Hauen pilkintä

Toimittaja: Jari Rannisto

Hauki kuuluu vakiovieraisiin ahvenen ja kuhan pilkkijöiden siimojen päissä. Monelle kevyillä välineillä pilkkivälle hauen vierailu siiman päässä on lyhyt ja väkivaltainen. Ohut pilkkisiima yhdessä hauen partakoneen terävien hampaiden kanssa on haastava yhdistelmä kokeneellekin kalastajalle. Haukia varta vasten pilkillä tavoittelevien joukko on harvempi, mutta vesiemme ravintoketjun huippu on mielenkiintoinen kala pilkkiä, joten miten haukea kannattaa lähteä pyytämään talvella?

Hauenpilkkijän välineet

Haukea mielivän lähes ensimmäinen pakollinen tarvike on jonkinlainen puruperuke. Vieheen ja pilkkisiiman väliin voi virittää teräksestä, titaanista tai muusta perukemateriaalista valmistetun perukkeen. Mittaakin saa olla kohtuullisesti, jotta siima pysyy terävien hampaiden ulottumattomissa. Välillä hauki onnistuu kiertämään siimaa ympärilleen ja silloin lyhyt peruke voi koitua kohtalokkaaksi, vaikka viehe ei olisi edes syvällä suussa. Haukea on myös mukavampi vetää jäälle, kun voi tarttua käsin perukkeeseen hyvissä ajoissa ennen kuin kalan pää putkahtaa ylös avannosta.

Monissa vesistöissä haukia voi tavata varsin matalasta vedestä jo muutaman kilon painoisen hauen tärppi lyhyen siiman päässä on usein kunnon rysäys. Siiman paksuudessa ei kannatakaan liikoja säästellä. Monifiilisiima saa olla paksuudeltaan 0,35-0,45 mm. Vielä 0,50 mm ei ole liioittelua, jos ollaan isojen haukien perässä. Osa kalastajista käyttää myös paksua kuitusiimaa, joka on kuitenkin parhaimmillaan lämpötilan ollessa lauhoissa lukemissa.  Kitkajarrulla tai kovassa vedossa siimaa antava kela on myös tarpeen. Säädettävä jarru saa olla varsin kireällä, jotta koukut saa tartutettua kovasuisen hauen leukoihin. Perinteisten pilkkivapojen kohdalla on syytä miettiä kaluston kestävyyttä erityisesti kunnon pakkaslukemissa. Katkennut vavan kärki ei erityisemmin helpota hauen ylös saamista. Uudet välitykselliset kelat kitkajarruineen ja niihin sopivat hieman pidemmät heavy tai medium heavy luokitellut vavat sopivat loistavasti tähän kalastuslajiin.

Mikäli ison hauen aikoo palauttaa takaisin vesistöön, on syytä varata mukaan myös iso pulkka tai ahkio, jonka voi täyttää vedellä. Kalaa ei pitäisi koskaan pyöritellä jäällä ja lumessa, jos sitä ollaan vapauttamassa. Isojen ja vapautettavien haukien pyytäminen kovalla pakkasella ja tuulella kannattaa välttää samasta syystä, silmät jäätyvät hetkessä. On hyvä muistaa, että jo kalastuslainkin mukaan, vapautettavaa kalaa on käsiteltävä varoen.

Kairan koolla on väliä

4 tuuman kairan voi sovinnolla jättää varaston nurkkaan, kun ollaan lähdössä jäälle haukien perään. Muutamien kilojen hauet taipuvat vielä 6 tuuman reikään, mutta vasta 7-8 tuuman reiät varmistavat isompien haukien sopimisen reikään. Jättihaukia jahtaavat käyttävät jopa 10 tuuman avantoja. 6 tuuman reikiä kovakuntoinen pilkkijä vääntää vielä käsipelillä, jos jää ei ole liian paksu. Tätä isompien avantojen kairaamista helpottaa akkuporakoneen tai sähkövääntimen voima.

Jigipilkistä lusikkaan

Hauki ei ole parhaimmillaan kovinkaan valikoiva vieheestä, johon hampaansa iskee. Haukia on uitettu avannon alla jopa morri leukapielissä, mutta useimmiten tasapaino-, jigi- tai pystypystypilkissä. Hauki iskee mielellään myös täkyyn.

