Uuden veneen hankinnan riskit
Toimittaja Niko Satto
Suurin osa Suomessa tehtävistä venekaupoista on taatusti onnistuneita, ja jos takuuaikana pitää reklamoida, sekin sentään enimmässä osassa tapauksia hoituu ainakin kohtuullisesti. Tämä juttusarja onkin tarkoituksellisesti kirjoitettu vähän synkällä kynällä; tavoitteena on osoittaa, mihin miinoihin uudenkin kalastusveneen ostaja voi astua, ellei yhtään katso eteensä. Parhaillaan käynnissä olevan Uivan venenäyttelyn parasta antia onkin tulla tutustumaan veneisiin käytännössä ja haastattelemaan asiantuntijoita sekä vertailla eri veneitä ja niiden ominaisuuksia.
Juttusarja veneen hankinnan sudenkuopista. Ensimmäinen osa käsittelee uuden kalaveneen hankintaa niin kotimaasta kuin ulkomailta, toinen osa käytetyn veneen hankintaa ja kolmas antaa taustatietoja veneiden valvonnasta ja sertifioinneista.

Kalastusveneen hankinta on monelle iso taloudellinen satsaus. Jos soutuveneet ja pienet peräprutkuveneet jätetään pois laskuista, puhutaan helposti käytetyn henkilöauton hinnasta. Ja kun hommataan monipuolisella kalastusvarustuksella kyllästetty vene, saattaa hintalappu olla lähempänä 100 000 euroa. Tällaisessa tilanteessa ei ole ollenkaan merkityksetöntä minkä veneen ostaa – ja mistä.
Uusi vai käytetty
Ensimmäinen päätös yleensä on, hankkiiko veneen uutena vai käytettynä. Uusi on aina uusi, niin kuin sanonta kuuluu. Se ei kuitenkaan ole täysi tae siitä, että vene olisi täysin ongelmaton. Hyvä puoli uudessa on myyjän virhevastuu, joka turvaa kuluttajan oikeudet vuosiksi.
Jos veneen päättää tuoda itse maahan EU:n ulkopuolelta, samat takuu- ja virhevastuusäännöt eivät pädekään. Keskitymme tässä artikkelissa uuden veneen hankintaan liittyvin riskeihin, sekä siihen, mitä eroa on sillä, ostaako yrityksen EU-alueelle maahantuoman veneen vai tuoko sen itse unionin alueelle. Seuraavassa osassa käsitellään käytetyn veneen hankinnan riskejä.
VENE KOTIMAISELTA EDUSTAJALTA
Turvallisin ja siten myös hankintahetkellä kallein tapa on hankkia vene sitä edustavalta kotimaiselta yritykseltä. Tällöin varmistaa sen, että ongelmatilanteessa voi aina kääntyä myyjän puoleen, sillä tämä on monin tavoin vastuussa myymästään tuotteesta – ja vieläpä takuuaikaa pidempään.

Venemyyjäyrityksen tausta on hyvä selvittää ennan kaupantekoa. Pitkään toiminut ja vakavarainen yritys, kuten 50-vuotias Waltic on varma valinta ostajalle.
Myyjä ei voi paeta lain määräämää virhevastuuta

