Vene-elektroniikan yleisimpiä ongelmia ja ratkaisuja niihin

Älä syytä laitetta – ongelmien syyt usein muualla

Kaupallinen yhteistyö: Garmin

Toimittaja: Jyri Kuusisalo

Vene-elektroniikan määrä on kasvanut merkittävästi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kasvuun on muutamia syitä. Ensinnäkin nykyään venetehtailla asennetaan peruselektroniikkaa veneisiin valmiiksi ennen luovutusta. Toiseksi kaikuluotaimien kehitys on ollut viime vuosina huimaa, joten yhä useammalla on useampia ja entistä monipuolisempia laitteita käytössä. Laitteiden määrän ja erilaisten ominaisuuksien lisääntyessä sekä käyttäjämäärien kasvaessa, ovat tietenkin laitteisiin liittyvät ongelmat myös lisääntyneet.

Aitoja vikoja todella vähän

Vene-elektroniikka, aivan kuten kodinelektroniikkakin, voi olla viallista tai hajota, mutta vene-elektroniikan osalta voidaan laitevalmistajien saaman asiakaspalautteiden, somekeskusteluiden sekä oman käyttökokemuksen perusteella väittää, että moni reklamaatioista korjaantuu ohjekirjaan kurkistamalla tai saamalla käyttö- tai asennusopastusta lisää.

Meillä Kalastajan Kanavalla on ollut käytössä useita kaikkien suurimpien vene-elektroniikkamerkkien tuotteita viimeisen 10–15 vuoden aikana ja siihen matkaan on mahtunut vain kolme aitoa laitevikaa. Vaan mistä ne ongelmat sitten kumpuavat? Paneuduimme aiheeseen haastattelemalla Garmin Finlandin asiakaspalvelua, seuraamalla somekeskusteluita sekä koostamalla Kalastajan Kanavan saamista kysymyksistä yleisimpiä ongelmia ja ratkaisuja niihin.

VENESÄHKÖT JA NIIDEN ASENNUS

Venesähköt ovat todella usein syynä erilaisiin vene-elektroniikkaongelmiin. Voisi melkein väittää, että yleisin syy. Elektroniikan asennus veneessä on tehtävä korostetun huolellisesti. Kosteus on aina läsnä – niin roiskeina, kuin jatkuvana kondenssikosteutena, olosuhteiden vaihtelun myötä. Ja kuten tiedetään, kosteus ja sähkö ovat erittäin huono parivaljakko.

Riittämätön virta ongelmien lähteenä

Usein ongelmien lähteenä on puutteellinen tai alimitoitettu akku. Akun kapasiteetin heikkeneminen näkyy yleensä jännitehäviönä. Ja lopulta, virran loppuessa akusta, pimenevät laitteet.

Tämä on myös turvallisuusriski, koska useimmissa veneissä elektroniikka on liitetty starttiakkuun ja jos kalastetaan pitkiä aikoja paikoillaan kone sammuksissa, näyttöjen ollessa päällä, laskee akun varaustina niin alas, ettei siinä riitä virtaa moottorin käynnistämiseen.

Mikäli akku on heikossa kunnossa voi olla, että edes lataaminen ei enää auta. Kapasiteetti on laskenut liian alas ja virta loppuu kalapäivän aikana. Markkinoilla löytyy akkutestereitä, jolla akun suorituskyvyn voi koeponnistaa – tällaisen voi hankkia vaikka kavereiden kanssa kimppakäyttöön.

Latauksessa on myös tärkeää huomata, että akkua ladataan sille sopivalla laturilla ja sopivalla virtamäärällä. Esim. modernit Li-ion- tai LiFePO4- akut ovat tärkeä ladata juuri niille yhteensopivilla latureilla.

Liian ohuet kaapelit?

Keulasähkömoottorien lisääntymisen myötä on törmätty myös useita kertoja tilanteeseen, jossa uuden keulamoottorin hankkinut henkilö ei saa keulakonetta toimimaan toivotusti, vaikka asennus on tehty niin sanotusti oikein. Ongelmana tällöin on monessa tapauksessa liian ohuet kaapelit. Vaikka akussa olisi riittävästi virtaa, nousee ohuissa kaapeleissa virran vastus niin suureksi, että kaapelit lämpenevät tai pahimmillaan jopa sulavat. Käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, että kone tarvitsee enemmän virtaa, kun kaapelit pystyvät kuljettamaan.

