Nopeutta jäälle

Freefall-välineet muuttavat pilkintää

Kaupallinen yhteistyö: Rapala

toimittaja Jari Rannisto

Pilkkivälineiden kehitys on tuonut uusia vaihtoehtoja talvikalastukseen. Välitykselliset kelat ja niihin sopivat vavat muuttavat tapaa, jolla pilkitään ja jopa väsytetään kalaa. Alunperin ainoastaan raskaampaan pilkintään sopineet freefall-kelat ja -vavat, ovat kehittyneet entisestään ja osalla valmistajista on tarjolla jo kaikkein kevyimpään mormyskointiin toimivia välineitä. Uuden sukupolven välineitä, jotka nopeuttavat ja sujuvoittavat kalastusta sekä joissain tilanteissa jopa vähentävät siimasotkuja.

Moderneissa välityksellisissä talvikalastuskeloissa puola vapautetaan vieheen laskua varten. Tämän vuoksi niitä kutsutaan usein nimellä freefall-kela. Nimi on osuva, sillä kelojen puolat pyörivät niin herkästi, että ne hidastavat vajoavan vieheen kulkua vain hyvin vähän. Vapaasti pyörivän puolan herkkyyttä voidaan lisäksi säätää.

Välityksellisiä pilkkikeloja on kahta päätyyppiä. Toisessa puolan vapautus tapahtuu liipaisimesta sormella painamalla: kun puolan vapaa pyöriminen halutaan pysäyttää, sormi vain nostetaan liipaisimelta. Toisessa tyypissä puola vapautetaan painamalla kammen keskiössä olevaa nappia. Vapaa pyöriminen loppuu, kun kampea pyöräytetään pykälä eteenpäin. Tätä toimintoa kutsutaan myös Dead Stick -puolanvapauttimeksi.

Vieheen laskemisessa pyyntiin ei ole suurta eroa perinnekalustoon, mutta suuri ero syntyy kalan tarttuessa. Siiman jäälle mättämisen sijaan se kelataan siististi välityksellisellä kelalla puolalle. Kun kala on irrotettu, viehe saadaan laskettua joka kerta nopeasti ja vaivattomasti takaisin pyyntiin.

Modernit kelat ja kalojen nostaminen kelaamalla vaativat kuitenkin niille sopivat vavat. Ensinnäkin vavassa on oltava kelakiinnike ja renkaiden on syytä olla riittävän isoja. Vavan pituus ja toiminta riippuvat kalastustekniikasta sekä käytettävistä pilkeistä. Isoja tasapainopilkkejä tai kuhanpilkintää varten tarvitaan jäykempi vapa. Luokitukseltaan M- tai MH-vavat (m=medium, mh= mediun heavy) sopivat tähän tarkoitukseen, esimerkiksi 13 Fishing Wicked Ice Rod -sarjasta.

Pienempien ahventen pilkintä ohuemmilla siimoilla ja esimerkiksi pystypilkeillä vaatii parikseen joustavamman vavan. Luokitukset UL ja ML (ultra light tai medium light) ovat sopivia, mm. 13 Fishing The Snitch -vapasarjasta.

Koska kalat otetaan ylös kelaamalla, on vavan on taivuttava väsytettäessä saalista. Tällöin vapa toimii iskunvaimentimena pitäen kalan koukussa jäälle asti. Tämä on selkeä ero tavallisiin pilkkivapoihin, joissa vapaosa ei juurikaan taivu.

Vavan pituuden valinnassa on kalastusmukavuuden lisäksi hyvä uhrata muutama ajatus settien kuljetukselle ja säilytykselle. Pisimmät modernit vavat ovat jopa 90 cm luokkaa, mutta pääosa on 50–70 cm:n välillä. Vavoille on kehitetty omia vapakasseja ja lisäksi ahkioon on olemassa monenlaisia vapatelineitä. Viehelenkki vavan kelan yläpuolella helpottaa vieheen ja siiman pitämistä järjestyksessä siirtymillä.