Takuu ja virhevastuu ovat eri asioita. Lain määräämällä virhevastuulla tarkoitetaan myyjän vastuuta siitä, että tavara tai palvelu on sellainen kuin on sovittu tai mitä kuluttaja voi perustellusti odottaa. Tavaran on takuuajan pituudesta riippumatta kestettävä sellainen käyttöikä, joka kuluttajalla on kyseisen tavaran kaupassa perusteltua aihetta olettaa.
Tavaran normaali kestoikä vaihtelee tavaran mukaan. Esimerkiksi matkapuhelinten kohdalla virhevastuuaikana on pidetty 3–4 vuotta. Niinpä veneen ja moottorin virhevastuuaika on varmasti ainakin saman verran tai enemmän. Jos veneessä on esimerkiksi lukittavaksi tarkoitettu luukku, jota ei saa lukkoon, koska salpa on mitoitettu väärin, kyseessä on virhevastuun alainen asia. Tai jos veneeseen on asennettu pilssipumppu, joka ei käynnisty, tämäkin on luonnollisesti korjattava tai korvattava virhe.
Tavaran myynyt yritys on ensisijaisesti virhevastuussa eli vastaa virheen hyvittämisestä kuluttajalle, koska ostaja on sopimussuhteessa myyjään. Myyjä ei voi – vaikka jotkut sitä yrittävät – velvoittaa kuluttajaa sopimaan korjauksesta tai hyvityksestä suoraan maahantuojan tai takuuhuollon kanssa.
Vaikka myyjä onkin ensisijaisesti vastuussa virheestä, kuluttaja voi halutessaan esittää valituksensa myös maahantuojalle tai valmistajalle. Yleensä kannattaa kuitenkin olla ensin yhteydessä myyjään. Myyjä ja maahantuoja selvittävät keskenään, kuka on lopullisessa korvausvastuussa. Vaikka maahantuoja ei osallistuisikaan virhevastuun kustannuksiin, se ei vapauta myyjää korvausvastuusta kuluttajan suuntaan.
Jossain tapauksessa myyjä voi olla ainoana tahona vastuussa virheestä. Vene voi tulla tehtaalta tai maahantuojalta jälleenmyyjälle ilman mitään vene-elektroniikkaa, mutta jälleenmyyjä myykin venettä kalastusvarusteltuna, asentaen siihen sähköisen keulamoottorin, kaiku/plotteri-yhdistelmälaitteen ja kiertovesisumpun laitteistoineen. Tällöin veneen valmistaja tai maahantuoja eivät tietenkään osallistu asennusvirheiden aiheuttamiin kustannuksiin.
Kuluttajan on myös oltava hereillä sen suhteen, mistä sopii venettä ostaessa. Jossain tapauksessa jälleenmyyjä voi myydä veneen ”raakana” ja sen jälkeen keulakoneet, kaiut ja muut asentaa jokin muu taho. Vaikkapa jälleenmyyjän tuttu toiminimiyrittäjä. Vaikka venemyyjällä olisi sormensa pelissä asennuksen järjestelyissä, asennustyön tekevä yritys on vastuussa asennuksista, ei venepaketin jälleenmyyjä.
Lue tarkemmin Kilpailu- ja kuluttajaviraston sivuilta.
Takuu on vapaaehtoinen lisäturva

Mm. Busterin takuuehdot ovat kaikille avoimesti esillä Busterin verkkosivuilla.
Takuu on myyjän, valmistajan tai maahantuojan vapaaehtoisesti antama lisäturva, jonka voimassaoloaikana sen myöntäjän on vastuusta vapautuakseen itse osoitettava, että tavaran vika johtui ostajasta. Virhevastuun kesto on yleensä aina pidempi kuin tuotteelle annettu takuuaika. Virhevastuun kestolle ei ole kiinteää ylärajaa eikä myyjä voi sen kestosta myöskään päättää itse asettamallaan takuuajalla.
Olipa kyse takuuajasta tai sen jälkeisestä virhevastuuajasta, myyjä tai maahantuoja eivät kummassakaan tapauksessa ole vastuussa siitä, jos asiakas ei ole noudattanut tavaran käyttö- tai hoito-ohjeita.

Ostoa ennen kannattaa pyrkiä päästä koeajamaan venettä aina.
Jos esimerkiksi moottorin huolto-ohjeiden mukaan moottoriöljy ja öljynsuodatin tulee vaihtaa vähintään kerran vuodessa, sitä ei ole määräajassa tehty ja tämän seurauksena mäntä rikkoutuu, sekä takuu että virhevastuu raukeavat. Virhevastuusta vapautuminen edellyttää kuitenkin syy-seuraussuhdetta laiminlyöntiin. Öljynvaihdon laiminlyönti ei lähtökohtaisesti vapauta sytytyksen ohjausboksin rikkoutumisen korvauksista, ellei näille ole osoitettavissa jotain selvää syy-yhteyttä.
Joskus valmistaja tarjoaa pidempää takuuaikaa paketin osalle kuin maahantuoja koko paketille. Jos valmistaja esimerkiksi tarjoaa kymmenen vuoden runkotakuuta veneelle, tällöin kuluttajan on mahdollista vedota tähän. Myyjään kannattaa silti ottaa yleensä ensimmäiseksi yhteyttä, mutta kuten virhevastuuta koskevassa kappaleessa todettiin, kuluttaja voi esittää vaatimuksensa myös suoraan valmistajalle. Takuut ja niiden ehdot kannattaa tarkistaa kaupanteon yhteydessä myyjältä.
Lue aiheesta tarkemmin Kilpailu- ja kuluttajaviraston sivuilta.
Maahantuojan tuotevastuu
Vene tai sen käyttäminen voivat aiheuttaa henkilö- tai esinevahinkoja joko omistajalle itselleen tai kolmannelle osapuolelle. Vene voi esimerkiksi syttyä palamaan virheellisesti tehdyn sähköasennuksen seurauksena ja aiheuttaa edelleen vaikkapa rakennuspalon. Tai veneestä voi irrota tai rikkoutua osa, mistä seuraa henkilövahinko veneen kuljettajalle tai matkustajalle.
Korvausvelvollisia voivat olla tuotteen valmistaja, markkinoija sekä maahantuoja. Maahantuojana vastuussa on se, joka on tuonut vahinkoa aiheuttaneen tuotteen Euroopan talousalueelle siellä liikkeelle laskettavaksi.
Myös tuotevastuutapauksessa reklamoidaan ensisijaisesti myyjää. Isojen vahinkojen, kuten palovahinkojen yhteydessä vakuutusyhtiö käy yleensä tarpeelliset keskustelut korvausvastuusta ilman, että veneen omistajan on tarpeen siihen edes osallistua.
Entä jos myyjä ei pysty vastaamaan virheestä?