Jos akku on esimerkiksi veneen takatilassa, josta on vedetty kaapelointi keulaan, on hyvin tärkeää mitoittaa kaapelit oikein. Keulasähkömoottori käyttää yllättävän paljon virtaa reilummilla kierroksilla ajettaessa (helposti yli 50 A) ja ohuissa kaapeleissa on nopeasti niin kova vastus, että kaapelit lämpenevät sekä pahimmillaan johtojen kuoret sulavat ja aiheuttavat jopa tulipaloriskin. Matalajännitteisissä järjestelmissä kaapelin ylimitoitetusta paksuudesta ei ole mitään haittaa, joten tässä ei kannata säästellä.

Hyvä tapa mitoittaa 6-24 voltin järjestelmien kaapelinpaksuutta on kaava:
Virrantarve amppeereina (A) kertaa matka metreinä (m) jaettuna 16:lla = Tarvittava kaapelin paksuus mm². Eli esim.  (60A * 4 m) /16 = 15 mm², eli tässä esimerkissä minimi kaapelinpaksuus olisi 16 mm² (yleisesti saatavilla olevien kaapeleiden paksuudet menevät 6 – 10 – 16 – 25…).

Pätkiikö laitteet?

Myös huonosti tehdyt ja kosteudelle alttiit liitokset aiheuttavat johtojen ja liittimien hapettumista sekä tätä myötä heikentävät virran kulkua tai jossain vaiheessa jopa estävät sen, jolloin laitteet sammuvat.

Tärkeää olisi käyttää laadukkaita liittimiä ja varmistaa liitosten vesitiiveys esim. liimakutistesukalla. Virta kannattaa katkaista aina, kun laitteet eivät ole käytössä. Esimerkiksi keulakoneelle oma päävirtakatkaisija tai automaattisulake virran katkaisumahdollisuudella (circuit breaker) lähelle akkua, jolla saadaan johdoista virta pois. Johto, jossa kulkee virta, hapettuu huomattavasti helpommin kosteudelle alttiina kuin virraton kaapeli.

Kaikki toimi hyvin, yhtäkkiä laitteeseen ei tulekaan virtaa

Yksi tyypillinen tilanne on se, kun alun perin tai edellisellä reissulla laitteet toimivat, ja sitten ei enää laitteet inahdakaan? Tässä tilanteessa kannattaa katsoa virtajohdon liitos laitteen takaa ja sulakerasiasta, samalla tarkastaa sulakkeet ja jos sekään ei auta, varmistaa, että akussa on virtaa.

Vene-elektroniikalle kannattaa harkita asentavansa omat virransyöttökaapelit suoraan akulta omaan laadukkaaseen sulakerasiaan, joka on helposti saatavilla ja säältä suojassa.

Sulakerasiasta on helppo rakentaa sähkövedot kaikelle veneen elektroniikalle yhdestä paikasta. Tähän kokonaisuuteen on hyvä rakentaa vielä akun päähän joko oma päävirtakatkaisija tai automaattinen pääsulake, josta saa virrat tarvittaessa katkaistua. Tällä ratkaisulla säästää paljon aikaa, kun etsii ongelmiin ratkaisuja varsinkin, kun jokaiseen sulakkeeseen kirjoittaa mistä laitteesta on kyse. Nyt sitten, jos jokin laite pimenee, on helppo tarkistaa sulakkeet ja vaihtaa jos sellainen on vaan mukana (eli pidä jossain aina mukana varasulakkeita). Tai vielä helpompi vaihtoehto on valita lattasulakkeita, jossa syttyy led-valo, jos sulake on palanut.

Itse olen erottanut vene-elektroniikan virran syöttöpuolen veneen kannalta kriittisistä sähköistä esim. starttivirrasta, pilssipumpuista ja kulkuvaloista. Tässä on se etu, että jos ”hupipuolen” kuormitus jatkossa kasvaa ja laitteisto laajenee, on järjestelmään helppo asentaa erillinen ”hupiakku” ja välilaturi, kun akulta on jo omat vedot valmiina.

