Vesialueen omistaja, muista kalastonhoitomaksu
toimittajat: Anssi Leppänen, Anne-Maarit Sepling
Vesialueen omistajalla on yleiskalastusoikeuksien näkökulmasta aivan samat oikeudet ja velvollisuudet omistamallaan vesistöllä kuin kellä tahansa muulla kalastajalla. Omilla vesillään vedenomistaja voi kuitenkin säästyä usean vavan tai pyydyslupien maksuista tietyissä tilanteissa. Lue lisää ohesta.
Suomessa vesialueen omistajuus ja lailla turvatut yleiskalastusoikeudet elävät rinnakkain, mikä herättää ajoittain epäselvyyksiä. Vaikka yleiskalastusoikeudet antavat vapauden onkia, pilkkiä ja litkata silakkaa maksutta sekä kalastonhoitomaksun myötä viehekalastaa yhdellä vavalla, kaikkeen näiden ulkopuoliseen kalastukseen – kuten verkko- tai katiskapyyntiin sekä useamman vavan uisteluun – tarvitaan aina alueen omistajan lupa. On tärkeää huomata, että myös nämä kalastusmuodot vaativat 18–69-vuotiailta (poikkeuksena ennen 1.1.2024 65 vuotta täyttäneet) pohjalle maksetun, minkä lisäksi on hankittava vesialuekohtainen lupa pyydyksille tai lisävavoille. Näitä oikeuksia vesialueen omistaja ei voi omilla alueillaan kieltää eikä rajoittaa.
Yleiskalastusoikeuksien säännöt koskevat myös omistajaa itseään. Ihan ikiomalla maallaan sijaitsevalla luonnonjärvelläkään kalastettaessa, omistaja ei välty valtion kalastonhoitomaksusta. Pääsääntöisesti maksu on suoritettava aina, jos on ikärajojen puitteissa ja kalastaa vieheillä tai pyydyksillä, riippumatta siitä kenen vesillä liikutaan.
On kuitenkin tärkeää muistaa laissa määritelty poikkeus: yleiskalastusoikeudet eivät koske vaelluskalavesistöjen koski- ja virta-alueita eivätkä niitä vesialueita, joilla kalastaminen on muun säännöksen nojalla kielletty. Näissä paikoissa kalastaminen vaatii aina vesialuekohtaisen erikoisluvan kalastonhoitomaksun lisäksi tai se voi olla myös kokonaan kielletty.
Yksinvaltias vai osakas? Näin luvista päätetään
Suomessa kalastusoikeus perustuu maan omistukseen, ja käytännössä päätöksenteko vesialuekohtaisista luvista riippuu siitä, onko kyseessä yksityinen vai yhteinen vesialue.
Yksityinen vesialue on tyypillisesti kokonaan yhden tilan tai kiinteistön omistuksessa. Tällöin vedenomistaja saa yksinvaltaisesti päättää, kenelle pyydys- tai uistelulupia myöntää ja millä ehdoilla.
Suurin osa Suomen kalavesistä on kuitenkin yhteisiä vesialueita, joita hallinnoivat osakaskunnat. Osakaskunta muodostuu niistä kiinteistöjen omistajista, joilla on osuus kyseiseen vesialueeseen. Päätösvaltaa käyttää osakaskunnan kokous, jossa päätökset tehdään demokraattisesti, usein kiinteistöjen omistusosuuksien suhteessa.
Maa- ja metsätalousministeriön oikeudellisen yksikön hallitussihteeri, lakimies Irena Pirhonen korostaa, että oikeudenomistajalla on täysi päätösvalta siitä, miten jakaa oikeuttaan muiden käyttöön. Oikeuttaan voi myydä ja vuokrata.
Osakaskunnan kokous voikin täten laatia lupamyyntiin omat sääntönsä. Se voi määritellä pyydysten maksimimäärän kiinteistöä kohden ja asettaa eri hinnan vierailijoille ja omille osakkailleen. Pelkkä osakaskuntaan kuuluminen ei kuitenkaan automaattisesti anna oikeutta kalastaa pyydyksillä ilman erillistä vesialuekohtaista lupaa tai mahdollista maksua, joten osakkaidenkin on ehdottomasti tunnettava oman alueensa käytännöt.
