Yleisimmät kalastuslain rikkomukset
Erätarkastajat kertovat
Toimittaja: Niko Satto
Kehnot pyydysmerkinnät, maksamattomat luvat sekä luvattomat ja laittomat pyydykset ovat Metsähallituksen erätarkastajien tavallisimmin tapaamia rikkomuksia. Haastattelimme artikkelia varten kahta Metsähallituksen erätarkastajaa.
Kalastonhoitomaksu on syytä olla maksettu niin vapakalastajalla kuin pyydyskalastajalla sekä erikoiskohteessa kalastavalla.
Nykyinen kalastuslaki on ollut voimassa pian kymmenen vuotta. Laki julkaistiin huhtikuussa 2015 ja se tuli voimaan seuraavan vuoden alusta, 1.1.2016. Jokaisella kalastuksenharrastajalla on siis ollut kymmenen vuotta aikaa tutustua lakiin. Silti lakipykäliä rikotaan jatkuvasti.
Ketkä saavat valvoa kalastusta?
Kalastajan Kanavan Jyri Kuusisalo ja Metsähallituksen erätarkastaja Otso Laakso
Kalastuslain noudattamista voivat valvoa useat eri tahot. Lain 99 § pykälä määrittelee, ne viranomaiset, joilla on valvontaoikeus. Niitä ovat poliisi, rajavartiolaitos, kalatalousviranomaiset, Metsähallituksen erätarkastajat tietyt muut virkamiehet, valtuutetut kalastuksenvalvojat sekä tietyissä tapauksissa Tulli.
Metsähallituksen erätarkastajat ovat yksi aktiivisimpia valvojatahoja näin kesäisin. Erätarkastajat törmäävät työssään jatkuvasti erilaisiin laiminlyönteihin ja rikkomuksiin, joista keräsimme yleisimmät tähän artikkeliin. Haastattelimme artikkeliin Metsähallituksen erätarkastajia Antti Niemeä ja Otso Laaksoa.
Puutteet pyydysmerkinnöissä
Pyydysmerkintöjä koskevat säännöt on kirjattu yleisellä tasolla kalastuslakiin. Täsmällisemmät määritelmät puolestaan löytyvät valtioneuvoston asetuksesta. Vaikka asiat on jaettu kahteen eri pykäläkokoelmaan, internetistä ne löytää halutessaan vaivatta. Lyhennellyt versiot niistä ovat tässä:
Kalastuslaki
48 § Pyydysten asettaminen ja merkintä
Kalanpyydystä ei saa asettaa veteen niin, että sen nielu on avoinna veden pinnan yläpuolella eikä myöskään säilyttää siten, että se aiheuttaa vaaraa riista- tai muille eläimille.
Pyyntiin asetetut kiinteät ja seisovat pyydykset on merkittävä siten, että ne ovat selvästi muiden vesistössä liikkuvien havaittavissa. Pyydysten merkintään käytettäviä välineitä ei saa asettaa tai jättää veteen ilman pyydyksiä lukuun ottamatta kalastamista jäältä.
Näkisitkö sinä tätä kanisteria ajaessasi 30 solmun nopeudella venettä?
Valtioneuvoston asetus kalastuksesta
7 § Pyydysten merkintä
Pyyntiin asetetut kiinteät ja seisovat pyydykset tulee varustaa:
1) vesiliikenteen käyttämillä vesialueilla vähintään 1,2 metriä vedenpinnan yläpuolelle ulottuvaan lippusalkoon kiinnitetyllä vähintään 20 senttimetriä korkealla ja leveällä neliön muotoisella lipulla;
2) vesialueilla, joilla on ilmeistä, että pyydykset eivät haittaa vesiliikennettä tai vesialueen muuta käyttöä, vähintään 15 senttimetriä veden pinnan yläpuolelle ulottuvalla koholla taikka vähintään 40 senttimetriä vedenpinnan yläpuolelle ulottuvaan lippusalkoon kiinnitetyllä lipulla, jonka lyhyimmän sivun pituus on vähintään 15 senttimetriä.