Itse en tarkoituksellisesti uita hauille tasapainopilkkejä yksinkertaisesti siitä syystä, että tasapainopilkkien pyrstölevyillä on taipumus hajota enemmin tai myöhemmin haukien käsittelyssä. Myös etu- ja takakoukku saattavat vääntyä viimeistään irroteltaessa koukkuja pihdeillä hauen leukapielistä.

Jigipilkit sopivat hyvin haukien pilkintään. Erityisesti jigiruuvilla varustetut päät yhdessä stinger-koukun kanssa mahdollistavat sekä isompien jigien että tukevien kolmihaarakoukkujen käytön. Isot pystypilkit tai sopivasti leijaavat heittolusikat toimivat hauelle.

Pilkkiä tai jigiä ei hauelle kannata uittaa talvioloissa rajusti. Kylmä vesi hidastaa haukeakin ja villisti liikkuva pilkki voi vaikuttaa vähintäänkin oudolta ja sulkea pedon suun. Muutama pidemmän houkutusvedon jälkeen pilkkiä voidaan pitää lähes paikoillaan värisyttäen sitä varovasti. Vieheen hidas nosto hauen lähestyessä on usein toimiva taktiikka.

Matalasta syvän kautta väliveteen

Hauen elinpaikat vaihtelevat ympäristön mukaan. Osa hauista viettää talvellakin aikaa välivedessä vaanimassa täkyparvia. Toiset hakeutuvat matalien kasvustojen reunoihin kolmansien naamioituessa pohjaan vaanimaan kohdalle osuvaa suupalaa.

Kylmä vesi vähentää haukienkin aktiivisuutta ja usein pilkin on osuttava kohtuullisen lähelle pedon olinpaikkaa, jotta se vaivautuu iskemään. Pilkkimisen yksi vaikeuskerrointa lisäävä tekijä verrattuna heittokalastukseen on vieheen pysyminen koko ajan samassa sektorissa haukeen nähden. Jos pilkkireikä on tehty esimerkiksi suoraan hauen taakse muutaman metrin päähän, viehe ei osu hauen näkökenttään. Erityisesti pohjaan parkkeerannut kala ei välttämättä aktivoidu kääntymään viehettä kohti. Sokkona tai 2D-luotaimen kanssa kalastettaessa pilkkireikiä onkin syytä porata lupaaville ottialueille kohtalaisen tiheään.

Hauet voivat häiriintyä, jos matalassa vedessä porataan reikä suoraan yläpuolelle. Tosin olen itsekin saanut usein haukia heti pudotettuani pilkin uuteen reikään. Kunnon reikärivin poraaminen kerralla ennen pilkkimisen aloittamista on yksi tehokas tapa. 10 -15 poratun reiän jälkeen rivi käydään läpi kohtuullisen pikaisella tahdilla, jonka jälkeen toimenpide toistetaan. Kotimatkalla pitkään rauhoittumaan ehtineet reiät voidaan käydä vielä nopealla tahdilla läpi. Yleensä muutama kymmenen sekuntia jo kertoo, onko reiän läheisyydessä ottihaluinen hauki.

Välivedessä saalistavia haukia on usein vaikea paikallistaa ilman liveluotaimia. Isojakin välivesihaukia saadaan toki muun pilkinnän sivutuotteena. Välivedestä ajoahvenparvia tavoitteleville hauki on vesistöstä riippuen hyvinkin tavallinen vierailija. Jos kalastaja ei ole varautunut perukkeella, lopputuloksena on harmittavan usein liehuvat langat ja luottokoneen menetys. Joillakin vesillä nämä sivusaaliit ovat niin tavallisia vierailijoita, että kalliita luottotasapainoja ei uiteta ollenkaan ilman puruperuketta.

Osa pilkkijöistä voi ainakin yrittää nostaa pilkkinsä ylös vedestä nähdessään luotaimessa välivedessä ilmestyvän paksun hauelta vaikuttavan kaiun. 2D-luotaimessa ei kuitenkaan välttämättä ehdi edes nähdä kunnolla kaikua, kun hauki tulee niin nopealla vauhdilla viimeiset pari metriä.

Liveluotain tehokas hauen paikallistaja

Liveluotaimen käyttö pilkkijäillä on ollut omiaan lisäämään käsitystä haukien talvisesta käytöksestä ja elinpaikoista ja tehostanut talvista hauen kalastusta merkittävästi. Liveluotaimet mahdollistavat vieheen tarjoamisen myös paikallaan passiivisesti makaavalle hauelle.

