Ehdotus tulevien vuosien kalastusrajoituksiksi norppa-alueille

Suuri yleisö kannattaa tiukempia rajoituksia

Itä-Suomen elinvoimakeskus on laatinut ehdotukset kalastusrajoituksiksi saimaannorpan suojelemiseksi vuosille 2026–2031. Rajoitukset pysyisivät pääosin samankaltaisena kuin viime vuosina. Rajoituksiin kaavaillaan vain marginaalisia muutoksia. Suojelujärjestö WWF nostaa kuitenkin esiin suuren yleisön kannatuksen tiukemmille rajoituksille ja painottaa verkkokalastusrajoitusten merkityksellisyyttä norppakannan suojelussa. 

Itä-Suomen elinvoimakeskuksen laatima raportti luovutettiin maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahille tänään 8. tammikuuta 2026. Ministeriö valmistelee seuraavaksi ehdotuksen pohjalta virkatyönä valtioneuvoston asetuksen, sillä nykyinen asetus umpeutuu 14.4.2026. Ministeri Essayahin mukaan saimaannorpan suojelutyö on ollut tuloksekasta, ja sen onnistuminen edellyttää laajaa tukea paikallisilta asukkailta, ammatinharjoittajilta ja järjestöiltä. Ministeriö haluaa jatkaa yhteistyötä korostavalla linjalla.

Marginaalisia muutosehdotuksia rajoituksiin

Elinvoimakeskus esittää kalastusrajoitusalueen laajentamista 336 neliökilometrillä norpan pesimäalueen laajentumisen vuoksi. Uusi kokonaispinta-ala olisi 3 134 neliökilometriä eli reilut 300 neliökilometriä enemmän kuin vuonna 2025, ja laajennuksia tulisi erityisesti Etelä-Saimaalle, Louhivedelle, Luonterille, Puruvedelle ja Pyhäselälle.

Verkkokalastuskiellon aika (15.4.–30.6.) säilyisi ennallaan, mutta muikkuverkkojen kieltoaikaa ehdotetaan päättymään 15. kesäkuuta. Tämä mahdollistaisi muikunpyynnin juhannuksena. Tämä rajoituksen höllennys perustuu raportin mukaan siihen, että muikkuverkkoa pidetään norpalle vähäriskisenä. Raportissa esitetään myös luopumista verkkojen ankkurointipakosta avoveden aikana, koska se ei varmista norppaturvallisuutta ja on valvonnallisesti haastava.

Suojelun ja kalastuksen yhteensovittaminen

Raportin mukaan saimaannorpan suojelun ja kalastuksen yhteensovittamisessa on onnistuttu. Norppakanta on kasvanut 2000-luvun alun noin 240 yksilöstä noin 530 yksilöön, ja uhanalaisuusluokka on muuttunut äärimmäisen uhanalaisesta erittäin uhanalaiseksi.

Nykyiset ympärivuotiset rajoitukset, kuten vahvalankaisten verkkojen kielto, ovat osoittautuneet toimiviksi. Vaikka pyydyskuolleisuuden riski on suurin nuorilla norpilla, vuosina 2021–2025 ei havaittu yhtään aikuisen norpan kuolemaa kalanpyydyksiin. Pyydyskuolleisuuden riski on suurin juuri ensimmäisten 15 kuukauden aikana. Vuodessa havaitaan kuolevan keskimäärin 5 kuuttia ja puoli nuorta norppaa iältään 1–4 vuotta. Arvioitu todellinen kuolleisuus on noin 15 kuuttia ja 1–2 nuorta norppaa vuodessa.

Maa- ja metsätalousministeriö tuo esiin Saimaan kalataloudellisen merkityksen: ”Alue tuottaa 25 % sisävesien kaupallisesta saaliista ja lähes puolet muikkusaaliista. Vuosittainen saalis on noin 3 miljoonaa kiloa, ja alueella toimii 200 kaupallista sekä 57 000 vapaa-ajankalastajaa.”