Koska virhe- ja tuotevastuut on niin selkeästi määritelty lakipykälissä, kuulostaa aika turvalliselta ostaa vene kotimaiselta myyjältä. Ja enimmäkseen se sitä tietysti onkin. On kuitenkin syytä tutustua myös kyseistä venettä edustavan yrityksen tilanteeseen. Markkinoille nimittäin putkahtelee tämän tästä uusia yrityksiä, jotka alkavat myydä uusia venemerkkejä. Monesti näissä uutuusvenetapauksissa maahantuoja ja jälleenmyyjä ovat yksi ja sama yritys. Jos venehankintaan satsaa viisinumeroisen summan rahaa, on syytä varmistaa, että yrityksellä on edellytykset toimittaa tuote ja hoitaa siitä mahdollisesti aiheutuva virhevastuu.
Tarkasteltavia rivejä yritysten taloustiedoissa ovat muun muassa liikevoitto/-tappio ja omavaraisuusaste. Jos edellisiltä tilikausilta on raskaita tappioita tai jos omavaraisuusaste on matala, alle 20 %, on yrityksen kyky suoriutua velvoitteistaan heikko.
Esimerkiksi Vainu.io-sivustolta löytyvät yrityksen talouden perustiedot ja Suomen Asiakastiedon palvelusta saa ostettua yksittäisen yrityksen tiedot, muun muassa maksuhäiriöt, 8,10 euron (v. 2025) kertamaksulla. Vaikka palvelu onkin maksullinen, kannattaa mieluummin käyttää tuo kahdeksan euroa ja katsoa kuin katua.
Lue lisää omavaraisuusasteesta Wikipediasta
Älä maksa ennakkoon

Ennakkomaksamisvaatimusta pidetään lähtökohtaisesti lainvastaisena sopimusehtona kuluttajakaupassa, jollei sen käyttämiselle ole erityistä, perusteltua syytä. Pelkästään varmuuden vuoksi sitä ei voida käyttää.
Ennakkomaksun käyttö venekaupassa voi olla perusteltua silloin, jos kuluttaja tilaa veneen, johon tehdään perusmallista poikkeavia muutostöitä eli räätälöidään vene tilaajalle. Tällöin myös myyjällä on riski, että kuluttaja peruu kaupan ja myyjälle jää tavanomaisesta poikkeava vene, jota on vaikea saada myydyksi. Räätälöinti ei tarkoita listalta valittuja lisävarusteita vaan normaalista mallista poikkeavaa pulpettia tai jotain muuta isompaa muutosta.
Perusmallisen veneen kohdalla ennakkomaksu ei kuitenkaan ole perusteltu eikä ostajan edun mukainen. Ostaja ottaa aina riskin, kun hän maksaa ostoksensa etukäteen. Jos ostaja maksaa koko kauppahinnan ennakkoon, hän menettää mahdollisuuden pidättäytyä maksamasta kauppahintaa virhe- tai viivästystilanteissa. Lisäksi ostajan voi olla lähes mahdotonta saada rahojaan takaisin, jos myyjä äkkiä lopettaa toimintansa tai menee konkurssiin.
Lue Kuluttajaviraston näkemys ennakkomaksuun.
Lähde: Minilex
VENEEN TUONTI ULKOMAILTA

