Jään pettäessä toimintakyky, kaveri ja asenne voivat pelastaa
Toimittaja: Anssi Leppänen
Pilkkijät ja muut talvikalastajat pääsevät pian nauttimaan talvikalastusharrastuksestaan. Riskitöntä tutuillakaan jäillä liikkuminen ei ole. Turvavarusteiden lisäksi kalastusreissulle kannattaa varata mukaan oikea asenne ja kaveri. Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton asiantuntija kertoo uusia tärkeitä vinkkejä talvikalastajille.
Vanha sääntö on, että viisi senttimetriä teräsjäätä kantaa kävelijän. Suomen uimaopetus ja hengenpelastusliiton vesiturvallisuusasiantintija Anne Hiltunen pelaisi mielellään varman päälle ja lähtisi jäille vasta, kun teräsjään paksuus on 10 senttimetriä.
Naskalit kuuluvat kaulaan jäillä.
Ajatustaan hän perustelee muun muassa sillä, että jään kantavuus on määritelty laboratorio-olosuhteissa, joissa jää on puhdasta ja tasaista. Luonnonjäillä näin ei tietenkään ole. Se, että laboratoriossa viiden senttimetrin jää laskennallisesti kantaa 125 kiloa ei toteudu järvellä. Luonnonjäällä Hiltunen laskisi teoriassakin viiden senttimetrin jään kantavuudeksi 87 kiloa. Oman kehon puntarilukeman lisäksi jäällä liikkujan on muistettava laskea mukaan myös varusteiden tuoma paino. Käytännössä paksujen talvivaatteiden ja kalastusvälineiden myötä reilun 80 kilon painoinen kalastaja voi olla ratkaisevasti liian painava ohuelle jäälle, vaikka teoriassa jään pitäisi kantaa.
Turvallisuus jäällä liikuttaessa lähtee asenteesta. “Eli asennoidut siihen, miten minä toimin ja mitä minä teen, jos jää pettää minun alta.” Hitunen tiivistää asenteen merkityksen.
Kuivapuku eli pelastautumispuku pitää kuivana vaikka joutuisit odottamaan useamman tunnin avannossa.
Fyysisistä turvavarusteista naskalit ovat tärkeät ja kevyet. Niiden paikka on kaulalla roikkumassa takin päällä. Myös reppu käy turvavarusteesta. Jäihin pudotessa se muodostuu kellukkeeksi. Hiltunen myös muistuttaa siitä, että ihan tavalliset talvivaatteetkin kelluttavat yllättävän hyvin hetken ajan. Hän kertoo brittitutkimuksista, joiden mukaan talvivaatteilla voi parhaimmillaan olla jopa 45 newtonin noste. Kelluntahaalari toki auttaa vielä enemmän. Pelastusliivejä hän ei jäälle lähtiessä päälle pukisi. Niiden kanssa on lähes mahdotonta päästä avannosta ylös.
Aktiivisesti loppusyksystä vesillä ja heikoilla jäillä liikkuville on suositeltavaa hankkia kuivapuku, joka pitää kalastajan kuivana vaikka hän joutuisi jäihin.
Viime hetken muutokset vaarallisia
Sula railo keskellä järvenselkää on hengenvaarallinen moottoriajoneuvolla kulkevalle, miksei myös jalkapatikassa olevalle, jos päälle on satanut lunta yöllä.
Asenne ratkaisee myös tutuilla paikoilla liikuttaessa. Vaikka vesistön tuntisi kuinka hyvin, yllätyksiä voi tulla. Talvet eivät ole keskenään samanlaisia. Vaara myös kasvaa, jos poikkeaa aiemmin totutusta ja tutussa rannassa päättääkin vaihtaa kalastuspaikkaa. Hiltunen kertoo esimerkin sukulaismiehensä talviverkon laskusta. Kelkalla liikkeellä olleet kaverukset varmasti tunsivat olosuhteet ja olivat varmuuden vuoksi vielä mitanneet jään paksuudenkin ennen jäälle lähtöä. Mieli ja suunnitelmat kuitenkin muuttuivat matkalla ja verkko päätettiin uittaa hieman eri paikkaan kuin ennen oli tehty. ”Niinpä olikin käynyt, että siinä matkalla kaverukset tippuivat avantoon”, summaa Hiltunen verkonlaskureissun lopputuloksen. Samalla hän muistuttaa kaverin tärkeydestä. Ilman kaveria hänen sukulaismiehensä ei olisi avannosta ylös päässyt.
