Uhanalaiselle järvilohelle uutta verta Laatokalta
Saimaan järvilohelle elvytysohjelma käynnissä
Luonnonvarakeskus (Luke) on aloittanut merkittävän risteytysohjelman, jonka tavoitteena on vahvistaa äärimmäisen uhanalaisen Saimaan järvilohen perimää ja elinvoimaa. Lokakuussa käynnistyneessä hankkeessa Saimaan lohta risteytetään sen lähimmän sukulaisen, Laatokan järvilohen, kanssa.
Luonnonvarakeskuksen tutkijat käyttivät Hiitolanjoesta pyydettyjen kuuden villin koiraslohen maitia, joilla hedelmöitettiin Taivalkosken kalanviljelylaitoksella kasvatetun Saimaan järvilohikannan mätiä. Näin syntyi 36 risteymäperhettä, jotka kasvavat nyt tarkkojen karanteenijärjestelyjen alla Luonnonvarakeskuksen Keminmaan ja Taivalkosken laitoksilla.
”Saimaan järvilohella kaikki nykyiset yksilöt ovat läheistä sukua keskenään. Kun tuomme hallitusti uutta verta Laatokan lohelta, voimme lisätä kannan monimuotoisuutta ja elinvoimaa”, kertoo Luken erikoistutkija Matti Janhunen.
Pieni määrä uutta perimää – suuri merkitys kannalle
Hiitolanjoen järvilohen poikasia
Tavoitteena on, että tulevaisuudessa istutettavissa järvilohen poikasissa Laatokan lohen perimän osuus olisi 6–12 prosentissa. Tämä pieni lisäys voisi kuitenkin selvästi parantaa järvilohen vastustuskykyä ja sopeutumiskykyä.
Risteytysohjelmaa jatketaan usean sukupolven ajan, ja Hiitolanjoen koiraskalojen pyyntiä tehdään yhteistyössä paikallisten vapakalastajien kanssa ainakin kahden seuraavan vuoden ajan.
”Tämä on pitkäjänteistä työtä. Risteytys ei poista sitä tosiasiaa, että Saimaan lohelta puuttuu yhä mahdollisuus luonnonkiertoon, mutta se voi antaa meille aikalisän – mahdollisuuden pitää kanta hengissä ja elinvoimaisena siihen asti, kunnes luonnon lisääntymisalueet saadaan palautettua”, Janhunen sanoo.
Luonnonkierron katkeaminen ajoi lajin ahdinkoon
Saimaan järvilohen tilanne on vakava. 1970-luvulle mennessä jokien patoaminen katkaisi lohen luonnollisen lisääntymiskierron, ja luonnon järvilohikanta romahti nopeasti. Ennen sen häviämistä vain pieni joukko yksilöitä ehdittiin siirtää kalanviljelyyn, josta on sittemmin ylläpidetty nykyistä viljelykantaa.
Pieni perustajaryhmä aiheutti kuitenkin geneettisen pullonkaulan, ja vuosikymmenten aikana järvilohikanta on menettänyt suuren osan perinnöllisestä monimuotoisuudestaan. Lisäksi viime vuosina istutuskaloja on vaivannut vesihome.
”Viljely ja istutukset ovat mahdollistaneet järvilohen säilymisen vuosikymmeniä kalastossamme, mutta pienen kannan geneettinen pohja on edelleen hyvin heikko, ja jo 10 vuotta jatkunut vesihomeongelma on heikentänyt tilannetta entisestään. Tämä lisää sukusiitostaantuman riskiä ja heikentää lohen kykyä sopeutua muuttuviin ympäristöolosuhteisiin”, Janhunen kertoo ja jatkaa: ”Vaikka istutuksia ja suojelua on tehty paljon, nykyinen kanta on perimältään kapea. Menetettyä monimuotoisuutta ei voida palauttaa muuten kuin risteyttämällä läheisen luonnonvaraisen kannan kanssa.”
Hiitolanjoen kunnostukset avaavat uusia mahdollisuuksia
Hiitolanjoella sähkökoekalastukset
Laatokan järvilohen tilanne on valoisampi. Viime vuosina Hiitolanjoen koskia – kuten Kangas-, Lahnasen- ja Ritakoskea – on kunnostettu ja padot poistettu, mikä on mahdollistanut Laatokan lohen paluun Suomen puolelle luonnonvaraisena. Samalla joesta on tullut tärkeä tutkimusalue ja malli siitä, miten villi lohikanta voi elpyä ilman jatkuvaa ihmisen apua.
Saimaan järvilohi tarvitsee vastaavia mahdollisuuksia: lisää sopivia kutu- ja poikasalueita, jotta se voisi selviytyä luonnossa omin voimin. Luken mukaan risteytys on vain yksi osa suurempaa elvytysohjelmaa, jonka päämäärä on palauttaa lohelle luontainen elinkierto.
”Geneettinen monipuolistaminen on tärkeää, mutta lopullinen tavoite on, että järvilohi voi taas lisääntyä luonnossa ilman ihmisen tukea”, Janhunen korostaa.
Katso Hiitolanjoen kuulumisia sähkökoekalastuksista.
Pitkän aikavälin työ Saimaan lohen puolesta
Luken ja yliopistojen yhteistyössä kehitetty ohjelma on jatkoa vuosia kestäneelle tutkimukselle, jossa on etsitty keinoja lisätä järvilohen perimän monimuotoisuutta. Nyt käynnistetty risteytys Laatokan järvilohen kanssa on ensimmäinen käytännön askel, joka tarjoaa toivoa kannan elpymiselle.
Hanke toteutetaan maa- ja metsätalousministeriön T&K-hankkeessa vuosina 2023–2025, ja sitä jatketaan EMKVR-rahoituksella vuoteen 2028 saakka.
Lähde: Luonnonvarakeskus
