Kalastajan Kanava 10 vuotta – matka sivullisen silmin
Toimittaja: Niko Satto
Kalastusmedia Kalastajan Kanavan kymmenvuotiseen matkaan on mahtunut taatusti kaikenlaista. Miltä matka näyttää läheisin, mutta silti sivullisin* silmin.
Kirjoittaja Niko ja ennätysahven Saimaalta 2024.
* Kirjoittaja on nähnyt koko matkan aluksi vähän kauempaa ja sitten Kanavan free lancer -toimittajan roolissa. Tavallaan siis läheltä, mutta kuitenkin jossain määrin ulkopuolisena.
Tapasin Jyrikuu-nimimerkillä netin kalastusforumeilla kirjoitelleen kaverin ensimmäistä kertaa noin vuonna 2002. Olin työmatkalla Helsingissä ja toin Turusta mukanani vain pari kertaa käyttämäni Berkley Pulse -vavan, joka ei sopinut omaan käteeni. Sen osti maalialan myyntipäällikkö Jyri Kuusisalo, joka kurvasi Mondeolla tapaamispaikkaan ja kätteli minua kädellä, jonka en uskonut sopivan senkään vertaa Pulsen kahvoihin kuin omani. Muuten heppu vaikutti kyllä juuri niin mukavalta ja sosiaaliselta kuin netissäkin oli tuntunut.
Jyri liittyi samoihin aikoihin Suomen Haukiseuraan (SHS). Itse olin ollut seuraa perustamassa vuonna 2001, ja aika alkupuolella Jyrikin tuli mukaan toimintaan. Kävimme yhdessä parilla SHS-reissulla, mutta enemmänkin Rymättylässä pienellä porukalla, johon kuuluivat meidän lisäksemme ”kaikkien aikojen haukinero”, Mika Nummisto sekä veljekset Petteri Juvakka ja Petri Varis.
Jyri sai 2000-luvun alkuvuosina useita suuria haukia, mutta kymppikala kiersi pitkään hänen uistimiaan. Parikin kertaa Rymättylän reissuilla tuuri veteli avarilla Jyriä kummallekin poskelle. Kerran Jyri joutui lähtemään lauantaina, kun sunnuntaina Petteri sai tasan 13-kiloisen paikasta, jossa sama kala oli seurannut Jyrin uistinta. Seuraavana vuonna jouduin siirtämään reissuamme viikolla, koska jouduin mökille laiturinkorjaukseen. Paluumatkalla sain veljesten mökin vastapäisestä kaislikosta 12,6-kiloisen. Olisihan se voinut osua Jyrillekin, jos ei reissupäivää olisi muutettu…
Kun pari kertaa Jyriltä pääsi vielä kymppikala karkuun, annoimme tälle uudeksi nimeksi Tyriel Muusitalo. Saihan Tyriel kympin ylityksiä sittemmin montakin, mutta ei koskaan meidän kanssamme.
Hullu se on
Jyri ja vajaa kymppi.
Maalialan jälkeen Jyri jatkoi hirsitaloyhtiön liiketoimintajohtajana hauenkalastusharrastuksen pysyessä rinnalla minkä kiireiltään kerkesi. Kovia kannuksia myyntityössä ansainnut Jyri siirtyi toiseen, niin ikään talonrakennusalalla toimineeseen yritykseen, vaan vuonna 2015, monien sattumusten ja vaiheiden kautta, vanha yhteistyökumppani alkoi houkutella Jyriä videoviestintäyrityksen Fabula Production Oy:n osakkaaksi sekä yrityksen liiketoimintajohtajaksi. Yhtenä houkuttimena oli kalastusaiheisen kanavan perustaminen. Jyrin päätti ottaa haasteesta koppia ja hän lähti rakentamaan Kalastajan Kanavaa keväällä 2015.
Anne-Maarit ja Jyri haukikalassa lokakuussa 2015.
Aluksi suunnitelmana oli sivutoiminen kalastusmedian tekeminen. Jyrin elämänkumppani, Anne-Maarit, oli aiemmin toiminut ison konsernin markkinointi- ja viestintäjohtajana, mutta vastikään siirtynyt viestintäyrittäjäksi, vuokrajohtajaksi ja ammattikorkeakoulun opettajaksi. Ei ollut kai orastavana ajatuksenakaan, että kumpikaan alkaisi työskennellä kalastusmedian parissa kokopäiväisesti.
