Rapukausi alkaa, oletko valmis?

Viisi vinkkiä onnistuneeseen ravustukseen

toimittaja Jari Rannisto

Vuonna 2025 ravustuskausi alkaa maanantaina 21. heinäkuuta kello 12:00 ja jatkuen lokakuun viimeiseen päivään asti. Suomessa pyydetään vuosittain noin 3,5 miljoonaa rapua. Näistä 90 % on vieraslajiksi luokiteltua täplärapua ja loput alkuperäistä rapulajiamme jokirapua. Ravunpyynti on mukavaa puuhaa koko perheen voimin ikään katsomatta, joten tässä viisi vinkkiä, miten hommassa pääsee alkuun.

Ravustuskausi alkaa vuosittain 21. heinäkuuta kello 12:00 ja jatkuu lokakuun loppuun saakka. Suomessa pyydetään vuosittain noin 3,5 miljoonaa rapua. Näistä 90 % on vieraslaji täplärapua ja loput alkuperäistä rapulajiamme jokirapua. Vesissämme elää myös paikallinen populaatio kapeasaksirapua. Sen sakset ovat täplä- ja jokirapua pienemmät. Suurin osa ravuista pyydetään ammattikalastajien toimesta ravintoloihin.

Jokirapukannat ovat taantuneet voimakkaasti rapuruton takia. Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva täplärapu puolestaan sietää rapuruttoa, mutta kantaa sitä. Täplärapu kuuluu EU:n haitallisten vieraslajien listalle. Sen kasvattaminen ja levittäminen uusiin vesistöihin on lailla kiellettyä. Ravustuksessa käytetään pyyntivälineenä rapumertoja.

1. Varaudu kunnolla

Ravustus vaatii aina vesialueen omistajan luvat. Tämän lisäksi kaikilla 187-69-vuotiailla on oltava kalastonhoitomaksu suoritettuna (31.12.2023 mennessä 65 vuotta täyttäneet ovat kuitenkin vapautettuja maksusta). Muista, että merroissa on oltava uppoavat narut ja jokaiseen mertaan on lupamerkin lisäksi laitettava merran asettajan nimi ja puhelinnumero. Rapumerrat on merkittävä koholla, joka ui vähintään 5 cm pinnan yläpuolella.

Ravustuksessa käytetään rapumertoja. Ne tulee desinfioida aina vesistöä vaihdettaessa rapuruton leviämisen estämiseksi. Desinfiointi onnistuu kuivaamalla pyydykset esimerkiksi saunassa yli 80 °C lämpötilassa vähintään kahden tunnin ajan tai käyttämällä kemikaaleja. Kemikaalien kohdalla on muistettava, että ne ovat myrkkyjä, joiden käsittelyssä on noudatettava varovaisuutta ja ne on myös hävitettävä asianmukaisesti. Tarkoitukseen sopivat esimerkiksi peretikkahappo tai Virkon S -desinfiointiaine.

Myös kuivaaminen auringonvalossa toimii. Kuivuminen ja UV-valo yhdessä tappavat rapuruttoitiöt. Varmistu kuitenkin, että pyydykset ovat täysin kuivuneita.  Myös keittäminen tappaa itiöt. Saman asian tekee myös pakastaminen vähintään -20°C kahden vuorokauden ajan. Suomen oloissa useimpina talvina pakastus onnistuu myös lämmittämättömässä varastossa.

Rapuruton leviämisriskin pienentämiseksi on kaikki sellainen materiaali, joka siirretään vesistöstä toiseen, desinfioitava. Myös syöttirasiat, köydet, mertojen merkinnässä käytetyt kohot on desinfioitava.

2. Rapupaikat

Joki- ja täpläravut viihtyvät alueilla, missä niillä on suojapaikkoja.  Esimerkiksi rikkonaiset kivikot ovat tällaisia alueita. Myös kaatuneiden puiden aluset ja vesikasvillisuus tarjoavat ravuille mieluisia suojapaikkoja.  Virtaavat joet ja järvien salmet ovat niin ikään rapujen mieleen. Tasaiset hiekkapohjat sen sijaan eivät tarjoa suojapaikkoja ja niiltä löytyy harvoin runsaammin rapuja.

Yleensä paras syvyysalue on 1-5 metriä. Täplärapuja tapaa usein myös tätä syvemmältä. Esimerkiksi Ruotsin Vätternillä täplärapuja on tavattu jopa 80 metrin syvyydessä.

