Miten lähellä rantaa saa kalastaa?
Keskustelu yltyi myrskyisäksi Varsinais-Suomessa – kommentoi itse
Kuinka lähellä rantaa saa kalastaa? Mitä tarkoittaa haitan aiheuttaminen, josta kalastuslaissa puhutaan? Airisto-Velkuan kalatalousalueen päätös lähteä edistämään tarkkojen metrien kirjaamista lakiin ryöpsäytti keskustelun valloilleen pilkkikaudella. Miten tilanne jatkuu avovesikauden alkaessa siianonkijoiden kansoittaessa rantoja ja hauenkalastajien ilmestyessä ränneihin.
Pilkkikaudella kalastukseen liittyvät varoetäisyydet kärjistyvät etäisyyteen naapurin rannasta tai laiturista. Vesien vapautuminen jäistä ei poista keskustelua. Näköetäisyydelle tulevat heittokalastajat saavat verenpaineen ranta-asukkailla joskus nousemaan. Mutta onko olemassa turvallista, sovun säilyttävää etäisyyttä?
Nykyisin kalastuslain pykälä 50 määrittelee asiat väljästi. Lakitekstissä pykälä kulkee otsikolla Häiriön aiheuttaminen: “Kalastusta harjoitettaessa ei saa aiheuttaa tarpeetonta haittaa ja häiriötä ympäristölle, muille vesilläliikkujille, muulle luvalliselle kalastukselle taikka rannan omistajalle tai haltijalle. Edellä 7 §:ssä tarkoitettua kalastusta ei saa harjoittaa viittäkymmentä metriä lähempänä 49 §:ssä mainittua troolia ja isorysää. Luvallista kalastusta ei saa tahallisesti estää tai vaikeuttaa”.
Airisto-Velkuan kalatalousalueen yleiskokouksen lakimuutosesityksessä määriteltiin metrimääräksi 50 metriä laiturista ja pyydyksistä nykyisen isorysän ja troolin sijaan: “”Kalastusta harjoitettaessa ei saa aiheuttaa tarpeetonta haittaa ja häiriötä ympäristölle, muille vesilläliikkujille, muulle luvalliselle kalastukselle taikka rannan omistajalle tai haltijalle. Edellä 7 §:ssä tarkoitettua kalastusta ei saa harjoittaa Ilman erityistä oikeutta viittäkymmentä metriä lähempänä laituria tai asuttua rantaa tai 49 §:ssä mainittuja pyydyksiä tai muita ankkuroituja kalanpyydyksiä. Luvallista kalastusta ei saa tahallisesti estää tai vaikeuttaa”.
Tarkka metrien määrittely toisi uudet ongelmat
Kalastajan Kanavan Jyri Kuusisalo kuuluttaa yhteispeliä ja muiden huomioimista.
Kalastajan Kanavan vetäjä, toimittaja Jyri Kuusisalolla on selkeä näkemys siitä, että yleismaailmallinen 50 metrin raja saisi vain uusia ongelmia aikaan ja veisi paljon nyt olemassa olevaa hyvää pois: “Vähän kuin ammuttaisiin kanuunalla hyttynen. Hajoaa paljon hyvää vain siitä syystä, että saatiin hyttynen hengiltä”, tiivistää Kuusisalo.
Käytännössä tiukat etäisyyksyydet rajoittaisivat yleiskalastusoikeutta. Tarkat määritelmät siirtäisivät keskustelun helposti vain toisiin asioihin. Taas oltaisiin uusien määrittelyjen edessä: “Pahimmillaan puhuttaisiin siitä, miten laituri määritellään”, kertoo Kuusisalo esimerkin.
Muita kiistan aiheita voisi olla, saako rannalta kalastaa enää lainkaan, missään tai milloinkaan, edes kiinteistön omistaja. Kalastus harrastuksena ei tuntuisi kovin houkuttelevalta, jos esimerkiksi lasten rantaonginta vaikeutuisi. Tiukka välimatkan määrittely saattaisi siirtyä myös rannasta maalle päin ja pohdinnan kohteena voisi olla, kuinka lähellä rantaviivaa asutuksen pitäisi olla, että kalastus aiheuttaa sille häiriötä.