Kuitenkin alle vuodessa oltiin pisteessä, jossa Jyrin piti tehdä päätös, lähteäkö mukaan isolla panoksella vai lopettaako kokonaan. ”Hullu se on”, ajattelimme, kun kuulimme, että Jyri aikoo todella panostaa täysillä Kalastajan Kanavaan.
Muistan yhä monta keskustelua tuossa meidän Rymättylän porukassa, kun pohdimme, että miten tuon pari tuhatta seuraajaa keränneen kanavan voi ikinä saada tuottamaan mitään.
Mutta onneksi sitkeä hullu
Jyrin ehdottomia vahvuuksia ovat aina olleet tinkimättömyys ja periksiantamattomuus. Kun Jyri johonkin lähtee, hän tekee asiat viimeisen päälle eikä vähän sinne päin. Ja tekee niin kauan, että siitä tulee valmista. Jyrimäisellä hullunrohkeudella ja periksiantamattomuudella oli siis tärkeä osa siinä, että Kalastajan Kanava lähti laukalle.
Mutta ei Jyri olisi koskaan siitä selvinnyt yksin. Tarvittiin Anne-Maarit, joka yrittäjänä teki viestintää ja markkinointia monille ulkopuolisille medioille, ja auttoi ensin vähän ja seuraavana vuonna jo aika paljonkin, ja mahdollisti siten omalla panoksellaan Kalastajan Kanavan pysymisen hengissä.
Maksullista vai maksamatonta mainossisältöä
Vuosien varrella Kalastajan Kanava on vähitellen lunastanut paikkansa yhtenä suomalaisten kalastuksenharrastajien tärkeimmistä ja luotetuimmista medioista. Mikään ei ole tullut sattumalta tai ilmaiseksi. Esimerkiksi Perjantai-illan Live, sittemmin Loppuviikon live, on tuskin koskaan tuonut Kalastajan Kanavan kassaan yhtään euroa suoraan. Mutta niiden avulla on saavutettu seuraajien luottamus ja sitä kautta myös itse liiketoiminta sellaiseen taloudelliseen asemaan, että ilman omien vieheiden myymistäkin pärjää.
Sanomatalossa äänitettiin Suplaan podcastiä vuonna 2018.
Miksi kerron tämän? Siksi, että jos joku saattaa miettiä, että ”hyvä niiden on tehdä, kun on rahaa” tai ”kun sponsorit maksavat sitä ja tätä”. Kyllä, Kalastajan Kanavalla on mahtavia yhteistyökumppaneita, mutta niidenkin luottamus on vaatinut paljon työtä pohjalle. Sanoin Jyriä Ihmispuhelimeksi jo yli 20 vuotta sitten, ja vaikka Jyrin puhelujen määrä on varmasti pudonnut pieneen osaan noista ajoista, mies viettää luurissa yhä paljon aikaa. Neuvotteluja, suhdetoimintaa ja joskus vaan niitä näitä.
Toisinaan, näin sivullisen silmin, hämmästyttää se, että jotkut toiset yrittäjät odottavat Kalastajan Kanavalta käytännössä ilmaista mainontaa. ”Sisältää maksamatonta mainossisältöä”, sanoisi yhteinen ystävämme Vähätalon Mikko tähän. Kun ei tarvitse ostaa raaka-aineita eikä tilata tavaraa myyntivarastoon, ja kun mainostaa vain sosiaalisen median kanavilla, niin sehän on ilmaista… ei kun hetkinen… Kalastajan Kanavahan elää nimenomaan sillä työllä, jota se tekee jokaisen mainoksen, videon, postauksen tai Instagram-kelan eteen. Missään ei siis ole pohjatonta kaivoa, josta voisi ammentaa rahaa tarpeen mukaan ja tehdä ilmaista työtä toisille yrittäjille.
Kalastajan Kanava nyt
Kalastajan Kanavan poppoo vuosimallia 2024. Kansainvälisten Erämessujen kalastusalueen ohjelmatuotanto paketissa ja iloiset tekijät vasemmalta: Anne-Maarit Sepling, Anne-Mari Heikkilä, Jari Rannisto, Niko Satto, Jyri Kuusisalo.