Moni suomalainen tähyää nykyään Baltiaan tai Ruotsiin veneenostoaikeissa säästötavoitteella.
Hankintahinnan näkökulmasta veneen ostaminen ulkomailta voisi olla hyvinkin houkutteleva vaihtoehto. Ja kuten muissakin tapauksissa, myös tässä pätee sama hokema: jos kaikki menee hyvin, silloin on onnistunut säästämään oikeassa paikassa.
Huonolla tuurilla säästö koituu kohtaloksi. Ulkomaisista yrityksistä on vaikeampaa saada tietoa, joten yrityksen talouden arviointi voi olla mahdotonta. Tai voi olla, että virhevastuutilanteessa asiointi on kerta kaikkiaan toivotonta. Euroopan talousalueella mahdollisuudet ovat merkittävästi paremmat kuin unionin ulkopuolelta tuotaessa, sillä lainsäädäntö määrittelee vastuut muissa ETA-maissa (EU-maat, Norja ja Liechtenstein) samalla tavalla kuin Suomessa.
Etelä-Euroopasta tuttu ”mañana-meininki” voi lainsäädännöstä huolimatta johtaa siihen, että veneen takuuasiasta joutuu tappelemaan pidempään kuin mihin suomalainen on tavallisesti tottunut.
Jos veneen tuo itse ohi kotimaisen jälleenmyyjän ja maahantuojan, lähtökohtaisesti reklamaatiota ei voi osoittaa näille silloin kun veneen tuo itse. Kotimaisella jälleenmyyjällä ei ole velvollisuutta hoitaa itse tuotujen hyödykkeiden takuu- tai virhevastuuasioita, vaikka toisinaan niin tunnutaan kuvittelevan.
Jos vene tuodaan EU/ETA-maiden ulkopuolelta, kuluttajansuoja- ja vahingonkorvauslainsäädäntö voivat olla mitä sattuu. Itse EU:n ulkopuolelta tuomalla voi säästää todella pitkän pennin ja muutaman virheen voisi jopa kärsiäkin, mutta sitten on vielä CE-merkintä…
Pakollinen CE-merkintä maksaa

Hyvänä puolena ETA-alueelle virallisesti tuoduissa veneissä on tietyn laatutason takaava CE-merkintä. Veneen CE-merkintä tarkoittaa, että valmistaja vakuuttaa tuotteen täyttävän sitä koskevien EU:n direktiivien ja asetusten vaatimukset. CE-merkittyjä tuotteita saa markkinoida koko EU/ETA-alueella ilman lisätestejä.
Jos veneen tuo ETA-alueen ulkopuolelta, eikä siinä ole CE-merkintää, on vaikea arvioida, täyttääkö vene vastaavat vaatimukset kuin CE-merkitty vene. Hyvällä tuurilla kyllä, huonolla ei. On kuitenkin olennaista huomata, että yksityishenkilö on vastuussa CE-merkinnästä, jos hän tuo EU/ETA-alueen ulkopuolelta vesikulkuneuvon, jossa ei ole CE-merkkiä. Sertifioinnin teettämisen kustannus on useamman tuhat euroa.
Tämä tarkoittaa sitä, että veneen EU-alueelle tuovan on teetettävä selvitys, että vene täyttää kaikki EU:n asettamat vaatimukset, mikä voi olla kohtuuton työ suhteessa säästöön. Jos siis yksittäisen veneen tuontia ETA-alueen ulkopuolelta tosissaan harkitsee, kannattaa tarkkaan laskea, onko saatava säästö kaiken vaivan väärti.
Lisäksi ulkomailta tuotu vene on rekisteröitävä oli kyseessä uusi tai vanha vene. Lue vaatimuksista lisää Traficomin sivuilta.
Lisätietoa CE-merkinnästä Traficomin sivuilla
(Huom: Linkistä avautuvalla sivulla on pieni virhe: CE-merkinnän vaatimus yksityishenkilöille koskee myös uutena tuotuja veneitä, ei ainoastaan käytettyjä; asia tarkistettu Traficomista 3/2025)
Seuraavassa juttusarjan osassa käsitellään käytetyn veneen hankintaa.







Hei
Minulle kerrottin asiaa selvittäessäni, että jos haluan tuoda Norjasta Suomeen kvarnö-veneen, Se pitäisi ajaa itse Suomeen, jos haluaa selvitä ilman lisämaksuja.
Jos taas sama vene tuodaan Norjasta Ruotsiin, Voin hakea sen noin vain Ruotsista (EU-maa).
Pitääkö tämä paikkaansa?
Kiitos
T: Juha
Joudut maksamaan alvit ja myös tullin jossain vaiheessa.Todennäköisesti Norja-Ruotsi-välissä, jos tuot sen sieltä ja taas Norja-Suomi, jos tuot näin. Emme osaa sanoa millaisista maksuista puhutaan veneen osalta Norjasta tuotaessa, mutta tämä kannattaa selvittää tullilta. EUn ja ei-EU-maan rajan ylityskohta on se, milloin tullimaksuja joutuu maksamaan, EU:n sisällä ei ole tullia. Ja tietenkin kaikki dokumentaatio pitää olla EU:n vaatimia, tai ne on teetettävä erikseen ennen veneen rekisteröintiä.