Kalastustekniikka moderneilla välineillä   

Viehe lasketaan pyyntiin vapauttamalla puola joko vivusta tai painonapista. Jos siima pyrkii löystymään vieheen vajotessa, kiristetään aavistus puolan pyörimisherkkyyttä. Tarkoitus on yleensä pitää siima suorana hidastamatta juurikaan laskua. Joskus esimerkiksi tasapainopilkeillä laskunopeutta hidastetaan tarkoituksellisesti, jotta aktiiviset kalat lähtisivät pilkkiä vastaan.

Ote nykyaikaisesta pilkkivavasta on erilainen kuin perinteisestä. Yleensä vapaan tartutaan vahvemmalla kädellä kynäotteella niin, että kelan runko nojaa kämmeneen. Tällöin puolan vapautusvipua voidaan käyttää keskisormella peukalon ja etusormen levätessä vavan kahvalla. Tällä otteella on helpointa pilkkiä vavan kärjen osoittaessa alaviistoon. Vieheiden uitossa vanhat konstit pätevät edelleen, mutta vavan pituuden kasvu on syytä huomioida erityisesti hyvin pienessä uitossa tai värisyttelyssä.

Kalan tarttuessa vapa nostetaan reilusti yläviistoon ja kelaaminen aloitetaan heikommalla kädellä. Välityksen ansiosta kelaus on sen verran nopeaa, että vapaa voidaan laskea pikkuhiljaa alemmas. Oikein säädetyn jarrun avulla kalan äkilliset syöksyt tai törmääminen jään reunaan eivät aiheuta ongelmia. Kelaamista jatketaan pitäen siima tiukalla, ja jarru huolehtii, ettei siima joudu liian lujalle. Isommat, avantoon saakka tulleet kalat voi nostaa siimasta jäälle, jotta vapaa ei ylikuormiteta.

Lue miten vaihtamalla pilkkiä nopeasti lisäät kalansaantimahdollisuuksia.

Vapaalla pudotuksella pilkkimisen viimeiseen linnakkeeseen

Perinteiseen morrikalustoon verrattuna välityksellinen kela ja sille sopiva vapa ovat painava yhdistelmä. Moni on epäillyt tämän tekevän kevyille vieheille tarkoitetusta kalustosta kömpelön. Morreilla kalastaminen olikin pitkään pilkinnän muoto, jossa uudet välineet eivät juurikaan vallanneet alaa. Olen kalastanut paljon mormyskavälineillä, koska se on kotivesilläni huonolla syönnillä ylivoimainen tekniikka ahvenelle ja usein ainoa vaihtoehto siialle.

Kalojen noston yhteydessä jäälle kerätyllä ohuella siimalla on ikävä taipumus sotkeutua ja takertua jäähän. Mitä syvemmältä kalastaa, sitä suuremmaksi haaste kasvaa. Varttuneempana kalastajana ikänäkö hankaloittaa sotkujen selvittämistä siinä määrin, että reissuille piti aiemmin varata useampi morrisetti, jotta aikaa ei kulunut solmujen selvittelyyn.

Uusien kelojen tultua markkinoille aloin pohtia niiden soveltuvuutta morrikalastukseen. Totesin ensitestillä, että jopa gramman painoinen morri jaksoi vetää siimaa vaivattomasti kelalta. Sopivia, riittävän herkällä kärjellä varustettuja vapoja ei kuitenkaan ollut vielä tarjolla, joten rakensin sellaisen itse. Kokemukset vakuuttivat minut: siimasotkujen lähes täydellinen häviäminen tuntui suorastaan uskomattomalta.

Itse rakentamieni vapojen suurin ongelma olivat pienet vaparenkaat, joilla oli pakkasella taipumus jäätyä umpeen. Toinen ongelma oli hyvin ohuen lasikuitukärjen kestävyys kuljetusten yhteydessä. Perinteisessä morrikalastuksessa tärpit havaitaan vavan herkästä kärjestä, ja uuden tekniikan vavoilla asia on täysin sama. Uudet vavat ja tärpinilmaisimet ovat kuitenkin selkeästi pidempiä. Pitkä tärpinilmaisin taipuu herkästi, jolloin kalat eivät sylkäise morria niin helposti suustaan ja tartutukselle jää enemmän aikaa.