LAITTEIDEN VERKOTUS

Moderni vene-elektroniikka on verkotettavissa. Laitteet on helppo yhdistää toisiinsa sisäisellä verkolla. Esimerkiksi Garminin Marine Network -verkko mahdollistaa luotain- ja karttakuvan jakamisen eri näytöille. Näin peräpeili- tai LiveScope-anturin kuva on jaettavissa eri näyttöihin, eri puolelle venettä. Esimerkiksi kalastustilanteessa näyttöön tai uistelijalle vaikka takakaiteeseen. Verkko toimii kaapelilla, jotka yksinkertaisesti saa liitettyä laitteesta toiseen. Ja jos laitteiden omat verkkoliittimien paikat loppuvat kesken, voidaan hyödyntää vaikka erillistä Ethernet- tai BlueNet -hubia, jossa on viisi verkkokaapelin paikkaa.

Lisäksi laitteet ovat verkotettavissa NMEA2000-verkkoon, jossa liikkuu ainoastaan numeerista dataa. Esimerkiksi moottoridata liikkuu kyseisen verkon avulla moottorista näytön ruudulle.

Verkko-ongelmia?

Laitteiden verkottamisessa harvoin tulee ongelmia, varsinkin kun on kyse valmistajan omasta verkosta. Verkottamisessa voi kuitenkin tulla ikäviä yllätyksiä, jos yritetään verkottaa eri sarjan tai eri valmistajien laitteita. Täten jo laitteita hankittaessa on varmistettava niiden yhteensopivuus verkotettaessa. Esimerkiksi Garminilla niin ECHOMAP- kuin GPSMAP-sarjan laitteet ovat verkotettavissa, vaan eivät ristiin.

ANTURIONGELMAT

Tänä päivänä uusissa veneissä alkaa monessa olla jo venetehtaalta lähtien asennettuna kookas näyttö ja monipuolisempi luotainanturi peräpeilissä. Anturista löytyy 2D- ja alaspäin näyttävän näkymän ohella viistokaikuluotain. Kalastajista myös valtaosa on siirtymässä pelkästä 2D-luotaimesta viisto- ja/tai liveantureihin. Anturi ja sen käyttö vaikuttaa merkittävästi sen asennukseen.

Tee asennus huolella

Kaikuluotaimen anturin asennus on tärkeä työvaihe, jotta laite toimii parhaalla mahdollisella tai edes toivotulla tavalla. Väärin tai puutteellisesti asennettu anturi voi yksinkertaisesti heikentää luotaimen toimintaa ja käyttöä merkittävän paljon. Virheellinen asennus saattaa jopa tuottaa ajatuksen, että anturi on rikki.

Asennuksessa olennaista on valita anturin paikka siten, että alusta on tukeva, ettei anturi pääse heilumaan ja toisekseen ettei anturin kaikukeilan edessä ole kiinteitä esteitä. Alaspäin näyttävässä 2D-luotaimessa tämä on vielä helppoa, koska anturin keila suuntautuu vain alaspäin. Tällöin on tärkeää asentaa anturi sellaiseen korkoon veneen pohjaan nähden, että sen piirtämä kuva on paras mahdollinen. Viistoanturin ja liveanturin tilanne on jo täysin erilainen. Näihin palataan seuraavissa tarkemmin.

Huono kaikukuva?

Viistoluotainanturi piirtää kaikukuvan veneen molemmilta sivuilta. Useimmissa perämoottoriveneissä on kuitenkin ongelmana peräpeilin muoto, joten mihin tahansa anturin asentaakaan, moottori peittää anturin näkyvyyttä toiseen suuntaan. Tällaisessa tilanteessa löytyy harvoin anturille optimaalista paikkaa, joten kannattaa valita fyysisesti mahdollisimman pienikokoinen anturi, joka tarjoaa halutut ominaisuudet.

Mikäli kone peittää viistoanturin signaalia, viistokuva on vajavainen ja kuvanlaadultaan heikompi toiseen suuntaan. Tällöin jää ratkaisuksi trimmata konetta ylöspäin niin paljon kuin se on mahdollista, ohjattavuuden olennaisesti heikentymättä. Tällöin moottorin tuottama katve vähenee ja monta kertaa ongelma ratkeaa.

Kookas anturi olisi syytä saada suoraan peräpeiliin kiinni, ilman erillisiä anturitelineitä, jotta trimmaamista ei jouduta tekemään. Jokaiseen veneeseen tämä ei ole luonnollisestikaan mahdollista, mutta tällöinkin anturia tulee siirtää peräpeilistä ulospäin mahdollisimman vähän.