”Puutteelliset pyydysmerkinnät ovat edelleen yksi yleisimpiä kalastuslakia koskevia laiminlyöntejä, joihin vesillä törmää. Pyydysmerkkeinä saatetaan käyttää pieniä styrox-kohoja tai mehukanistereita, jotka eivät riitä merkinnöiksi vesiliikenteeseen käytetyillä alueilla eli asetuksen 1 kohdassa tarkoitetuilla alueilla.” sanoo Metsähallituksen erätarkastaja Antti Niemi.
Niemi muistuttaa päivittämään lippuja, sillä monesti salkojen liput ovat kärsineet tuulessa niin paljon, ettei riekaleista ole enää vastaamaan vaatimuksia ja näkymään.
Erätarkastaja Antti Niemi tarkastamassa pyydyksiä Saimaalla.
Osittain kysymys on varmasti tietämättömyydestä tai ”aina ennenkin on täällä merkitty verkot mehupurkeilla” -mentaliteetista. Jossain tapauksessa kyse voi olla laiskuudesta tai jopa nuukuudesta. Onhan se vanha mehukannu halvempi ja vaivattomampi kuin lippu. Ajoittain sosiaalisessa mediassa törmää myös keskusteluihin, ettei verkon paikkoja haluta näyttää naapureille, joten ne jätetään sen takia merkitsemättä.
Jossain tapauksessa saatetaan myös tulkita momentin toista kohtaa omaksi eduksi. Erätarkastaja Niemi toteaa: ”Vesialue, jossa pyydykset eivät haittaa veneliikennettä ovat esimerkiksi pieniä metsälampia tai lahdelmia, joihin ei moottoriveneellä pääse. Vesialueilla, joilla moottoriveneellä pystyy ajamaan, ovat valtaosin ensimmäisessä momentissa tarkoitettuja alueita ja niissä on oltava pyydyksissä, myös siis katiskassa, 1,2 metriä korkea lippu.”
Kalastuslaki
48 § Pyydysten asettaminen ja merkintä
…pyydyksiin tulee lisäksi merkitä pyydyksen asettajan nimi ja yhteystiedot sekä kalastusoikeuden osoittava merkki siten, että ne ovat havaittavissa ilman, että pyydystä tarvitsee nostaa vedestä. Kalastusoikeuden osoittavaa merkkiä ei tarvitse kuitenkaan kiinnittää pyydykseen sellaisilla alueilla, joilla kalastusoikeuden omistaja ei ole ottanut käyttöön kalastusoikeuden osoittavaa merkkijärjestelmää.
Yhteystietoja puuttuu yhä turhan usein, vaikka tilanne on parantunut varsinkin Metsähallituksen vesialueilla. ”Metsähallituksen vesillä ei enää vuosiin ole käytetty kalastusoikeuden osoittavia ”verkonmerkkejä”, joten ilman yhteystietoja emme pysty tarkistamaan pyydyksen luvallisuutta ja näin se on lähes poikkeuksetta otettava talteen”, toteaa erätarkastaja Niemi.
Toinen pyydyksen poistamisen peruste on, jos sen katsotaan olevan vaaraksi vesiliikenteelle (ajautunut väylälle jne.). Talteenotosta jätetään paikalle ilmoitus esim. lippusalkoon, jos se on mahdollista.
Kun kalastajaan saadaan yhteys, voidaan lievemmissä puutteissa välttyä talteenotolta. Tällöin asia usein saadaan erätarkastajan mukaan hoidettua huomautuksella sekä ohjeilla. ”Tosin sakkorangaistus ei aina ole riippuvainen talteenotosta, eli sakko saattaa tapauksen mukaan napsahtaa, vaikka asia selvitettäisiin puhelimessa ja pyydykset jätettäisiin veteen. ” painottaa erätarkastaja Niemi.
Katso tarkat ohjeet pyydysten merkinnästä
Salakalastus ja kielletyt pyydykset
Juha ”Norppa” Taskinen heitti Saimaalla laittoman ja norpalle vaarallisen verkkokatiskan savusaunan katolle.
Jos pyydysten merkitseminen onkin paikoitellen välinpitämätöntä ja laiskaa, ja voi pahimmillaan aiheuttaa vahinkoa esimerkiksi veneille tai moottoreille, pahempaa päätä edustavat sittenkin tietoiset rikokset. Tällaisia ovat muun muassa laittomat salaverkot alueilla, joilla ei ylipäänsäkään ole luvallista kalastaa ollenkaan tai vaan verkoilla. Esimerkiksi norppavesillä laittomat pyydykset aiheuttavat aina talteenoton ja sakot.
