Talven herkkusaalis, made

Kahden osaajan vinkit järvelle ja merelle

Toimittaja: Jari Rannisto

Mateen kalastuksen huippusesonki osuu sydäntalveen. Se poikkeaakin muista kaloistamme monilla tavoin. Made kutee tammi–maaliskuulla, jolloin se siirtyy syvistä vesistä matalaan. Tämän takia se on helpommin saavutettavissa kuin muulloin. Mateen kalastukseen liittyy todella paljon uskomuksia. Haastattelimme kahta madepilkintäeksperttiä merellä kalastavaa Jari Jokista ja järvillä madetta kalastavaa Hannu Vesarantaa.

Turskakaloihin kuuluvan mateen optimilämpötilat osuvat varsin viileään haarukkaan. Kutu tapahtuu 1–4 °C lämpöisessä vedessä jopa aivan matalassa. Made on sopeutunut myös murtoveteen, mutta rannikolla kutupaikat sijoittuvat usein jokisuihin ja merenlahtiin.

Mateen optimilämpötilat vaihtelevat lähteestä riippuen. 4–12 °C on kuitenkin useammassa lähteessä mainittu lämpötila-alue. Vesien lämmön noustessa yli 12 °C mateet hakeutuvat syvempään veteen viileämmän veden perässä. Matikaksikin kutsuttu ainoa makeassa vedessä elävä turskakalalaji on helppo erottaa muista kalalajeistamme. Sen alaleuassa on yksittäinen etuviistoon sojottava viiksisäie. Matikan ruumis on pitkänomainen ja kapenee voimakkaasti pyrstöä kohti. Väritys on ruskeankirjava, ja pienten suomujen peittämä iho on nahkamainen.

Hämärän saalistaja

Made on hämärä- ja pimeäaktiivinen kala. Sen kalastuskin keskittyy ilta- ja aamuhämärän lisäksi myös pimeään jaksoon. Mateen silmät ovat sopeutuneet vähään valoon. Loiskaihin takia ison osan mateista sanotaan olevan sokeita. Sokeatkin mateet ovat yleensä hyväkuntoisia, mikä osaltaan kertoo, että laji hyödyntää saalistuksessaan myös muita aisteja. Käytännössä nämä ovat haju- ja tuntoaisti.

Aiemmin madetta kalastettiin paljon ryöstäjätyyppisillä vieheillä, joilla made pyrittiin tartuttamaan koukkuihin, vaikka se ei iskenyt vieheeseen. Kalastuslain muutoksen (ryöstäjät eli madehara kiellettiin) myötä suosituimmaksi mateen pilkintävieheeksi on tullut mademorri. Madepilkit mukaan lukien morrit ovat usein valkoisia. Perusteluna on ollut valkoisen värin näkyminen paremmin lähes pimeässä jääkannen alapuolella.

Madekannat ovat viime vuosina heikentyneet Suomessa. Myös Suomenlahden rannikolla kalastajat ovat törmänneet ilmiöön. Heikkenemisen syiksi mainitaan ilmaston lämpeneminen ja toisena syynä rehevöityminen. Madetta on myös ryhdytty istuttamaan viime aikoina moniin vesiin.

Hyvin erilaisia tekniikoita

Mateen pyyntiin on kehitelty useampia erilaisia tekniikoita. Aiemmin käytetyt ryöstäjät ja harat, joilla made pyrittiin tartuttamaan suun ulkopuolelta, ovat nykyään kiellettyjä. Suomessa mademorrista on tullut pääasiallinen korvaava tekniikka. Ruotsissa suurkalakilpailuissa ja ennätyskalojen rekisteröinnissä ryöstäjillä ja haroilla pyydetyt kalat on rajattu ulkopuolelle jo 1980-luvulla. Siellä kalastajien yleisimmin käyttämä viehe pilkinnässä on syöttipilkki. Yleensä vieheen virkaa hoitaa iso pystypilkki tai heittolusikka. Sen alapuolella on paksusta siimasta tehty 10–15 cm tapsi, johon sidotaan reipas yksi- tai kolmihaarakoukku. Syötiksi valitaan hyvin koukussa pysyvä kala tai kalan pala. Ahvenen filee on hyvin koukussa pysyvänä suosittu syötti.

Perinteisesti madepilkkiä on uitettu aivan pohjan tuntumassa. Mateiden uskottiin pohjakaloina liikkuvan talvisin aivan pohjan tuntumassa. Kehittyneen luotaintekniikan myötä käsitykset mateen elintavoista ovat tarkentuneet. Yllättäen ainakin kutuajan ympärillä mateet liikkuvat ajoittain myös selvästi irti pohjasta. Ne voivat uida myös selkeästi välivedessä.

Vanha totuus, että madetta pitäisi aina kalastaa aivan pohjasta, on kiistatta osoittautunut myytiksi. Osa kalastajista käyttääkin nykyisin myös viritystä, jossa syöttikoukku viritetään jonkin matkaa pilkin yläpuolelle. Pilkillä pöllytetään pohjaa ja houkutellaan mateita paikalle. Mateet kuulemma hakevat hanakasti 30–40 cm vieheen yläpuolella uivan syötin.

Tutustu herkullisiin maderuokaresepteihin.

Merelle sumusäässä valkoisella morrilla

Jari Jokiselle monet Suomenlahden madepaikat ovat tuttuja. Isoja mateita on tarttunut hänen pilkkeihinsä usein. Hänen kokemuksensa keskittyvätkin mateen kalastuksen osalta Suomenlahden merialueille.