Kun ollaan asentamassa veneeseen liveluotainta, on anturin kanssa yleisesti käytettävässä, pyöritettävässä 360-telineessä oltava niin pitkä putki, että se ylettyy veneen kölilinjan alapuolelle, eikä köli peitä anturin näkyvyyttä.

Kalat vinossa?

Anturin asennuksessa on tärkeää myös anturin kulma, eli kun vene on vedessä kuormattuna kalastustilanteen mukaisesti, on anturin oltava mahdollisimman vaakatasossa veteen nähden. Se ei tarkoita läheskään aina sitä, että anturi on viivasuoraan pohjan suuntaisesti, koska useimmat veneet kelluvat vedessä hieman keula ylöspäin. Mikäli anturi jää vinoon, niin esim. 2D-luotaimessa kala-”banaanit” ovat toispuoleisia – symmetrinen symboli kertoo optimaalisesta anturin asennosta.

Kaikuluotaimen kuva suttuinen tai paljon häiriöitä?

Luotaimien käytössä tulee ajoittain myös häiriöitä, jotka eivät välttämättä johdu luotaimesta. Esim. vuosittain veteen päätyvä siitepöly voi olla ajoittain niin sakeaa, että esim. viistoluotaimesta tai liveluotaimesta ei näe mitään – kuva on pelkkää ”puuroa”.

Myös tilanteessa, jossa veneessä on useampi kaikuluotainanturi, voivat ne aiheuttaa toisilleen häiriötä. Etenkin samalla taajuudella toimivat anturit tekevät helposti kaikukuvaan esim. ylimääräisiä raitoja ja välkettä. Tätä voi ehkäistä sillä, että anturit ovat asennettu niin, ettei signaalit mene vedessä päällekäin, mutta käytännössä se on veneessä vaikeaa tai jopa mahdotonta.

Mikäli keulasähkömoottori hyödyntää luotaimen kanssa samaa akkua, voi sekin näkyä moottorin käydessä häiriönä näytöllä. Ja näin käy usein. Varmin ratkaisu onkin kytkeä keulasähkömoottori omaan akkuunsa.

Kannattaa muistaa, että myös lehdet, siitepöly, roskat ja aallokko aiheuttavat häiriöitä luotaimen kuvaan.

LAITTEIDEN KÄYTTÖÖNOTTO

Modernissa vene-elektroniikassa käyttöönotto on helppoa, mutta arvokkaammissa laitteissa on niin merkittävä määrä ominaisuuksia, että näihin perehtyminen vaatii hieman enemmän aikaa. Toki kaikki ominaisuudet ovat harvoin tarpeen kaikille. Mutta joka tapauksessa, jotta laitteista saa tehot irti, on hyvä hoitaa ainakin seuraavia toimenpiteitä, jotta välttää ongelmia.

Rekisteröi laite

Laitteen asennuksen jälkeen seuraava steppi on laitteen käynnistäminen ja rekisteröiminen. Esim. Garminin laitteiden kohdalla se tarkoittaa kännykkäsovelluksen lataamista puhelimeen ja avaamalla oma Active Captain -tili, mihin laitteet ja kartat rekisteröidään. Tämä tuo turvaa esim. laitteiden väärinkäyttötilanteessa, sillä kukaan ei voi rekisteröidä laitetta omiin nimiinsä, jos se on kirjattu tilillesi. Jos laite on ostettu esim. käytettynä, voi ongelmia tulla, mikäli myyjä ei ole purkanut rekisteröintiään kyseisen laitteen osalta. Laitteet ja kartat toimivat yhdessä vain silloin, kun ne on rekisteröity samalle käyttäjälle.

Toinen syy rekisteröidä laite on se, että myös laitteiden päivitys toimii Active Captain -sovelluksen kautta. Alempana käymme tarkemmin läpi päivitysten merkitystä laitteiden toiminnalle.

Luotainkanava ei löydy tai näy?

No entä mitä sitten, kun laite käynnistyy eli se toimii, mutta kaikukuvaa ei saada näkyviin. Kovin usein tässä tilanteessa kaikusignaali on pois päältä tai jonkun yksittäisen anturin lähetys on pois päältä. Tämä on helppo ratkaista, aktivoi anturi ja homma toimii. Ääritilanteessa anturi on viallinen tai johto vioittunut, mutta tämä on  harvinaisempaa.

