Hiljaisuus leijuu Palokin yllä

Missä mennään ja mitä on odotettavissa? 

Toimittaja: Anssi Leppänen 

Heinävedellä sijaitsevan Palokin voimalaitoksen kohtalosta ja sen vaikutuksesta vaelluskalakannoille on käyty keskustelua kymmeniä vuosia. Voimalaitoksen omistaa Pohjois-Karjalan Sähkö Oy (PKS), joka on kunnostanut ja uusinut voimalaitoksen tekniikkaa kuluvana vuonna. Tänä syksynä PKS ja valtio ovat käyneet keskustelua voimalaitoksen tulevaisuudesta. Keskusteluista ei ole tihkunut tarkempaa tietoa julkisuuteen. PKS:n loppuvuonna julkaiseman tiedotteen mukaan neuvottelut ovat salassapitosopimuksen piirissä. 

Heinäveden Palokin voimalaitoksen kohtalo on ollut pitkään keskusteluiden alla. Voimalaitoksen omistajan Pohjois-Karjalan Sähkö Oy eli PKS omistajakuntinee on käynyt valtion kanssa keskusteluja. Seuraavan kerran tällä porukalla ollaan koolla tammikuussa. Pohjois-Karjalan maakuntajohtaja Markus Hirvonen kommentoi neuvotteluja vain lyhyesti joulukuun alussa X:ssa: “Maakuntaliitto toimii prosessissa tilaisuuksien järjestäjänä ja tiedon tuottajana.” Kalastajan Kanavalle Hirvonen täsmensi, että liitto nimenomaan haluaa olla molempien osapuolten apuna puolueettomasti. 

PKS on 99 prosenttisesti alueen kuntien omistama. Kunnat omistavat suoraan 45 prosenttia yhtiöstä ja 54 prosenttia Pohjois-Karjalan Energiaholding Oy:n kautta. Suurin omistaja on Joensuun kaupunki. 

Julkista asiassa on, että ennallistaminen on kirjattu hallitusohjelmaan ja sille on varattu 20 miljoonaa eúroa. Muutakin rahoitusta valtion varaaman lisäksi hanke on saanut. Tuorein rahoitus 1,9 miljoonaa euroa padon purkamiseen ja korvaavan pohjakynnyksen rakentamiseen on tullut Open Rivers Programmelta. Kokonaiskustannusten on vuosien saatossa arvioitu nousevan jopa 50 miljoonaan euroon. 

Hanketta pidetään tärkeänä järvilohen ja -taimenen kannoille. Järvilohikanta etenkin on Suomessa käytännössä viljelyn varassa. Se, auttaisiko esteiden purkaminen ja kosken vapauttaminen järvilohikantaa on kuitenkin epävarmaa. Pelkästään purkuoperaation varaan kannan pelastumista ei voi laskea. On myös edelleen hieman kiistanalaista onko Saimaan järvilohi koskaan kuulunut tämän alueen kalastoon. Järvitaimenen osalta asiasta ollaan varmempia. 

Maa- ja metsätalousministeriön asettaman selvitysmiehen raportti Palokin koskien ennallistamisesta valmistui vuonna 2024. Selvitysmiehenä toimi Esa Härmälä. Myös selvitysmiehen raportti tuo esiin järvilohen erittäin kriittisen tilanteen, jota Palokin koskien ennallistaminen ei yksistään ratkaise. 

Näkemys merkityksestä vaihtelee 

Vesivoimalaitoksena Palokki on Suomen mittakaavassa hieman keskikokoista voimalaa suurempi. Sen purkaminen olisi suurin vesivoimalan purkuoperaation Suomessa tähän mennessä. Laitoksen nimellisteho on 7,4 MW ja vuosittainen sähköntuotanto noin 30 GWh. Suomen yli 200 vesivoimalaitoksesta Palokki sijoittuu Härmälän raportin mukaan suuruusjärjestyksessä sijalle 63.

PKS:n hallinnoimista laitoksista se on kuitenkin suurin ja siksi yhtiö pitää sen merkitystä tuotannolleen alueellisesti tärkeänä. Yhtiö myös korostaa laitoksen merkitystä säätösähkön tuotannossa. “Tulevaisuuden yhä sääriippuvaisemman sähköjärjestelmän tärkeimmiksi kysymyksiksi ei sähköntuottajille ole muodostumassa se, kuinka paljon me tuotamme sähköä vaan milloin me tuotamme sähköä”, toteaa PKS:n toimitusjohtaja Tuure Aho yhtiön tiedotteessa. 

Härmälän raportin mukaan myös Fingrid arvioi vesivoiman edelleen tärkeäksi Suomen sähköjärjestelmän kannalta juuri säätövoiman näkökulmasta. Säätöjärjestelmässä vesivoima näyttelee siis tärkeää roolia, mutta sen osuus sähkön kokonaistuotannosta on alle viidennes. Palokilla ei Fingridin mukaan kuitenkaan ole valtakunnallista merkitystä sähköjärjestelmän tasapainon ylläpitämisessä ja alueellinenkin merkitys on vähäinen, todetaan Härmälän raportissa. Samanlainen arvio laitoksen merkittävyydestä säätövoiman tuottajana esitetään ELYn selvityksessä vuodelta 2023. Toisaalta Huoltovarmuuskeskuksen mukaan laitoksella on merkitystä juuri säätösähkön tuotannossa, tästä muistutetaan molemmissa raporteissa. Se arvioi myös säätövoiman tarpeen arvioitiin olevan kasvava, eikä sen toimintaedellytyksiä tulisi heikentää. 