Lähtökohtaisesti Jyri Kuusisalon mielestä koko keskustelu on saanut liian suuret mittakaavat. “Jos jossain alueella on ongelmia kalastajien ja ranta-asukkaiden välillä, ei sen perusteella voida lakia muuttaa koko Suomessa. Pitää löytää ratkaisu alueellisesti, käyttää maalaisjärkeä molemmin puolin ja unohtaa tällainen itsekäs keskustelu heti alkuunsa. Jos halua on, löytyy kyllä yhteispelillä ratkaisuja.” toteaa Kuusisalo.
Palaute on ollut välitöntä
Sittemmin kalatalousalue onkin saanut palautetta suoraviivaisesta 50 metrin määrittelystä. Saadun palautteen perusteella on realisoitunut kysymyksen haastavuus: “Hyvin nopeasti, oikeastaan jo seuraavana päivänä, tuli palautetta, että tämä johtaa uusiin ongelmiin ja hankalampiin ongelmiin monessa paikassa”, toteaa Airisto-Velkuan kalatalousalueen toiminnanjohtaja Timo Saarinen.
Palautteen perusteella Saarinen muotoilee yhdistyksen esittämän muutosajatuksen uudelleen: “Haluttaisiin, että tämä pykälä avattaisiin niin, että saataisiin selkeää tulkintaa mitä tarkoittaa tarpeeton haitta ja häiriö.” Myös Saarinen pitää jo nyt laissa olevien metrimäärien valvontaa mahdottomana. Hänen mukaansa kalastuksenvalvojalle mahdotonta arvioida, onko vedessä rysä vai laissa mainittu isorysä: “Nämä pitäisi avata ja pyrkiä löytämään niihin joku mitattava, selkeä sanamuoto, mikä olisi kaikkien osapuolten todettavissa.” Kerran vuodessa kokoontuvan yleiskokouksen päätös on kuitenkin ainoa asiasta toistaiseksi kirjattu esitys.
Kuuntele lisää Airisto-Velkuan kalatalousalueen toiminnanjohtaja Timo Saarisen mietteitä aiheesta Anssi Leppäsen haastattelemana tästä.
Onko kyse vain paikallisesta ongelmasta?
Aloite lain muutoksesta on saanut vapaa-ajankalastajat varpailleen ja puhetta aikaiseksi puolesta ja vastaan. Turun Sanomien haastattelussa Suomen Vapaa-ajankalastajien keskusjärjestön toiminnanjohtaja Olli Saari kertoo yhdistyksen asettuvan yksiselitteisesti aloitetta vastaan: “Hullutuksia. Kaikkeen sitä energiaa käytetään. Muutosesitys on aika perustavaa laatua oleva sohaisu yleiskalastusoikeuksia ja kalastusharrastusmahdollisuuksia vastaan. Jos tällainen esitys tulee, taatusti vastustamme. Tällaista muutosta ei ole kirjattu hallitusohjelmaan eikä minnekään muuallekaan”. (Turun Sanomat 10.1.2026)
Maa- ja metsätalousministeriön erätalousneuvos Eija Kirjavainen kertoo Turun Sanomien haastattelussa ministeriönkin saavan ajoittain asiasta yhteydenottoja sekä vapaa-ajankalastajilta että rantakiinteistöjen omistajilta. Hänkin kuitenkin pitää ongelmia lähinnä paikallisina, eikä näe tarvetta lain muuttamiseen: “Jos ongelma on paikallinen, onko koko maata koskeva lainsäädännön muutos tarpeen”, hän pohtii Turun sanomissa 12.1.2026 julkaistussa jutussa. Samassa haastattelussa Kirjavainen toteaa etäisyyksien määrittelystä puhutun jo nykyistä lakia valmisteltaessa vuonna 2016. Kuten nykyisestä lakitekstistä voidaan lukea, silloin keskustelu ei johtanut etäisyyksien kirjaamiseen lakiin.
Keskustelua alueellisesti lienee vauhdittanut Naantalissa otsikoihin noussut ranta-asukkaiden ja rannan läheisyydessä kalastaneiden vapaa-ajankalastajien välinen sanailu. Välillä sanailun selvittämisessä on turvauduttu poliisin apuun. Julkiseen keskusteluun omalla nimellään lähtenyt naantalilainen ranta-asukas Esa Lindholm kertoo asiaan liittyen kirjatun rikosilmoituksenkin. Hän kuitenkin täsmentää, että sitä tutkitaan kotirauhan rikkomisena joka on kirjattu rikoslakiin, ei kalastuslakiin.
