Vaelluskalojen palauttamisessa Iijokeen haasteita

Toimittaja: Anssi Leppänen

Harjus on yhä valtalaji Iijoen vesistössä. Vaelluskaloista lohta ja taimenta on yritetty palauttaa jo vuosikausia erilaisin hankkein. Tulokset ovat osin olleet laihoja etenkin taimenen osalta. Valonpilkahduksiakin toki on havaittu. 

Iijoki on Pohjois-Pohjanmaan läpi eli Suomi-neidon vyötä pitkin virtaava joki. Iijoen pääuoman pituus on noin 370 kilometriä ja sen lähteet katsotaan olevan Iijärven alueella Kuusamossa. Mereen Iijoki virtaa Iin kohdalla.

Iijoki on alaosaltaan voimakkaasti rakennettu. Joen viisi voimalaitosta vaikuttavat merkittävästi alueen kalakantaan. Voimalaitosten yläpuolella on pääuomassa yli 100 kilometriä vapaasti virtaavaa vettä, mutta alajuoksulta kala ei sinne nouse ilman ihmisen siirtoapua. Pääuoman luonteenpiirre on, että siinä ei juurikaan ole järvilaajentumia, sekin vaikuttaa eri kalalajien menestykseen.

Pääosin voimalaitosten yläpuolelta Iijoesta nousee harjusta, kertoo kalastuksen erityisasiantuntija Eero Hartikainen Metsähallituksesta. Vaikka harjus onkin hänen mukaansa pääkala, muutostakin on tapahtunut: “Hauki ja ahven ovat nousseet koskiin”, toteaa Hartikainen. Ilmiön hän näkee olevan yhteydessä veden lämpenemiseen ja tummumiseen. Myös säyneen hän kertoo alueella lisääntyneen. Yläjuoksulta, etenkin sivuomista löytyy myös paikallista taimenta.

Istutukset täsmällisimmiksi

Vaelluskalojen palauttamiseksi alueella on tehty jo pitkään erilaisia toimia. Tuore hanke Lohi Iijokeen 2 muun muassa tuo alueelle uuden lohien ja meritaimenen istutusohjelman. Hartikainen pitää ohjelmaa aiempaa täsmällisempänä ja siinä mielessä hyvänä.  Samalla jatketaan kalojen ylisiirtoja ja alasvaellusreittien kehittämistä, helpottamaan vaelluskalan liikkumista.

Istutusten tuloksia seurataan voimakkaasti rakennetussa vesistössä muun muassa sähkökalastuksin. Niiden avulla saadaan vuosittain tuloksia kertomaan miten kunnostuksissa ja istutuksissa on onnistuttu.

Lohi antaa valonpilkahduksia

Sähkökalastusten (videolla sähkökoekalastusta Hiitolanjoelta) perusteella kudusta syntynyttä kantaa taimenille ei juurikaan ole muodostunut. Lohen osalta Hartikainen löytää pieniä valonpilkahduksia. “Ylisiirrettyjen emokalojen kudusta syntyneitä lohenpoikasia on tavattu.” Istutettuja lohia ja taimenia sen sijaan löytyy Hartikaisen mukaan paikoin hyvinkin. Alasvaelluksesta smolttien osalta Hartikainen kertoo saadun myönteisiä havaintoja Haapakoskelta.

Luonnonoloosuhteiden vaihtelu vuosittain haastaa myös asiantuntijat ja tutkijat havainnoissaan. Tulvat ja lämpötilat vaikuttavat paljon olosuhteisiin. Osin Iijoen vesistön olosuhteista on pyritty tekemään parempia myös ihmisvoimin. 2021 kunnostettiin kymmentä koskea Livojoen yläjuoksulla. Paikalle kuljetettiin kutusoraa helikoptereilla. Toimilla pyrittiin luomaan puhtaita soraikkoja kutupaikoiksi ja poikaskivikkoja. Samalla palautettiin vedenvirtaus muutamiin kuvilleen perkauksen vuoksi jääneisiin uomiin. Nyt puolenkymmentä vuotta myöhemmin soraikot ovat osin liettyneet. “Ongelma on edelleen voimaloilta tuleva kiintoaine”, toteaa Hartikainen.

Kuuntele Mirko Laakkosen haastattelu Iijoen tilanteesta Kalastajan Radiosta.