Syksyn meritaimenpaikat
Kaupallinen yhteistyö: Karttaselain
Toimittaja Jari Rannisto
Vesien viileneminen syksyn myötä käynnistää meritaimenen pääsesongin. Kevään jälkeen vesien lämpeneminen on ajanut taimenet kauemmas saaristosta ja usein myös hieman syvempään veteen. Syksyn tullen taimenet siirtyvät pikkuhiljaa jälleen lähemmäs rannikkoa. Minkälaisista paikoista taimenta kannattaisi lähteä syksyllä veneestä ja myös rannalta kalastajan etsimään?
Meritaimenkausi alkaa yleensä syys-lokakuussa uloimmilta karikoilta toki veden lämmöistä riippuen. Loka-marraskuussa taimenet tavoittaa jo saaristosta ja mikäli vedet ovat kylmenneet paljon, ovat ne jopa rannalta kalastajan saavutettavissa. Marras-joulukuussa veneellä kalastavankaan ei tarvitse etsiä pilkkukylkisiä enää kaukaa mantereesta ja rannalta kalastavan mahdollisuudet paranevat entisestään.
Vesien jäähtyessä lähemmäs rannikkoa
Kuvassa näkyvä alue on hyvä saariston ulkopuolella sijaitseva alkusyksyn paikka. Syvempää vettä on aivan läheisyydessä. Alue tarjoaa kalastajalle runsaasti heittopaikkoja tuulen suunnasta riippumatta. Kovemmalla tuulella saaren kärjet ja niiden taustoilta löytyy alueita, jossa aallokko hieman rauhoittuu. Kevyemmällä kelillä tuulenpuoleiset reunat tarjoavat runsaasti jopa yhdestä ankkuripaikasta tai ajelehtimissuunnasta heitettäviä kohtia.
Aikaisemmin puhuttiin usein taimenen tyrskykalastuksesta. Alkusyksystä saariston ulkopuolelta ja ulkoreunoilta löytyvät aallokossa tyrskyinä merkkaavat kivet ovat edelleen hyviä paikkoja etsiä rannikon pilkullista lohen lähisukulaista. Vesien viilentyessä ja taimenten siirtyessä lähemmäs rannikkoa saarten rannat, karikoiden reunat, matalikkojen kärjet ja virtaavat salmet ovat kaikki mahdollisia ottipaikkoja.
Kokeneet taimenenkalastajat tietävät, että kaikki lähes samankaltaiset paikat eivät ole kuitenkaan taimenen mieleen. Tuulen suunnilla ja voimakkuuksilla on merkitystä. Samoin ympäröivän alueen veden syvyydellä.
Yksi hyvä ohjenuora on etsiä kartalta sopivan näköisiä ottipaikkoja niin kutsutun valkoisen veden lähistöltä. Käytännössä kohtuullisen läheltä hyvää kalastusaluetta pitäisi löytyä yli 10 metrin syvyistä, joissakin kartoissa valkoisella värillä merkittyä vettä.
Kalastuksen kannalta tehokkainta on usein liikkua veneellä alueella, jossa on lähekkäin useampia ottipaikkoja. Näin siirtymiin ei kulu turhaan kohtuuttomasti aikaa. Laajempi alue, jossa on useita kalastettavia kohtia, tarjoaa mahdollisuuksia myös voimakkuudeltaan ja suunnaltaan erilaisille tuulille. Taimen hakeutuu syksyisin alueille, joissa vesi liikkuu. Kun mainingit pyörittävät pikkukalaa kuten silakkaa tai kivinilkkaa, taimenelle on tiedossa helppo saalis.
On samalla kuitenkin hyvä muistaa, että taimen ei kuitenkaan viihdy missään pesukonemaisesti myllertävässä paikassa. Kun alueella on sopivaa kivikkoa, rakkoleväpuskia ja vaihtelevaa syvyyttä, todennäköisyys osua taimenelle mieluisaan kohtaan kasvaa. Merellä myös vedenkorkeuden vaihtelut vaikuttavat ottipaikkoihin. Korkean veden aikaan otollinen paikka voi olla kalastuskelvoton veden ollessa hyvin matalalla.
Saariston reunasaaret
Karttakuvan Isossa Lehtisaaressa on käytännössä ottipaikkoja lähes kaikille tuulensuunnille.
Entisestään vesien jäähtyessä taimenta ei tarvitse enää lähteä etsimään saariston reunaa kauempaa. Suomen rannikolla saaristovyöhykkeen leveys vaihtelee runsaasti. Saaristomerellä nimensä mukaisestikin saaristovyöhyke on todella laaja. Pohjanlahdella taas monin paikoin saaria on vähän tai ne jopa puuttuvat kokonaan.