Liveluotaimen kanssa kalastaminen muistuttaa paljon kesäkalastusta. Anturi lasketaan kairan avannosta jään alle ja sitä käännetään yleensä eteenpäin näkymällä täydet 360°. 30 metrin kantama on tyypillinen. Jos näytöllä ei näy mielenkiintoisia kohteita, siirrytään 50-60 metriä haluttuun suuntaan ja tehdään seuraava reikä.

Kun näyttöön saadaan mielenkiintoinen kohde, tarkistetaan sen suunta ja etäisyys anturista. Tämän jälkeen askelmitalla siirrytään oletetun kohteen päälle ja porataan uusi reikä. Yksin kalastettaessa lasketaan ensimmäiseksi liveanturi uudesta reiästä alas. Porukalla kalastettaessa liveluotain pidetään paikoillaan.

Reiän poraamisen yhteydessä nähdään tällöin, kuinka hyvin osuttiin kohteeseen. Passiivisten haukien kanssa viehe on saatava tippumaan kalan näkökenttään kohtuullisen lähelle. Kaikukuvasta on usein mahdotonta tietää, kuinka päin kala pohjassa makaa. Silloin toisen reiän poraaminen metrin puolentoista päähän voi mahdollistaa vieheen saamisen hauen näkökenttään.

Videolla haukea pilkitään veneestä, mutta videolta näkee kuinka tärkeää on vieheen saaminen kalan pään puolelle hauen maatessa pohjamudassa.

Liveluotaimissa nähdään hauen käyttäytyvän jääkannen alla samaan tapaan kuin avovedessä. Ennen iskua yläpuolella olevaan kohteeseen kala nousee pystyasentoon eli ns. seisomaan. Liian kova vieheen uittaminen tässä vaiheessa johtaa helposti hylkäykseen. Sama pätee vieheen pudottamisesta suoraan hauen silmille tai niskaan. Metri pari kalan yläpuolelle jätetty viehe palkitsee kalastajan paljon todennäköisemmin tärpillä.

Livetekniikka mahdollistaa keskittymisen isoihin haukiyksilöihin. Useimmat kalastajat palauttavat saaliiksi saadut isot haukiyksilöt omaan elementtiinsä. Olosuhteet on kuitenkin syytä huomioida tarkasti. Kovalla pakkasella hauen pintalima ja silmät joutuvat kovalle rasitukselle. Pahimmillaan pakkanen yhdessä tuulen kanssa voi aiheuttaa kalalle vakavia vaurioita huolimatta ajallisesti lyhyehköstä visiitistä jään päälle. Asia on syytä ottaa huomioon pilkkiajankohtaa ja välineitä valitessa.

Erinomainen ruokakala

Hauki on erinomainen ruokakala talvella. Kalasta saa hyvät paksut fileet ja lisäksi usein myös herkullista mätiä. Talvella kalaa ruuaksi pyytävän kannattaa varautua laittamaan saadut kalat styrokslaatikkoon tai eristettyyn pilkkipönttöön, jotta kala ei jäädy ennen käsittelyä. Kuten muitakin elintarvikkeita, myöskään kalaa ei pitäisi pakastaa kahdesti. Se heikentää kalan säilyvyyttä ja lihan laatua merkittävästi.

Ruokakalaksi parhaan kokoinen hauki on 50-80 cm kokoluokassa alle 4 kiloinen kala. Syitä tähän on monia. Ensinnäkin tätä isommat hauet ovat ja hankalia käsitellä keittiössä, toiseksi tätä suuremmat kalat ovat jo hyviä särkikalojen harventajia vesistössä. Lisäksi ne pitävät omaa kantaansa hallinnassa estäen pienten haukien invaasion vesistössä. Neljäntenä metriluokan hauet ovat kerryttäneet itseensä enemmän elohopeaa ja muita raskasmetaleja, joten ne on parempia vesistön terveys- ja särkipoliiseja, kuin terveellsiä omalla ruokalautasella. Toki jos iso hauki vaurioituu pyyntitilanteessa, vastuullinen kalastaja ottaa sen eräksi (ruuaksi) koosta huolimatta. Herkullisia ruokareseptejä hauesta löydät Kalaruoka.fi:stä. 

Lue lisää valikoivasta kalastuksesta.