Kymmenessä vuodessa Jyrin ja Anne-Maaritin luotsaama sekä media-assistentti Anne-Marin ja meidän sivutoimisten toimittajien, Jari Ranniston ja kirjoittajan avustama Kalastajan Kanava on saavuttanut yli 110 000 seuraajaa kaikki somekanavat yhteen laskien. Vaikka luvussa on tietysti iso joukko niitä, jotka seuraavat useammassa eri somekanavassa, se on joka tapauksessa huikea määrä.
Messuista on tullut keskeinen osa Kalastajan Kanavaa. Joka vuosi Jyri ja Anne-Maarit pääsevät juttelemaan satojen seuraajien kanssa eri messuilla.
Kalastajan Kanavan asiasisältö on tehnyt siitä myös luotetun kumppanin monelle toimijalle niin puhtaasti kaupalliselta alalta – sekä itse kalastuksen että turvallisuuden puolelta – kuin myös muun muassa Metsähallitukselle, Luonnonvarakeskukselle (Luke) ja Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle (Tukes).
Kalastajan Kanavan turkoosin ja mustan sävyttämä brändi on niin ikään tuttu monelle harrastajalle. Logo näkyy muun muassa veneissä, joita Kanava varustelee yhden joka talvi esiteltäväksi messuilla, erilaisissa tilaisuuksissa sekä Kanavan omilla videoilla. Sen lisäksi monella saattaa olla Kalastajan Kanavan vapa, työkaluille tarkoitettu Kapsäkki tai vaikkapa ensiapulaukku. Tai yhteistyössä jonkin valmistajan kanssa tehty yhteisbrändätty tuote kuten erikoisvärinen Rapala Rippin’ Rap. Eikä pidä unohtaa Jyrin ja Anne-Maaritin kirjoittamaa Kalastajan tärpit -kirjaa, joka on monen kalastajan hyllyssä.
Kun Jyri ja Anne-Maarit olivat taannoin kotonamme kylässä, joku ohi kulkenut nuori mies otti pihallamme seisseestä Kalastajan Kanavan Volkkari-pakusta kuvia. Monestako muusta kalastusalan autosta olisi otettu samalla tavalla kuvia?
Kalastajan Kanava työllistää nykyään täyspäiväisesti kaksi yrittäjää sekä media-assistentin sekä osa-aikaisesti freelance-toimittajia.
”Mikset tee itelles?”
Kirjoittaja Jyrin ja Anne-Maaritin kera Ruotsin Sportifiskemässanilla 2025.
Olen päivätöissä vakuutusalalla. Ollut jo 28 vuotta. Olen saanut vastata vuosia kysymykseen, miksen ala tehdä jotain kalastusalan työtä päätoimisesti. Ehkä voisinkin, jotain, mutta toisaalta minulle sopii harrastus harrastuksena ja työ erikseen.
Moni on myös kysynyt, miksi teen töitä Kalastajan Kanavalle enkä itselleni yrittäjänä. Ja ovatpa arvelleet, että saavuttaisin varmaan riittävästi seuraajia, jotta saisin siitä tehtyä ihan liiketoimintaakin.
Olen siihen liian laiska. Vaikka varmasti nauttisin monesta osa-alueesta, ymmärrän myös hyvin – erityisesti Jyrin ja Anne-Maaritin tekemistä seuranneena – että kalastusalan ja etenkin kalastusmedia-alan yrittäjyys on tosi raskasta ja vaativaa duunia. Epäilen, ettei minusta olisi siihen. Ja darwinismi on varmaan johtanutkin siihen, että olen sopeutunut tekemään töitä toisten palveluksessa.
Vaikka välillä käy puolin ja toisin vähän hermojen päälle, kun ei jonkin jutun tekeminen ei suju, eikä meinaa löytyä yhteistä ymmärrystä, voin kuitenkin sanoa olevani äärimmäisen ylpeä siitä, että saan olla tiimissä mukana. Ja samalla olen iloinen hyvien ystävieni, Jyrin ja Anne-Maaritin, puolesta, että he ovat saaneet muutettua ne pari tuhatta seuraajaa sadaksi tuhanneksi seuraajaksi ja rakentaneet luotetun median ja hienon brändin. Ilmaiseksi se ei ole tullut, mutta ansaitusti kyllä!