Lindholm kertoo paikallisten rantakiinteistöjen omistajien käyvän myös aktiivista keskustelua kalastuskunnan kanssa nimenomaan kotirauha edellä. Keskustelun yhtenä kulmakivenä on selvittää, voiko yleiskalastusoikeutta paikallisesti rajoittaa ongelma-alueilla. Ongelma-alueena voidaan pitää esimerkiksi kapeita lahtia joissa vesiliikennettä ja asutusta. Tällaisia paikkoja on seudulla paljon.
Keskustelu on polarisoitunut
Tällaiset kapeat rännit usein ovat ongelmallisia paikkoja.
Tarkka määrittely etäisyydelle on haasteellinen teki sen kuinka ja kuka hyvänsä. Kuppikuntia asiassa tuntuu riittävän. Timo Saarinen asettelee sanansa tarkoin puhuttaessa siitä, onko keskustelu polarisoitunut ja muodostunut eri toimijoiden, lähinnä ranta-asukkaiden ja kalastajien, väliseksi ristiriitojen näyttämöksi. Se, että syyttävä sormi keskustelussa tuntuu osoittavan Airisto-Velkuan kalatalousalueen suuntaan harmittaa Saarista selvästi. Hänen mielestään kalatalousalueen tavoitteena on selkeyttää nykyistä lainsäädäntöä: “Saada aikaan selkeät pelisäännöt vähentää ristiriitoja, jos niitä on. Pitää saada lisättyä kaikkien kalastajaryhmien, rantakiinteistöjen omistajien ja vesilläliikkujien keskinäistä ymmärrystä.”
“Keskustelua on ainakin saatu aikaiseksi ja toivotaan, että se johtaa johonkin.” Ellei aivan lakimuutosta saada aikaan, toivoo Saarinen kuitenkin rakentavia kommentteja ja ajatuksia kalatalousalueen päätöksen aiheuttamaan soppaan. Ainakin tässä suhteessa yhdistys on ehkä osittain onnistunut, keskustelu on herännyt ja ajatuksia on tuotu julki. Yhdistys itsessään pitää nykyistä tarpeettoman haitan ja häiriön muotoilua väljänä ja haluaisi keskustelulla siihen näkökulmia. Saarisen tiedossa ei ole, että kalastuslain 50§ perusteella olisi menty oikeuteen asti hakemaan tulkintaa.
Myös naantalilainen ranta-asukas Esa Lindholm kaipaa selkeyttä asioihin tavalla tai toisella: “Ettei ihmisten tarvitsisi käydä turpakäräjiä, vaan löytyisi laista selkeä ehto miten toimia,” hän tiivistää ajatuksensa. Lindholm korostaa myös kalastavansa itse ja pitävänsä siitä. Lindholm kertoo harrastaneensa muun muassa meritaimenen uistelua jo 80-luvulla. Kalastusharrastukselle hän ei halua heittää kapuloita rattaisiin: “Ei ole kysymys kalastamiseen estämisestä ja haastamisesta vaan sääntöjen tarkentamisesta.”
Askel taaksepäin vaatimuksesta lain muuttamiseksi
Airisto-Velkuan kalatalousalue on päättänyt lähestyä asiassa muitakin kalatalousalueita selvittääkseen, onko kyse väitetysti alueellisesta ongelmasta. Timo Saarisen mukaan he aikovat kartoittaa kalatalousalueiden mielipiteen asiasta. Se miten muualla asiaan suhtaudutaan jää nähtäväksi. Jos korjattavaa tuntuu olevan, asiaa viedään eteenpäin.
Toistaiseksi yhdistys tuntuu siis luopuneen vaatimuksestaan lain muuttamiseksi tai ainakin ottaneen askeleen taaksepäin: “Meidän ensimmäisessä yleiskokouksen päätöksessä oli, että tehdään aloite lain muuttamisesta. Otettiin siinäkin kohdassa vähän taaksepäin. Jos se tuntuu, että on tälle hallituskaudelle myöhäistä, niin otetaan seuraavalle hallituskaudelle”, Saarinen muotoilee asian. Airisto-Velkuan kalatalousalueen seuraava yleiskokous on marraskuussa 2026. Ellei muilta kalatalousalueilta tule tukea asialle, yleiskokous saa Saarisen mukaan todennäköisesti esityksen muutosesityksen poisvetämisestä.
Lakimuutosten tekeminen on pitkä tie ja vaatii monta keskustelua. Muistutuksena vaikka nykyisen kalastuslain laatiminen, jonka valmistelu aloitettiin 2008 ja laki tuli voimaan 2016.
Kommentoi alle, miten asiaa ratkoa?