Suurin merkitys Palokin voimalaitoksella näyttäisi olevan selvitysten mukaan PKS:lle oman sähkövoiman tuotannossa. Jos ja kun säätövoimaa myydään muille, on asialla yhtiölle rahallista merkitystä. Myös sähköyhtiön omistajakunnille Palokilla on välillisesti merkitystä yhtiön maksamien osinkojen muodossa. Yhtiön on viime vuodet jakanut suhteellisen tasaisen noin 4,5 miljoonan euron osinkopotin omistajilleen. 

Paperilla neljä eri vaihtoehtoa 

ELYn selvityksessä löydetään neljä eri vaihtoehtoa Palokin tulevaisuudelle: Nollavaihtoehto, hybridivaihtoehto, Nälönvirta-malli ja voimalaitoksen lakkauttaminen. Nollavaihtoehdossa omistaja tarkastelisi laitoksen toimintaa uudelleen, mutta kalataloudellisesti sen vaikutus ei muuttuisi, hybrdimallissa kalataloudellisia edellytyksiä parannettaisiin ohjaamalla suuri osa virtaamasta voimalaitoksen ohi. Hybridimallia pitävät kannattamattomana sekä selvitykset että PKS. Härmälä sulkee selvityksessään nollavaihtoehdon pois, samoin hybridivaihtoehdon. 

Nälönvirta-mallissa johdettaisiin ympäristövirtaama Nälönpadon kautta ohitusuomaan sekä rakennettaisiin teknisen ja luonnonmukaisen kalatien yhdistelmä Koskijärven ja voimalaitoksen alakanavan välille. Tämä ympäristövirtaama voitaisiin johtaa rakennettavaan ohitusuomaan joko erillisillä juoksutusrakenteilla tai pienvoimalan ja sen yhteyteen rakennettavan luonnonmukaisen tai teknisen kalatien avulla. Mallissa osa koskista olisi myös mahdollista kunnostaa. Tämä mahdollistaisi kalojen nousun reitillä. Alasvaelluksen osalta mallia ei ELYn selvityksessä pidetä varmana. Malli yhdistäisi sähkötuotantoa ja kalataloutta. Se vaatisi kuitenkin nykyistä suurempia panostuksia Saimaan lohen kannan turvaamiseen Pielisellä ja sen joissa, toteaa Härmälä selvityksessään. 

Nälönvirta-ratkaisun puolesta puhuu myös PKS ja onkin esittänyt sitä omana näkemyksenään alueen kehittämisestä. Yhtiö kuitenkin arvio, ettei ratkaisu ole saavuttanut kiinnostusta päättäjissä 

Neljännessä esillä olleessa mallissa, jossa voimalaitos lakkautettaisiin ja purettaisiin, kosket vapautuisivat vaelluskalojen käyttöön. Tässäkin kalakantojen kohentuminen vaatisi myös muita toimia. Myös Härmälä muistuttaa selvityksessään, ettei kantojen palautuminen ole varmaa missään vaihtoehdossa. Pitkäkestoisen hankkeen vaikutusten arviointi on haastavaa. 

Arviot kunnostuksen tuomista vaikutuksista vaihtelevat 

ELY-keskuksen selvityksessä todetaan Palokin arvioidun poikastuotantokapasiteetin olevan minimissään 8 000 ja maksimissaan 32 000 vaelluskalan poikasta vuodessa. Suuri heitto ääripäiden välillä kertonee ainakin arvioinnin vaikeudesta. Pohjois-Karjalan Sähkön ehdottamassa Nälönvirta-mallissa poikastuotto olisi ELY-keskuksen selvityksen mukaan 1 500-1 800 vaelluspoikasta vuodessa. 

Lajien säilymisen kannalta määrien merkittävyyttä tuskin voi kiistää, mutta viisasten kivi tämä ei kantojen säilymisen suhteen yksinään kuitenkaan olisi. 

Palokista käydyssä keskustelussa on noussut esille myös huoli sen vaatimasta rahallisesta panostuksesta. Huolta aiheuttaa se, söisikö voimakas Palokkiin panostaminen resursseja muualta esimerkiksi kansallisen kalatiestrategian toteuttamisesta. 

Kokonaan oma lukunsa keskusteluissa ovat myös mahdollisen padon purkamisen mukanaan tuomat uudet menoerät. Yläjuoksulla virtaaman muuttamisen voi arvioida tuovan maksettavaksi korvauksia maanomistajille. Purkuhanke toisi arvioitavaksi myös monta juridista kysymystä alkaen siitä millä tavalla voimalaitos vaihtaisi omistajaa ja kuka hallinnoisi kunnostusta. Härmälä päätyy selvityksessään siihen, että hallinnointiin olisi järkevä perustaa erillinen yhtiö, jonka suurin omistaja olisi valtio. Hankkeen arvioidun 50 miljoonan euron hintalapun suurimmaksi maksajaksi hän sitouttaisi valtion koko hankkeen kestoajaksi. 

Kuuntele aiheeseen liittyvä podcast Kalastajan Radiosta.