Tiedot vesialuekohtaisista luvista löytyvät yleensä sitä helpommin, mitä suurempi osakaskunta on kyseessä. Ahven.net-sivuston Kalatalousalueet kartalla -palvelun kautta kalastaja löytää Suomen kalatalousalueet, joiden alla ovat yksittäiset vesialueet ja osakaskunnat. Näin kalastaja löytää usein joko suorat linkit lupakauppoihin tai vähintäänkin yhteystiedot. Kun kyse on valtion omistamista alueista, luvat löytyvät Metsähallituksen Eraluvat.fi-lupakaupasta.
Erätarkastaja voi valvoa alueella kuin alueella
Kalastuksenvalvontaa tekevät kalastuksenvalvojen lisäksi Metsähallituksen erätarkastajat.
Valtion mailla valvontaa tekevät erätarkastajat, joilla on viranomaisen oikeudet valvontaan. Heillä on oikeus valvontaan myös yksityisillä vesillä kalastuksenhoitomaksun osalta. Virkatyönä valvontaa tekevät erätarkastajien lisäksi myös poliisi ja rajaviranomaiset. Yksityisillä vesillä valvontaa tekevät myös kalastuksenvalvojat. Toisin kuin virkatyönä valvontaa tekevillä, kalastuksenvalvojilla on valtuutus vain tietyn alueen valvontaan.
Metsähallituksen erävalvontapäällikkö Henri Pelkonen kertoo, että yhdentoista erätarkastajan määrä on suhteellisen pieni valvottavana olevaan laajaan alueeseen. Kentällä liikkuvien erätarkastajien kokemusten mukaan aktiiviisilla kalastuksen harrastajilla lupa-asiat ovat kohtuullisen hyvin hallussa.
Satunnaisilla kalastajilla on useammin epäselvyyksiä. Tietyt asiat toistuvat ongelmallisina valvonnassa. Pyydysten kanssa luvat ovat usein kunnossa, mutta merkinnät puutteellisia. Vavoilla kalastettaessa Pelkosen mukaan virhekäsitykset liittyvät useimmiten kalastonhoitomaksuun. Joskus kalastaja haksahtaa luulemaan, että vapalupien lisäksi ei tarvitsisi kalastonhoitomaksua. Kyllä tarvitsee. Sama käsitys toistuu myös erityisalueiden osalta. Pelkästään tietylle koskelle ostettu lupa ei riitä, kalastonhoitomaksu täytyy olla maksettuna silloinkin.
Erätarkastajan havaitsemasta rikkeestä seuraa usein paitsi harmitus kalastajalle, myös sakko. Toki virkamies voi aina käyttää harkintaansa ja kuunneltuaan kalastajan näkökulman luottaa pelkän huomautuksen voimaan, mutta: “Selkeät tapaukset ovat pääsääntöisesti sakkoasioita,” muistuttaa Henri Pelkonen. Selittelyt siis sikseen, vaikka olisitkin vilpittömästi ollut tietämätön maksuvelvoitteista.
Omistaja asettaa kieltoja parhaille kala-apajille?
Kalastusrajoitus.fi-palvelussa kerrotaan kaikki olennainen vesistön osalta.
Vesialueen omistajan on osattava lukea kalastuslakia. Saako esimerkiksi päätäntävaltaa käyttävä yksityinen vesien omistaja tai osakaskunta asettaa vesilleen kieltoja niin, etteivät muut pääse parhaille kala-apajille, mutta he itse voivat kalastaa?
Ei saa. Jos vesialueelle asetetaan rajoituksia tai kieltoja, ne koskevat aina kaikkia – myös alueen omistajia. Yksittäinen omistaja tai osakaskunta ei voi omin päin sulkea vesialueita.
Nykyään vesialueiden rajoitukset ja säätelyt kulkevat kalatalousalueiden laadittavien käyttö- ja hoitosuunnitelmien kautta, ja tällaiset poikkeusrajoitukset on aina hyväksytettävä virallisesti Elinvoimakeskuksella (entinen ELY-keskus). Sen jälkeen ne näkyvät kalastusrajoitus.fi-palvelussa. Kalastaja voikin luottaa, että ajantasaiset kalastusrajoitukset löytyvät tästä kaikille avoimesta karttapalvelusta, ellei palvelussa ohjata tarkistamaan vesialuekohtaisia rajoituksia. Tämä tulee eteen lähinnä isompien jokien osalta.
Lähde: Kalastuslaki (393/2015)