Kokeneet meritaimenen kalastajat puhuvat usein puusaarista eli saarista, joissa kasvaa puita erotuksena ulompana olevista karummista ja puuttomista kalliosaarista. Tyypillisesti lokakuussa taimenet hakeutuvat puusaarivyöhykkeelle. Paikat ovat edelleen hyvin samantapaisia. Syvää vettä pitää löytyä kohtuulliselta lähietäisyydeltä ja alueella veden pitää liikkua. Saarten ympärillä olevat karikot ja kivikot ovat hyviä alueita, mutta myös saarten rikkonaisilta rannoilta taimenen tavoittaa usein. Tasainen hiekka tai kivipohja ei ole erityisen houkutteleva. Rakkoleväpuskat, isommat yksittäiset kivet ja kallion kumpareet tuovat rikkonaisuutta ja samalla taimenen kaipaamia alueita, joissa on suojapaikkoja ja virtauksia.
Kartalta löytyvät vedenalaisten, veden pinnassa olevien tai veden pinnan yläpuolelle yltävien kivien merkit kertovat kokeilemisen arvoisesta alueesta. Tuulen suunta ja voimakkuus vaikuttavat taimenen saalistusalueen valintaan. Kevyemmällä tuulella riuttojen ja kivikoiden tuulenpuolen reunat toimivat paremmin. Tuulen voimakkuuden lisääntyessä riuttojen ja kivikoiden suojan puolet tarjoavat taimenelle mieluisammat alueet.
Loppukaudesta mantereen tuntumaan
Päivän lyheneminen ja vesien jäähtyessä selvästi alle 10 °C tuo meritaimenen jo selkeästi saariston sisään ja parhaimmillaan jopa mantereen tuntumaan.
Vieraille vesille lähdettäessä myös ilmakuvat tarjoavat meritaimenen kalastukseen apuja. Esimerkiksi erään saariston sisällä on paikka, jonka tuntumasta löytyy yli 10 metrin vettä. Kartan perusteella voisi päätellä, että kyseessä on yksittäinen pintakivi. Paikan ohi ajaneet tietävät, että kyseessä on kuitenkin iso kiviröykkiö, jonka toisessa päässä on vedenalainen särkkä. Saman tiedon saa kuitenkin myös ilmakuvasta, joten kartan lisäksi kalapaikkoja etsiessä kannattaa aina kurkistaa alueen ilmakuvaa.
Ulkopuolella oleva saaristo on sen verran harvaa, että etelän puoleisten tuulien jälkeen mainingit yltävät paikalle usein. Röykkiön rannoissa on hyviä paikkoja kuten myös eteläpään särkillä ja pohjoispään isommilla irtokivillä. Etäisyyttä mantereeseen on vain reilu kilometri.
Rantapaikat tiukemmassa
Jos meritaimenen kalastus veneestä on haastavaa, niin vaikeuskerroin rannalta on huomattavasti isompi. Rannalta kalastavan kohdalla meritaimen on kiistatta haastava saalis, mutta taimenia saadaan kuitenkin rannalta heittämällä vuosittain ja seassa on varsin komeitakin yksilöitä.
Yksi syy pyynnin haasteellisuuteen on yksinkertaisesti se, että niilläkin alueilla, joilla taimen on periaatteessa mantereen tuntumassa, kuivalta maalta yltäminen sen olinpaikoille voi olla vaikeaa. Myöskään vapaita merenrantoja ei monin paikoin ole tarjolla alueilla, jossa taimen viihtyisi. Tämän takia varsinkin isompien asutuskeskusten läheisyydessä sopivat taimenrannat ovat varsin suosittuja ja niillä harvemmin pääsee kalastamaan yksin. Tämäkään ei tietenkään ole pelkästään huono asia, jos kalastajia ei ole liikaa.
Pääkaupunkiseutua lähellä on pitkä, kauas Suomenlahdelle työntyvä Porkkalanniemi. Tälläisissä paikoissa heittopaikkoja löytyy yleensä jonkin verran.
Paikan valinnassa samat lainalaisuudet pätevät kuin venekalastuksessakin. Alkusyksystä taimenet ovat ulompana. Silloin kalastusalueita on syytä etsiä pitkien niemien päistä. Pääkaupunkiseutua lähellä on mittaustavasta riippuen parikymmentä kilometriä pitkä kauas Suomenlahdelle työntyvä Porkkalanniemi. Koska niemen ulkopuolella on saaria harvassa, aallokko ja mainingit pääsevät huuhtomaan rantoja lähes esteettä. Monin paikoin rannat ovat jyrkkiä.