PÄIVITYKSET

Puhelimet päivittyvät, samoin televisio, sovelluksista puhumattakaan. Vaan sama koskee myös vene-elektroniikkaa eli laitteille tulee säännöllisesti ohjelmistopäivityksiä. Päivitykset eivät tule käyttäjien kiusaksi, vaan niillä korjataan ongelmia tai tuodaan jopa olennaisesti laitteen käyttöä parantavia ominaisuuksia. Joissakin tapauksissa päivitykset ovat jopa pakollisia, jotta saadaan tietyt olennaiset ominaisuudet käyttöön. Lisäksi vianmääritystilanteissa päivitykset ovat olennaisessa roolissa.

Myös vanhempiin laitteisiin löytyy päivityksiä. Perehdy päivityksiin laitteen valmistajan kotisivuilta lisää.

VESILLÄ ESIINTYVIÄ ONGELMIA

Ongelmat ilmaantuvat useinmiten juuri vesillä ja aina sellaisessa tilanteessa, missä niitä vähiten toivoisi. Vianmäärityksen osalta sähköt olisi hyvä olla asennettuna siten, että niihin pääsee helposti käsiksi ja esim. sulakeviat tai liittimien irtoaminen olisi helposti hoidettavissa.

Myös veden alaiset asiat voivat vaikeuttaa laitteiden käyttöä ja aiheuttaa häiriöitä ja osaa näistä sivuttiin jo ylempänä. Keväisin siitepöly voi heikentää tai jopa estää luotainkuvan tulkitsemisen. Keliolosuhteet ja veneen keikkuminen heikentävät luotainkuvaa merkittävästi. Myös mm. harppauskerros (termokliini), jossa veden lämpötila muuttuu nopeasti lyhyellä matkalla, erottuu luotaimen näytöltä selkeänä kerroksena. Lisäksi esim. pikkukalaparvet, jopa tietyt äyriäiset tai hyönteisesiintymät näkyvät luotaimessa epämääräisinä muotoina tai jopa kerroksena, jonka läpi kaikusignaali ei läpäise.

Perinteinen ongelma on myös luotainkuvan näkymättömyys, tähän on usein syynä se että asetuksissa luotainlähetys on pois käytöstä tai anturilähde ei ole valittu oikein.

Äkilliset virtaongelmat tai loppuun käytetty akku voivat tulla kyseeseen, mikäli pääkone ei ole käynnissä, eikä lataa. Tällöin on hyvä olla matkassa mukana esim. starttiapuri, jolla kone saadaan käyntiin ja lataamaan.

GPS-yhteys menetetty? Keulakoneen taivasankkuri ei toimi?

Tänä päivänä meillä on vielä yksi ”vitsaus”, joka vaivaa etenkin karttaplotterin ja keulakoneen toimintaa ajoittain. Itänaapurin suorittama GPS-häirintä aiheuttaa luotainruudulle hälytyksiä: ”GPS-yhteys menetetty”, jolloin kartta ei paikanna eikä mahdollisesti myöskään keulakoneen taivasankkuri ole käytössä. Tähän ei auta yleensä kyseisenä hetkenä muu kuin paikan vaihto, sillä kyseisessä paikassa häirintä saattaa kestää hetkestä päivään tai kaikkea siltä väliltä sekä niiden ulkopuolelta.

Kokeilemalla ja käyttämällä oppii

Vaikka tässä jutussa on käyty läpi paljon asioita, jotka saattavat tuntua haastavilta, on laitteiden käyttö varsin helppoa ja vaivatonta, kun perusasiat on tehty ja opeteltu kunnolla. Kuten kaikissa laitteissa tänä päivänä, on luotaimissakin tiettyjä asetuksia ja vaihtoehtoja, joita kannattaa rohkeasti testata ja opetella vesillä. Luotaimen lukemiseen harjaantuu vaan käytön kautta ja tehot saadaan irti testaamalla eri asetuksia eri olosuhteissa ja eri vesistöissä. Moni ei hyödynnä tätä mihinkään, mutta osalle se tuo paljon apua etenkin kaloja etsittäessä ja ehkäisee ongelmia, kun laitteet ovat tuttuja.

Tässä lyhennelmänä minun vinkit:

1. asenna laitteet huolellisesti
2. rekisteröi ne
3. päivitä laitteet
4. käytä & opettele
5. älä usko kaikkea somesta
6. ja ennen kaikkea – nauti kalastuksesta vesillä.