Harjus

Harjus – Thymallus thymallus, Grayling (englanti), Harr (ruotsi)

Toimittaja: Jari Rannisto

Lohikaloihin kuuluva harjus viihtyy runsashappisten kivikkorantojen tuntumassa. Kalaa löytää niin virtavesistä, järviltä kuin murtovesistä eli Itämerestä. Merellä kala on kuitenkin uhanalainen ja täten täysin rauhoitettu. Sisävesissä harjus on rauhoitettu huhti-toukokuussa. Harjus on suosittu vapakalastuksen kohde varsinkin Suomen pohjoisosissa. 

Tuntomerkit

Harjuksen silmiinpistävin tuntomerkki on iso usein purjemaiseksi kutsuttu selkäevä. Harjus on kotalaisen hoikka ja lohikalana sillä on rasvaevä. Pituutta sillä on yleensä 25-50 cm ja painoa 200 grammasta kiloon. Kyljet ovat yleensä harmaanvihreät, mutta joissakin vesistöissä rusehtavat. Kyljissä on usein harvakseltaan pisteitä. Suomurivien välissä on tummempia pituussuuntaisia juovia. Pyrstö on voimakkaasti lovimainen.

Harjuksella on lievä timjamimainen tuoksu, mihinkä sen latinalainen nimikin viittaa (timjami, Thymus vulgaris). Harjuksen liha on vaalea ja kiinteä. Sen liha sopii hyvin graavaukseen, savustukseen, paistamiseen ja nuotiokalaksi.

Helpoimmin harjus on sekoitettavissa siikaan, mutta selkäevien ero on niin suuri, että se yksin erottaa lajit selvästi toisistaan.

Lisääntyminen ja kasvu

Harjus on monista lohikaloista poiketen kevätkutuinen. Sen lisääntyminen osuu yleensä huhti-toukuuhun. Kutu tapahtuu virroissa. Järvillä ja merellä kutupaikkoja ovat hiekka- ja sorapohjat. Mäti kuoriutuu veden lämpötiloista riippuen noin kuukauden kuluttua kudusta.

45 cm mittaisella harjusnaaraalla on tyypillisesti 10 000 mätimunaa. Sukukypsyyden harjus saavuttaa 3-4 vuodessa ollen silloin 20-30 cm mittainen.

Harjuksen ikä on tavallisesti 10 vuotta tai vähemmän, mutta kirjallisuudessa mainitaan suurimmaksi iäksi jopa 15 vuotta. Virallinen Suomen ennätysharjus on vuonna 2011 pilkkimällä pyydetty 2,47 kg yksilö. Vuonna 2025 suurkalarekisteriin on ilmoitettu Rommaenolta perholla pyydetty 59,5 cm mittainen yksilö. Kalastusopas Aki Huhtasen kesäkuussa 2023 pintaperholla pyytämä harjus oli mitoiltaan 1,94kg/59 cm. Harjukset saavuttavat 2 kilon rajan noin 60 cm mittaisina.

Alamitat ja pyyntirajoitukset

Harjuskannat ovat taantuneet rannikkoalueilla ja rannikkojoissa. Harjusta esiintyy murtovedessä Porin pohjoispuolella hyvin hajanaisesti ja kannat ovat taantuneet. Harjus onkin kokonaan rauhoitettu kaikilla merialueilla. Sisävesissä leveyspiirin 67 °00`N eteläpuolella harjus on rauhoitettu ajalla 1.4.–31.5.

Harjukselle on määrätty maantieteellisesti vaihtuva alamitta. Leveyspiirin 67 º00´N eteläpuolella alin pyyntimitta on 35 cm ja pohjoispuolella vähintään 30 cm.

Harjus kuuluu ilmoitusvelvollisuuden piiriin (ilmoitettava Omakalaan 14 vrk sisällä saannista, vaikka kalan vapauttaisi) sisävesissä leveyspiirin 65°00′N eteläpuolella sekä aina meressä.

18-69 vuotiaalta vaaditaan kalastonhoitomaksu. Tämän lisäksi erityislupa-alueilla vaaditaan erillinen lupa. Vaelluskalavesistön koski- ja virta-alueella onkiminen ja pilkkiminen on kielletty. Lisäksi viehekalastus on kielletty vaelluskalavesistöksi luokitelluilla koski- ja virta-alueilla ilman vedenomistajan tai kalastusoikeuden haltijan lupaa.

Harjukselle on määrätty suojeluarvot, jotka vaihtelevat alueittain. Meressä arvo on 1 360 €, sisävesissä leveyspiirin 67 °00´N eteläpuolella 300 € ja pohjoispuolella 100 €.

Huomaa myös, että monissa koskikalastuskohteissa on ajallisia kahluukieltoja, joiden tarkoituksena on suojella esimerkiksi taimenten ja harjusten kutupesiä ja pienpoikasia. Veden lämpötilan nousu 18-20°C tai sitä lämpöisemmäksi aiheuttaa monien koskikalastuspaikkojen sulkemisen.

Kalastus

Harjuksen kalastus keskittyy virkistys- ja viehekalastukseen. Harjuksen lihan nopean pilaantumisen takia sen ammattimainen pyydyskalastus on vähäistä.

Harjusta voidaan kalastaa koko rauhoituksen ulkopuolisen ajan. Talvella harjus on suosittu pilkkikala erityisesti aivan pohjoisimmassa Suomessa. Kevääseen osuvan kutuajan jälkeen harjusta kalastetaan perhoilla ja pienillä uistimilla, jotka ovat suosittuimpia vieheitä, mutta varsinkin isompi harjus iskee mielellään myös vaappuun. Harjus kelpuuttaa myös pienet jigit ja leechit.

Varsinkin virrassa harjus on kova taistelija hyödyntäen virtauksia ja suurta selkäeväänsä. Kevyillä välineillä varustautuneelle kalastajalle harjus tarjoaa parhaat elämykset. Lämpimässä yli 18°C vedessä harjukset kärsivät voimakkaasti kalastuksen rasituksista. Valikoivaa pyyntiä tai cr-kalastusta ei voida suositella.

Harjus ruokana

Harjus on kiinteä ja valkolihainen kala. Siinä on tyypillisesti rasvaa 4–8 %. Se on hieman enemmän kuin siiassa, mutta taas selkeästi taimenta vähemmän. Harjuksen lihan maku muuttuu varsin nopeasti erityisesti, jos kylmäketjusta ei huolehdita. Kylmäketjunkin kanssa harjuksen liha pilaantuu varsin nopeasti. Varsinkin erämaisissa olosuhteissa harjus kannattaa paistaa tikun nokassa nuotiolla samantein, kunhan ensin verestää, poistaa sisälmykset ja kidukset.

Harjus tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet maukkaaseen ateriaan. Sitä voidaan graavata, tehdä chevicheä, savustaa tai paistaa pannulla. Pakastettuna harjus ei ole parhaimmillaan ja niitä on melko turha tuoda tuliaisina erämaasta kotiin juhla-aterian raaka-aineeksi.

Tiesitkö?

• Ruotsin vapakalastusennätys harjus oli pituudeltaan 63 cm ja kalalla oli painoa peräti 2,850 kg.
• Harjuksen Pohjois-Suomessa käytetty nimitys harri on hyvin lähellä ruotsin- ja norjankielistä harr sanaa. Samantapainen nimi löytyy myös itänaapurimme länsiosien murteista.
• Harjuksen levinneisyys yltää etelässä Pohjois-Italiaan ja Balkanille.
• Pohjois-Amerikassa elää meidän harjustamme ulkoisesti muistuttava pohjanharjus (Thymallus arcticus)