WWF vaatii rajoituksia yhä heinäkuulle

”Kalastusrajoitusalueen laajentaminen on hyvin kannatettava esitys, jolle on vahvat perusteet, sillä saimaannorppa on palaamassa alueille, joilta se on aiemmin kadonnut. Sen sijaan kevään ja alkukesän verkkokalastuskieltoa tulisi jatkaa esityksestä poiketen heinäkuun loppuun asti suomalaisten suuren enemmistön kannan mukaisesti”, sanoo WWF:n ohjelmajohtaja Petteri Tolvanen.

Muikkuverkkojen rajoitusajan lyhentäminen entisestään on WWF:n mielestä vääränsuuntainen toimenpide, sillä muikkuverkotkaan eivät ole saimaannorpalle turvallisia. ”Tänäkin vuonna yksi saimaannorppa kuoli heinäkuussa asetuksen sallimaan muikkuverkkoon. Muikkua pyydetään norppaturvallisesti troolaamalla, ja troolattua muikkua ostamalla voi samalla tukea Saimaan ammattikalastusta”, Tolvanen sanoo.

Kalanpyydysten aiheuttaman sivusaaliskuolleisuuden vähentäminen on tutkitusti tehokkain keino suojella saimaannorppaa. Ennen nykyisiä verkkokalastusrajoituksia, norppia hukkui eniten verkkoihin huhti–kesäkuussa. 2010-luvulta alkaen verkkokuolemien piikki on kalastusrajoitusten myötä siirtynyt heinäkuulle ja alkusyksyyn, eli ajankohtaan, jolloin verkkokalastusrajoitukset eivät ole voimassa. Metsähallituksen, Luonnonvarakeskuksen ja Itä-Suomen yliopiston tutkimuksen mukaan saimaannorppien verkkokuolleisuus on paljon suurempaa, kuin mitä hukkuneena löytyneistä norpista voi päätellä.

Suomalaisilta vahva kannatus heinäkuun rajoituksille

WWF vetoaa pidempiin rajoituksiin myös yleisen mielipiteen perusteella. “Kyselyiden perusteella verkkokalastuskiellon jatkamiselle heinäkuulle on suomalaisten erittäin vahva tuki”, Tolvanen sanoo.

WWF:n viime syksynä teettämän kyselytutkimuksen mukaan 63 prosenttia ja Pohjois-Savon ELY-keskuksen toteuttaman kyselytutkimuksen mukaan jopa 83 prosenttia vastaajista kannattaa verkkokalastusrajoitusten jatkamista heinäkuun loppuun saakka.

Vaikka Saimaalla kalastaakin maa- ja metsätalousministeriön mukaan lähes 60 000 ihmistä, huomionarvoista on se, että verkkokalastus vähenee vuosittain. Kaikista suomalaisista vapaa-ajankalastajista vain 14 % kalastaa verkoilla vuosittain. Jos arvioidaan verkkokalastajia olevan Saimaalla suhteessa yhtä paljon kuin muualla Suomessa, tarkoittaa se, että norpparajoitukset todellisuudessa vaikuttavat vain reiluun 8 000 kalastajaan.

Miten paljon muikkuverkkokuolemia tiedossa?

Koostimme talukon viimevuosien norppakuolemista. Saimaannorpan kuolemat tilastoi vuosittain Metsähallitus.

Vuosi	Muikkuverkkokuolemat	Havainnot: Kaikki verkkokuolemat & uusi ehdotus
2025	Ainakin 1	Yhteensä 8 verkkokuolemaa Suurin osa kuolemista tapahtui heinäkuussa verkkokiellon päätyttyä.
2024	0 raportoitua	Yhteensä 5 verkkokuolemaa. Kaikki olivat kuutteja, ja lähes kaikki hukkuivat heinäkuussa.
2023	1	Yhteensä 7 verkkokuolemaa. Näistä yksi oli muikkuverkkoon hukkunut nuori norppa ja loput muita verkkoja.
2022	0 raportoitua	Yhteensä 3 verkkokuolemaa. Kaikki verkkokuolemat tapahtuivat heinä-elokuun aikana.
2021	0 raportoitua	Yhteensä 3 verkkokuolemaa.
2020	1	Yhteensä 3 verkkokuolemaa.
2018	2	Yhteensä 5 verkkokuolemaa.