Millainen on moderni morrikalusto?

Kalojen kelaaminen asettaa morrivavalle vaatimuksia: siiman tulee kulkea herkän tärpinilmaisimen läpi esteettä, vaikka siihen kertyisi jäätä. Lopun aihiosta on joustettava, jotta kala pysyy koukussa. 13 Fishing Wicked V2 18MLTT -vavan titaanilangalla toteutettu tärpinilmaisin on paras testaamani; se on lähes tunteeton voimakkaallekin taivuttelulle ja palautuu heti alkuperäiseen muotoonsa. Wicked-vavan rengastus on niin reilun kokoinen, ettei umpeen jäätymistä tapahdu helposti pakkasellakaan.

Kovalla pakkasella kelalle kertyy vettä ja jäätä kaloja ylös kelatessa, joten tällöin on usein helpompaa vetää siimaa kelalta käsin vieheen laskun yhteydessä. Morrien pieni paino tekee niistä herkkiä vähäisellekin jäälle. Kokemus opettaa nopeasti, kumpi on toimivin tapa kussakin olosuhteessa.

Katso Jari Ranniston vinkit morripilkintään

Valitse kela käytön mukaan

Moderni pilkkikalusto ei poikkea perinteisestä siinä, ettei yksi setti taitu kaikkeen. Käytetty siiman paksuus ja kalastussyvyys vaikuttavat kelan valintaan. Nyrkkisääntönä paksumpi siima toimii paremmin suuremman halkaisijan kelassa. Esimerkiksi 13 Fishing Descent -kelan ilmoitettu siimakapasiteetti on 0,16 mm / 135 m. Suomen oloissa jo 50 metriä on riittävästi, mutta jos käyttöön ladataan 0,35 mm:n siimaa, kapasiteetti jää 21 metriin. Tällöin on syytä suunnata katse isompiin keloihin, kuten Black Betty FreeFall XL.

Myös jarrujärjestelmät ovat muuttuneet. Jarrua säädetään kammen alta löytyvästä tähtipyörästä. Levyjarrut tarjoavat tasaisen voiman, mikä on isossa roolissa etenkin haukia tavoitellessa. Esimerkiksi Black Betty FreeFall XL -mallin 4,5 kg:n maksimijarruvoima riittää tartuttamaan isommatkin koukut hauen kitaan.

Freefall-keloissa kätisyys ei ole vaihdettavissa. Lähes poikkeuksetta oikealla kädellä pilkkivät haluavat kelata vasemmalla kädellä, jolloin vapaa ei tarvitse vaihtaa kädestä toiseen tartutuksen jälkeen. Dead Stick -toiminnolla varustettu 13 Fishing Descent Ice Reel 2.7 Gen2 sopii hyvin esimerkiksi kirjolohen ootto-ongintaan, koska vapa voidaan jättää telineeseen puola auki; kala saa vetää siimaa tuntematta vastusta.

Puolalle ohutta ja hyvin oikenevaa

Monikuitusiimojen ongelma Suomen talvessa on jään kerääntyminen. Freefall-kelojen kanssa tämä aiheuttaa haasteita sekä kelaamisessa että vieheen laskemisessa, kun jää jumittaa vaparenkaisiin tai saa siiman takertelemaan puolalla. Suojasäällä ohuet monikuitusiimat toimivat, mutta yleissiimoiksi niistä ei ole, minkä vuoksi monofiilisiimat ovat pitäneet pintansa.

Valinta kannattaa tehdä erityisesti pilkkimiseen tarkoitetuista siimoista, jotka ovat pehmeitä ja taipuisia. Muistin on oltava vähäinen, jotta siima oikenee ja tuntuma säilyy. Sufix Ice Magic -sarjassa on tarjolla peräti 16 eri vahvuutta (0,065–0,38 mm). Siiman väri on mieltymyskysymys, mutta itse olen modernien kelojen kanssa päätynyt värittömiin vaihtoehtoihin, koska siimasotkujen selvittelyyn ei enää kulu aikaa.