Hänen kalastuksensa on ajoittunut kutuajan molemmin puolin. Käytännössä madekausi on kestänyt tammikuun lopulta aina maaliskuun puoliväliin. Jarin kokemusten mukaan made syö myös kutuaikana. Hän myös huomauttaa, että kutualueilla saattaa liikkua yhtä aikaa mateita, jotka eivät ole vielä kutemassa, kudulla olevia mateita ja jo kuteneita yksilöitä.

Madetta pyydetään yleensä hämärän ja pimeän aikaan. Jari Jokinen kuitenkin kertoo saaneensa mateita ympäri vuorokauden. Mateet ovat iskeneet pilkkiin jopa keskellä päivää aurinkoisella säällä. Hänellä on myös kokemuksia kuutamon positiivisesta vaikutuksesta syöntiin.

Jokinen ei käytä apuna kaikuluotainta tai karttasovelluksia. Paikat ovat tulleet vuosien saatossa tutuiksi. Vieheenä hän on käyttänyt mademorreja siitä saakka, kun niitä tuli markkinoille. Siimana hänellä on paksua punottua nylonsiimaa ja vapana tukeva puuvapa ilman kelaa. Mademorreissa hän on käyttänyt useita eri kalalajeja. Silakka, kuore, särki ja ahven ovat kaikki antaneet mateita. Sen sijaan kiisken kanssa onnea ei ole ollut. Mademorri on antanut saalista myös ilman syöttiä. Jokinen antaa vinkin mateen evän käytöstä syöttinä. Jos muut syötit ovat loppuneet, mutta saaliiksi on kertynyt made, sen rintaevä on hyvä ja toimiva syötti. Sitkeänä se myös pysyy hyvin koukussa. Mademorrin värinä hän käyttää pääosin valkoista. Joskus siiman päässä on lyijynvärinen morri.

Suurin osa hänen matikkapaikoistaan on perinteisiä tiedettyjä kutualueita. Ne ovat vuodesta toiseen samoina pysyviä alueita. Vuosien varrella matikkapaikkoja on löytynyt myös muun pilkinnän tuloksena. Joskus useampiakin mateita on voinut iskeä samalla reissulla ahven- tai kuhapilkkiin. Toisaalta mateenpilkinnän sivutuotteena on myös kerran tullut mademorriin iskenyt mittakuha.

Jokinen tekee 4–5 reikää kerrallaan. Made iskee pilkkiin yleensä minuutin sisällä. Usein, kun reiästä nousee yksi tai useampi uros, lähettyvillä on isompi naarasmatikka. Paluu tällaiselle reiälle antaa usein lisää mateita. Hän pilkkii aina aivan kiinni pohjassa.

Jokinen on pitänyt madereissuistaan päiväkirjaa, ja niiden mukaan hyvät syönnit ovat usein osuneet nollakeleille tai hieman plussan puolella olleisiin lämpötiloihin. Sumukin on mateita tuntunut innostavan, samoin kuin jään päällä ollut vesikin. Kovien pakkasten aikana kalapäivissä on erottunut pari selkeää lyhyempää ottijaksoa. Sumulla mateet ovat puolestaan aktiivisempia ja syöntijaksot pidempiä.

Järvimateelle jigipää mateenpalalla

Hannu Vesaranta kuuluu Suomen eturivin kalastajiin, joka tunnetaan uuden elektroniikan hyvin hallitsevana suurkalojen miehenä. Hänen mateenkalastuksensa keskittyy helmikuuhun ja järvialueille.

Hannun mukaan paras hetki on hämärän taite alkuillasta. Toinen aktiivisuuspiikki osuu noin kaksi tuntia hämärän jälkeen. Tämän takia Hannun madereissut kestävätkin 2–3 tuntia vielä pimeän tulon jälkeen.

Monet madetta pilkkivät käyttävät varsin tukevia ja raskaita välineitä. Vesaranta toimii välineiden kohdalla poikkeavasti. Hän käyttää kevyttä ja pientä perinteistä pilkkikalustoa. Vavan liitokset hän kuitenkin vahvistaa. Vieheenä Vesaranta hyödyntää tavallista jigipäätä, riittävän kokoisena, ja suosikkisyötti on hyvin koukussa pysyvä ja mateen mutustelua kestävä mateen pala. Yleensä morrin uitto tapahtuu pohjassa ja välillä pyytö nostetaan 20–30 cm ylös pohjasta. Uitto on Hannulla useinmiten pientä nypytystä.

Vesaranta hyödyntää live-kaikua myös mateen pilkinnässä kalojen paikantamiseen. Live mahdollistaa oikeiden reiän paikkojen valinnan ja kalojen seuraamisen, mikäli ne ovat liikkeessä. Konkarin mukaan jo pari metriä väärään paikkaan porattu reikä voi vaikuttaa siihen, ettei kaloja saa. Paikkojen suhteen Hannu ei tyydy pelkästään vanhoihin tunnettuihin mateen kutupaikkoihin vaan etsii myös uusia.

Parhaista madesäistä on paljon uskomuksia. Kokenut saamamies kertoo onnistuneensa parhaiten kirkkaalla tai puolipilvisellä säällä. Pari kovaksi luonnehdittua reissua on kuitenkin osunut talvimyrskyyn.

Katso lisää Hannu Vesarannan vinkkejä mateen pilkintään: