Kalastuslakiin vaaditaan muutosta laajalla rintamalla
Loppuuko vapaa-ajankalastajilta kalanmyynti?
toimittaja Jari Rannisto
Vuonna 2016 voimaan astunut kalastuslaki mahdollisti sisävesillä vapaa-ajankalastajille pienimuotoisen itse pyydetyn kalan myynnin loppukäyttäjille kalastonhoitomaksulla. Vapaa-ajankalastajien kotitarvekalastukseen tarkoitettu kalastonhoitomaksu eli ns. maksullinen yleiskalastusoikeus ei ole laissa ajateltu ammattimaiseen kaupalliseen kalastukseen. Viime vuosina nopeasti kehittynyt vene-elektroniikka uusien ja tehokkaiden kalastusmuotojen kera on kuitenkin tehostanut vapakalastusta. Kehityksen seurauksena, lain epäkohta on mahdollistanut jopa parin sadan kilon päiväkohtaisten kuhasaaliiden pyynnin, ilman vesialueen omistajan lupaa. Nyt alan järjestöt ovat yhteisrintamassa vaatimassa pikaisia muutoksia kalastuslakiin.
Vene-elektroniikkaa hyödynnetään sekä vetouistelussa että heittokalastuksessa nykyään kalanmyyntiin.
Nykytilanteeseen on johtanut vene-elektroniikan nopea kehitys. Lyhyessä ajassa realiaikaisella liveluotaimella täsmäkalastaen on päästy ajoittain huomattavasti tehokkaampaan lopputulokseen osaavien kalastajien toimesta kuin verkkokalastaen. Osa näistä vapakalastajista on rekisteröitynyt 2-luokan ammattikalastajaksi, veneensä ammattikalastusrekisteriin ja maksavat myymästään kaloista verot. Silti vain harva maksaa vesialueen omistajan lupia. Osa kalastajista taas kalastaa kalaa myyntiin täysin pimeänä, eli pelkällä kalastonhoitomaksulla ilman yritystä ja rekisteröintejä.
Merialueilta vapaa-ajan kalastajien saaliin myynti on ollut EU-lainsäädännön perusteella jo nyt kiellettyä, mutta viimeisten vuosien aikana harrastajien yleiskalastusoikeudella pyytämän kalan myyminen on lisääntynyt räjähdysmäisesti.
Ongelmia monelle taholle
Nopeasti pohdittuna voisi ajatella, että mitäpä ongelmaa tässä on. Toisin kuitenkin on. Lisääntynyt kalan tarjonta laskee kalan tukkuhintoja ja työkseen ammattikalastajana toimivien kannattavuus heikkenee. Harrastajat lähtevät kalan myyntiin eri lähtökohdista kuin rekisteröityneet ammattikalastajat, jotka maksavat pyydyksistään vesialueen omistajille jopa useita tuhansia euroja vuodessa ja myös monesti hygienia-asioissa.
Vesialueiden omistajien näkökulmasta asiassa on ongelmana se, että heillä on vastuulla vesialueensa kestävä käyttö ja hoito. Tämän uuden pyyntimuodon kautta, he eivät tiedä paljonko kalaa kalastetaan vesistöstä ja toisekseen he eivät saa siitä myöskään mitään korvausta. Selkeästi kohonnut yleiskalastukseen perustuva kalastuspaine on joissakin osakaskunnissa johtanut siihen, että ammattikalastajille myönnettyjen pyydysyksiköiden määrää on lisätty merkittävästi. Taustalla on ollut ajatus siitä, että ohjataan vesistöstä pyydettävä saalis mieluummin ammattikalastajille, jotka maksavat kalastusoikeudesta kuin harrastelijoille.
Osakaskunnilta on tullut tietoja vapavälinein tapahtuvasta usein liveluotaimia hyödyntävästä kalastuksesta, jossa saadaan jopa satoja kiloja saalista muutamassa päivässä per kalastaja. Nykyisen kalastuslain perusteella vapaa-ajankalastaja on voinut myydä sisävesiltä pyydettynä korkeintaan 100 kg kalaa ja 300 kpl rapuja vuodessa. Yleiskalastusoikeuksilla pyydetyn saaliin todellisista määristä ei ole minkäänlaisia tilastotietoa.
Huomattava on myös, ettei vapaa-ajan kalastajien pyytämän kalan myynti ole verovapaata tuloa kuten sienten ja marjojen myynti vaan myydystä kalasta saadut tulot pitäisi aina ilmoittaa verottajalle. Tiedossa on, että kaikkia myyntituloja ei asianmukaisesti ilmoiteta verottajalle.
Lue tarkemmin, miten vapaa-ajankalastaja saa myydä kalaa tällä hetkellä.
Muutoksia kahteen kohtaan yhteisrintamassa
Vapapyydetty kuha on laadukkain mahdollinen kala tukuille ja ravintoloille, joten täsmäpyydetty kala kiinnostaa ja siitä maksetaan hyvä hinta.
Maa- ja metsätalousministeriölle torstaina 27.11. osoitetun lakimuutosehdotuksen ovat allekirjoittaneet kaikki keskeiset kalastusalan järjestöt: Kalatalouden Keskusliitto, Suomen Vapaa-ajankalastajat, Suomen Ammattikalastajaliitto, WWF Suomi, Suomen luonnonsuojeluliitto, Suomen sisävesiammattikalastajien liitto ja Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto.
Muutoksia, joita järjestöt vaativat kalastuslakiin on muutamia. Ensimmäisessä kaupalliseen kalastukseen pitäisi aina olla kalastusoikeuden haltijan lupa tai alueellinen lupa. Muutosta halutaan lisäksi saaliin ensimyyntiin. Järjestöt ehdottavat, että kalastuslain 91 §:stä poistetaan poikkeus, joka on mahdollistanut vapaa-ajankalastajille pienimuotoisen saaliin myynnin: ”…,lukuun ottamatta suoraan lopulliselle kuluttajalle satunnaisesti myytävää vähäistä kala- tai rapuerää.”
Järjestöt toteavat ehdotuksessaan: ”Sisävesillä saaliin ensimyyntiä koskien (91 §) haluamme tuoda esille, että nykyinen poikkeus ei toimi. Merialueen vapaa-ajankalastuksen saaliiden myynti on kielletty EU-lainsäädäntöön perustuen, mikä aiheuttaa epäselvyyttä myynnissä olevan kalan pyyntialueen suhteen. Sisävesien vapaa-ajankalastuksen saaliiden myynti on käsityksemme mukaan laajenemassa ilman, että lakisääteisistä velvoitteista huolehditaan.”
Milloin muutoksia odotettavissa?
Lain muutokset ovat yleensä varsin pitkiä prosesseja, joissa kestää herkästi useampikin vuosi varsinkin, kun aihe ei ole kirjattu hallitusohjelmaan. Koska kaikki alan järjestöt ovat lähtökohtaisesti samaa mieltä lakimuutostarpeesta, voinee kuitenkin olla mahdollista, että tällä kertaa prosessi menee läpi nopeammin.
Loppukaneettina järjestöt painottavat perusteita nopeillekin muutoksille: ”Kummatkin muutokset tukisivat mielestämme kalastuslain tarkoitusta, joka on parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon perustuen järjestää kalavarojen ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä käyttö ja hoito siten, että turvataan kalavarojen kestävä ja monipuolinen tuotto, kalakantojen luontainen elinkierto sekä kalavarojen ja muun vesiluonnon monimuotoisuus ja suojelu. Ehdotukset toteuttavat samalla Orpon hallitusohjelman tavoitteita.”