Hyvät rapujärvet ovat yleensä vuodesta toiseen tuottoisia, vaikka luontaista kannanvaihtelua esiintyykin.

3. Syötit

Rapu on kaikkiruokainen. Ravinnoksi kelpaavat niin kasviravinto kuin kuolleet, mutta silti tuoreet eläinkunnan tuotteet. Tämän lisäksi ravut syövät hyönteisiä, toukkia ja esimerkiksi kalojen mätiä.

Rapumerroissa käytetään yleisimmin syöttinä täkykalaa. Särkikalat kuten särki ja lahna ovat suosittuja. Myös kalan perkeet ovat paljon käytettyjä syöttejä. Tarjolla on myös veteen liukenevia pellettejä. Ravuille voi käyttää syöttinä jopa vesikasveja, nakkeja tai kanaa.

Syöttienkin kohdalla on huomattava tautien levittäminen. Paras tapa on käyttää syöttinä samasta vedestä pyydettyjä kaloja, niiden perkeitä tai kasvinosia. Toisesta järvestä pyydetyt täyt on pakastettava ennen käyttöä. Merialueilta pyydettyjä täkykaloja tai niiden osia ei saa käyttää pakastettunakaan.

Ongi syötit lasten kanssa tai pyytäkää niitä katiskalla päivittäin. Näin varmistat, että teillä on aina tuoretta kalaa merroissa.

Muista! Vaikka ravut syövätkin myös kuollutta ravintoa, syötin tulee olla tuoretta.

4. Mertojen vienti ja kokeminen

Rapu on yöaktiivinen eläin. Merratkin pyytävät parhaiten hämärän aikaan. Tämän takia mertojen laskeminen pyyntiin iltapäivällä tai illalla tuoreilla syöteillä ja kokeminen aamupäivällä on tehokas tapa. Rapumerrat on syytä kokea päivittäin ja syötittää merrat samalla uudestaan tuoreilla syöteillä.

Syötit ja syöttirasiat kannattaa kiinnittää niin, että ravut eivät pääse saksillaan kiinni syöttiin merran ulkopuolelta.

Rapumertoja laskettaessa on varmistuttava, että pyydyksen merkinnässä käytetty naru on riittävän pitkä. Rapumerta vetää kevyen kohon pinnan alle herkästi ja sen jälkeen pyydyksen löytäminen on mahdotonta. Merran laskemisessa rinteeseen on myös riski, että se aallokon vaikutuksesta pyörii ja siirtyy syvempään veteen upottaen merkintäkohon. Rapumerrat on mahdollisuuksien mukaan tehokkainta laskea rapujen suosimille paikoille. Kivikot, veteen kaatuneet puut ja muut hyvin suojapaikkoja tarjoavat alueet ovat tuottoisimpia.

Ravulla ei ole lakisääteistä alamittaa, mutta yleinen käytäntö on vapauttaa alle 10 cm mittaiset ravut, koska niissä syötävää on varsin niukasti.

5. Rapujen sumputus

Rapujen sumputtaminen on yleinen tapa säilöä rapuja tuoreina keittohetkeen asti. Rapu maistuu paremmalta, kun sitä on sumputettu muutamia päiviä ennen keittämistä. Rapuja voi sumputtaa joistakin päivistä jopa muutamaan viikkoon. Sumpun on oltava riittävän suuri rapumäärän nähden ja sellainen, että ravut eivät vahingoitu sumppua nostettaessa ja laskettaessa. Pitkässä sumputuksessa rapuja on syytä ruokkia kasviravinnolla. Liian lämpimässä vedessä sumputtaminen stressaa rapuja. Tämän takia sumppu on hyvä upottaa riittävän syvään veteen. Veden pitää kiertää sumpussa jatkuvasti, joten suljetussa astiassa rapuja ei voi sumputtaa. Ravuilta loppuu tällöin happi.

Rapuja tulee kuitenkin sumputtaa vain pyyntivesistössään kalatautien levittämisen välttämiseksi. Täplärapujen kohdalla lajia voidaan samalla vahingossa levittää uusille alueille. Tämä on huomioitu myös Kansallisessa rapustrategiassa 2023-2032, jonka mukaan täplärapuja ei saa siirtää vesistöstä toiseen eikä esiintymisvesissään pyyntialueen ulkopuolelle. Strategiassa on myös maininta: ”Täplärapujen sumputtaminen muussa kuin siinä vesistönosassa, josta ne on pyydetty, on kielletty.”

Lue Kalaruoka.fi-mediasta keittiömestarin vinkit rapujen keittämiseen.