Kaverin kanssa jäällä liikuttaessa kannattaa muistaa pitää pieni välimatka, etteivät molemmat vajoa jäihin. On myös hyvä, jos molemmilla on mukana jotain kättä pidempää. Pätkä köyttä tai heittoliina riittää.
Talviverkkokautta odotteleva ähtäriläinen Jari Lind tunnistaa kaverin merkityksen ja kertoo käyvänsä käytännössä aina kaverin kanssa talvikalassa. Aluksi hän menee jäälle jalkaisin. ”Kun on 10 senttiä teräsjäätä, menen jalkaisin pulkan kanssa lähivesille. Siinä vaiheessa, kuin jään paksuus menee 20 senttiin, otan kevyen liikkumavälineen eli mönkijän tai moottorikelkan”, kertoo Lind liikkumisestaan jäällä.
Etenkin alkukaudesta ja loppukaudesta Jari Lind kalastuskavereineen käyttää myös kelluntahaalareita. ”Ne ovat myös lämpimät ja mukavat päällä”, sanoo Lind.
Pidä yllä toimintakykyäsi
Jos avantoon tipahtaa, rauhallisuus on tärkeää. Jalat pitäisi saada käännettyä vaakatasoon rauhallisesti, kun naskalit nostaa jää reunalle.
Hiltunen korostaa toimintakyvyn merkitystä. Sen ylläpitäminen olisi tärkeää iän karttuessa. Fyysisessä kunnossa pitää olla. Käsien lisäksi keskivartalon hallintaan tarvittavat lihakset on oltava vahvat. Naskaleilla avannosta pääsee pois varmimmin, jos voimaa on riittävästi ja niitä osaa käyttää.
”Käsivoimilla ja vartalon voimaa käyttäen sinun pitää päästä jään päälle”, sanoo Hiltunen ja kannustaa harjoittelemaan hyljemäistä liikehdintää kotona vaikka ryömimällä. Kyynärpäät hän neuvoo pitämään kiinni vartalossa ja alavartalon voima lähtee lantiosta, ei jaloilla potkimalla.
Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliitto on tehnyt jäistä pelastautumisjumpan, jossa kiinnitetään huomio keskivartalon lihasten voimistamiseen. Lankutus toimii Hiltusen mukaan myös hyvänä voimaharjoituksena. Uimahallissa voi kokeilla altaasta nousemista ilman tikkaita.
Jari Lind on kokenut avantoon tipahtamisen kahdesti, kerran jalkaisin ja toisen kerran kelkan kanssa. Molemmilla kerroilla matala vesi helpotti vedestä nousemista. ”Mulla kävi sillä tavalla, että kun menin jalan, niin tipahdin kainaloita myöten ja pääsin rikkomalla jään kävelemään rantaan”, Lind kertoo. Jään hän kertoo olleen keväistä puikkoontunutta jäätä.
Joka viides jäihin hukkunut on kalastaja
Kaikille jäihin pudonneille ei käy yhtä hyvin kuin Jari Lindille. Suomen uimaopetus ja hengenpelastusliiton tilastot kertovat armotonta kieltään jäihin hukkumisista. Kymmenen vuoden aikana vuosina 2013 – 2022 Suomessa hukkui jäihin 175 ihmistä. Tilastossa painottuvat miehet ja sisävedet. Miehiä tuona ajanjaksona jäihin hukkuneista oli peräti 87 prosenttia. Enemmän kuin kolme neljästä jäihin hukkumisesta puolestaan tapahtui sisävesillä.
Maantieteellisesti tapaukset painottuvat Itä-Suomeen. Itä-Suomen osuus hukkuneista on reilun kolmanneksen luokkaa. Kun tähän lisää Etelä-Suomen osuuden, eli vajaan neljänneksen on helppo päätellä, että hukkumisia sattuu siellä, missä on isoja järviä ja ihmiset ovat tottuneet hyödyntämään luontoa ja järveä myös talvisilla keleillä.
Aktiivisina jäillä liikkujina kalastajat painottuvat tilastoissa. Suomen uimaopetus ja hengenpelastusliiton tilastojen mukaan viidennes jäihin hukkuneista oli kalastajia. Toinen viidennes moottorikelkkailijoita. Kuukausista jäihin hukkumisen osalta synkimpiä ovat joulukuu, tammikuu ja huhtikuu. Huhtikuussa jäällä liikkuu toki paljon väkeä ja kevätjäät ovat petollisia.
Kuuntele Anne Hiltusen ja Jari Lindin keskustelu jäällä liikkumisen truvallisuudesta Kalastajan radion podcastista.