Kalastuslaki
70 § Kalastaminen purossa
Kiinteiden ja seisovien pyydysten käyttäminen vesilain 1 luvun 3 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetussa purossa on kielletty lukuun ottamatta katiskaa sekä rapu- ja nahkiaismertaa.
Valtioneuvoston asetus kalastuksesta
12 § Verkkokalastusta koskevat säännökset
Vaelluskalavesistöön kuuluvassa joessa kalastus verkolla on kielletty elokuun 15 päivästä marraskuun 30 päivään.
Lähes vuosittain uutisoidaan salaverkoista vaelluskalavesistöissä. Tässä tapauksessa kysymys ei ole enää vähäisestä välinpitämättömyydestä vaan tietoisesta lain rikkomisesta.
Valtioneuvoston asetus eräistä kalastusrajoituksista Saimaalla vuosina 2021–2026
2 § Kielletyt pyydykset
Seuraavia pyydyksiä ja kalastustapoja ei saa käyttää 3 §:n 1 momentissa tarkoitetuilla saimaannorpan keskeisillä elinalueilla: [asetuksen luetteloa on tässä tiivistetty reilusti] pitkäsiima, muu koukkupyydys, jossa käytetään syöttinä kalaa tai kalanpalaa sekä useat erilaiset verkkotyypit, rysät ja suurinieluiset katiskat ja merrat.
”Silti laittomia katiskoja ja koukkupyydyksiä edelleenkin löytyy lähes viikoittain norppa-alueelta, vaikka asetus on ollut voimassa jo vuosia ja asiasta on uutisoitu paljonkin”, erätarkastaja Otso Laakso toteaa.
”Kalakortteja” puuttuu
Ennen vuoden 2016 alusta voimaan tullutta nykyistä kalastuslakia tuli vapakalastajan maksaa vuosittainen 24 euron kalastuksenhoitomaksu sekä jokaisen haluamansa läänin alueelle oma läänikohtainen viehelupa, 31 euroa vuodelta. Yhden silloisen läänin alueella kalastamiseen piti siis maksaa 55 euron edestä lupia. Ja jos halusi kalastaa useammassa läänissä, piti kättä työntää taskuun 31 lisäeuron verran jokaista lääniä kohden.
Vuoden 2016 uudistus pudotti vapakalastajien kustannuksia aika mukavasti, sillä nyt kalastajalla oli käytössään koko maan kalavedet (virtavesiä ja erillislupakohteita lukuun ottamatta) 39 eurolla.
Kalastuksenvalvoja Tero Varis tarkistamassa rysää.
Vuonna 2025 kalastonhoitomaksu on 47 euroa, eli se on edelleen kahdeksan euroa vähemmän kuin ennen yhteen lääniin vaadittu rahasumma. Kun otetaan rahanarvon muutos huomioon, vuonna 2015 maksettu 55 euroa vastaa tänä päivänä 67,29 euron summaa. Lupahinta on näin ollen suhteutettuna vanhaan edelleen varsin halpa. Mutta silti ne jäävät monelta maksamatta.
”Maksamattomia kalastonhoitomaksuja tulee tasaisesti vastaan niin vapa-, pyydys- kuin erikoiskalastuskohteilla. Yleisimmät selitykset maksun maksamattomuudelle ovat unohdus ja tietämättömyys. Tästä seurauksena on rikesakko 100 euroa ja kalastus saa jatkua, vasta kun kalastonhoitomaksu on maksettu.” toteaa erätarkastaja Antti Niemi.
Maksamattomuuteen törmää erätarkastajan mukaan harvemmin erityiskalastuskohteissa, joita hän varsinkin valvoo. Niemen näkemyksen mukaan alueilla, joilla kalastetaan yleiskalastusoikeudella ja valvonta on vähäisempää, lienee enemmän laittomuuksia.
Lue lisää ja tarkista, että tiedät mitä kalastuslupia tarvitset kalastukseen.