Heittopaikkoja on kuitenkin sen verran, että alueella on lähes aina vähintään muutamia taimenen tavoittelijoita, joukossa jopa perhovavalla täpläkylkiä yrittäviä. Muutamien päivien kovemmat maatuulet saavat kylmän veden kumpuamaan tämäntyyppisillä alueilla jo alkusyksystä. Silloin taimenen tavoittamiseen on hyvät mahdollisuudet. Porkkalanniemen kaltaisia paikkoja löytyy muualtakin. Suomenlahdella samantyyppisiä paikkoja on Loviisan edustalla, Emäsalossa ja Hankoniemellä.
Lauttasaaren ulkopuolella on Sisä-Hattu, jonne pääsee yleensä kahlaamalla. Loivilla rannoilla kahluuhousuilla voi laajentaa kalastusaluettaan.
Lauttasaaren ulkoreuna edustaa tyystin toisenlaista paikkatyyppiä. Saaristo ulkopuolella on harvaa ja syvempää vettäkin löytyy. Sen sijaan ranta-alueet ovat matalia ja kivikkoisia toisin kuin Porkkalassa, missä on pitkälti kalliorantoja. Lauttasaaren ulkopuolella on Sisä-Hattu, jonne pääsee yleensä kahlaamalla. Samalla aukenee paremmat mahdollisuudet tavoittaa meritaimen. Loivilla rannoilla kahluuhousuilla voi laajentaa kalastusaluettaan. Lauttasaaren rannat ovat sen verran sisällä, että taimenkausi alkaa vasta loka-marraskuun taitteella. Karttaselaimesta kannattaa etsiä muualla rannikolla vastaavan kaltaisia kalastuspaikkoja.
Talvet ovat eteläisessä Suomessa olleet usein niin leutoja, että meren jäätyminen on viime vuosina venynyt todella myöhäiseen. Isompien selkien lähellä ja virtaavissa salmissa kantavaa jäätä ei ole tullut välttämättä koko talvena. Vaikka taimenen kalastus joulukuusta eteenpäin on sulista vesistä huolimatta hankalaa, innokkaimpia taimen tavoittelijoita tapaa silloinkin. Näin myöhään kalastajalle riittää sopiva ranta kiinni mantereessakin.
Usein taimenen kalastukseen sopivat rikkonaiset rantapätkät eivät ole kovin laajoja. Pitkän päivän tahkoamisen sijaan tunnin parin tehokas haravointi ja palaaminen paikalle uudestaan muutamien päivien kuluttua uudestaan tuottaa helpommin tulosta. Jos kaloista tulee havaintoja, kalastuspäivää kannattaa mahdollisuuksien salliessa pidentää. Kopparnäsissä sijaitsee Uudenmaan Virkistysalue -yhdistyksen ulkoilualue, joka tarjoaa kalastajalle myös mainion paikan lämmittelyyn tulentekopaikoilla. Myös muut tulentekopaikat löydät helposti Karttaselaimesta.
Rantaa kohti käyvä kohtalainen tuuli tai maininki ja nousussa oleva vesi ovat kalastajan toivelistalla. Kylmät tyynet pakkasyöt tekevät kalastuksesta hankalaa sekä jäätyvien siimojen että kalojen passiivisuuden myötä. Sen sijaan kylmän jakson jälkeen tuleva lauhat matalapaineet aktivoivat usein loppukauden taimenia. Ensilumen satamisen saaristoon on sanottu myös houkuttelevan taimenia rantojen läheisyyteen.
Taimenen pyytäjän muistilista
Karttaselaimen Plus-tilauksella voit kätevästi merkitä omat kalapaikkasi kartalle.
Meritaimenesta unelmoivan on syytä muistaa useampiakin pyyntiin liittyviä määräyksiä. Rasvaevällinen taimen on meressä ja mereen laskevissa joissa täysin rauhoitettu. Rasvaeväleikatun taimenen alamitta meressä on 50 cm. Pyyntimitoissa voi myös olla muita tiukempia alueellisia kokorajoituksia. Taimenta koskee ilmoitusvelvollisuus eli saatu kala pitää ilmoittaa Omakala-sovellukseen. Huomaa, että myös vapautetut kalat on ilmoitettava ja ilmoitus on kummassakin tilanteessa tehtävä 14 vuorokauden kuluessa.
Tarkista myös koukkusäännöt. Meritaimenen kalastuksessa on alueellisia rajoituksia käytettävien koukkujen ja niiden määrän suhteen. Kalastusrajoitus.fi sivustolta löydät koukkusääntöjen lisäksi mahdolliset kalastuskieltoalueet ja rauhoitusajankohdat.
Karttaselaimessa on hyödyllinen omien paikkojen tallennus mahdollisuus. Plus-tilauksella tallentamasi paikat synkronoituvat Karttaselain-tiliin ja ovat turvassa, vaikka laite tipahtaisi veteen. Paikan nimeämiseen liitetty tuulen suunta antaa hyviä vinkkejä tuleville reissuille.
