota kalojen kutualueita ja ruoppauksesta johtuva sameneminen voi jo pelkällä olemassaolollaan hankaloittaa vesilintujen ja kalojen ravinnonhankintaa, kun näkyvyys heikkenee. Mahdollinen savipitoinen aines voi myös kertyä kalojen kiduksiin hankaloittamaan elämää, luettelee Laura Härkönen vaikutuksia, joita ei heti huomaa. 

Suomenlahden rannoilla ruoppauksella on kadotettu useita hyviä haukipaikkoja kutualueiden hävittyä. Ylipäätään alueen ekologinen ympäristö on otettava huomioon ruoppauksissa myös rajoittamalla ruoppausajankohtia. Käytännössä ruoppaukset tehdään kalojen kutuajan, lintujen pesimäkauden ja kasvien kasvukauden ulkopuolella. 

Älä poista kasveja isoilta alueilta

Niitto ja kasvillisuuden poisto on Härkösen mukaan usein asia, jota ranta-asukkaat toivovat kunnostustoimenpiteenä. Tavoitteena olisi virkistyskäytön mahdollistuminen. Kasvien poistuttua silmä tietenkin havaitsee heti rannan avartumisen. Kasviton ranta mielletään virkistyskäyttöön sopivaksi. Uimaan on esimerkiksi mukavampi pulahtaa. 

Mutta kasveja poistamalla aiheutetaan jälleen helposti näkymättömiä vaikutuksia ekosysteemiin. Kasvit tarjoavat suojapaikan pohjan eläimistölle ja kutualueita monille kaloille. Kasvuston suojassa oleilevat vesikirput ja pohjaeläimet ovat useiden kalalajien ravintoa. Poistamalla niiden elinympäristön, tulee poistaneeksi kalojen buffetpöydän. Samalla pienentyy mahdollisesti kalansaalis lähialueelta. Kalat ovat rantojen muokkaustoimissa siis sijaiskärsijöitä. 

Erikoistutkija Laura Härkösen mukaan kasvillisuuden poistot pitäisikin aina tehdä suuren alueen puhdistamisen sijaan pienimuotoisena ja mosaiikkimaisena useiden pienempien alueiden kokonaisuutena: “Sinne jää silloin kasvillisuutta, joka tarjoaa eläinplanktonille ja pohjaeläimille elinalueita, kaloille kutualueita ja vesilinnuille elinympäristön.” 

Sekä ruoppaus että kasvien poisto vaikuttavat myös veden virtauksiin. Virtausten vaihtuessa vaikutus toimista leviää suuremmalle alueelle. Kasveista puhdistettu ranta antaa myös tuulelle mahdollisuuden sekoittaa pohjaa, vapauttaa ravinteita veteen ja muuttaa ekosysteemiä. Virtaukset voivat myös lisätä eroosiota rannoilla ja sitä myöten samentaa vettä pidemmällä aikavälillä.

Se kuinka laajalle toimenpiteet vaikuttavat, ei ole yksiselitteistä vastausta, myöntää Laura Härkönen. Jokainen vesialue on omanlaisensa tapaus. Laajimmalle levittyviä vaikutuksia ovat jo mainitut ravinteiden runsastuminen ja vesilintujen sekä kalojen elinolosuhteiden muuttuminen. 

Luonto pyrkii palauttamaan tilanteen

Yleisenä vihjeenä Härkönen antaa muun muassa sen, että ojan- tai puron suistossa kasvavat kasvustot jätettäisiin paikalleen, vaikka kasveja muuten alueelta poistaisikin. Ojasta valuu vesistöön ravinteita. Iso osa niistä jää kasvien käyttöön. Jos ne poistetaan, valuvat kaikki ravinteet vesistöä rehevöittämään. 

Jos liian innokasta kasvienpoistoa on jo tehnyt, alueet kyllä toipuvat useimmiten ajan myötä. Esimerkiksi vesikasvit pyrkivät poistosta huolimatta kasvamaan takaisin. Missä ajassa ympäristö palautuu riippuu sekin monesta asiasta. Toimenpiteiden laajuus on yksi ratkaiseva asia tässäkin. Mitä syvemmältä tai mitä laajemmalta alueelta esimerkiksi ruopataan, sitä suuremmat haitat ekosysteemille ovat. 

Vesiekosysteemien toimintaa työkseen tutkiva Härkönen pitää kynnyksen niitolle omassa rannassaan korkeana: “En ole harkinnut niittoa omassa rannassa. Jos nyt harkitsisin, niin hyvin pienessä mittakaavassa ja vaan sen verran mitä on pakko sen virkistyskäytön kannalta.” Kasvillisuuden ja lehtikarikkeen peittämän mökkirantansa Härkönen onkin kääntänyt mielenkiintoiseksi tutkimuspaikaksi lapsille: “Me aika paljon pengotaan mitä sieltä vedestä löytyy. Sieltähän löytyy kaikenlaisia vesiskorpioneja ja vesiperhosentoukkia ja sehän on mielenkiintoista”, summaa Härkönen oman rantansa virkistyskäytön. Eikä kasvillisuus estä uimistakaan: “Mieli sopeutuu siihen, että siellä on paljon muutakin kuin se mitä näkyy pinnan yläpuolella.”